Perjantaina pidettiin Värtsilän koulun joulujuhla, alkaen heti aamusta klo 8.45. Ilahduttavan paljon vanhempia ym. sukulaisia oli päässyt juhlaamme, arkisesta aamusta huolimatta.
Kimmon tervetuliaissanojen jälkeen aloitimme juhlan tutulla yhteislaululla ”Joulupuu on rakennettu”.
Ei parta kasva tontulle
(3-4 lk)
Tämän vuoden näytelmäpainotteisen joulujuhlan aloitti 1-2 luokkalaisten ”Erilainen tonttu”, jossa Hompeli Pompeli-tonttu seikkaili ahkerana, mutta erilaisena tonttuna.
Seuraavassa ohjelmanumerossa tontulla oli vähän erilainen ongelma; vaikka ikää oli jo sata vuotta, parta vaan ei kasvanut ja tonttu ei parrattomana päässyt partiointitehtäviin.
3-4 luokkalaisten ”Parraton tonttu” näytelmässä tontun partaa yritettiin saada kasvamaan monilla eri keinoilla. Lääkäri tutki tontun, eikä löytänyt mitään lääketieteellistä vikaa. Kutsuttiin lappalaiset ”nunnukamiehet” tekemään taikoja parran kasvattamiseksi. Ei onnistunut; parta ei vaan kasvanut! Seuraavana kutsuttiin apuun salaperäinen, musta peruukkinen, osittain englantia puhuva kaveri, joka lisäksi kuului pakoilevan ”sinivuokkoja”???
Lääkäri tutki tontun parrattomuutta (3-4 lk)
Tämä epämääräinen tyyppi rokotti tonttua parrankasvua edistävällä seerumilla. Ei vaikutusta. Seuraavaksi kokeiltiin valkoista ”partabalsamia”, jota siveltiin tontun leukaan. Vieläkään ei parta kasvanut! Lopuksi parrattomalle tontulle laitettiin partanaamio, mutta nyt tonttu ei voinut puhua! Partanaamiota poistettaessa tontulle tuli haavoja kasvoihin, joita täytyi mennä hoidattamaan lääkäriin. Kun tonttu palasi lääkäristä, leuassa olikin pieni parta! Lopultakin parta kasvoi.
Lopulta parta alkoi kasvaa (3-4 lk)
Seuraavana juhlassa kuultiin kuorolaulua. Värtsilän kirkon Kauneimmissa Joululauluissa laulanut kuoro lauloi ja musisoi Kivivuoren Päivin säestyksellä kappaleen ”Kello löi jo viisi”.
Sitten nähtiin toinen 1-2 luokkalaisten esittämistä näytelmistä; ”Lahjoja joulupukille”. Tässä näytelmässä tontut huomasivat tosiasian, että pukki antaa lahjoja, mutta saako hän itse niitä ollenkaan? Niinpä tontut järjestivät pukille lahjoja; herättivät hänet kauniilla laululla, tarjosivat jäätelöä ja niskahierontaa sekä antoivat pukille lämpimät sukat ja lapaset sekä komean kaulaliinan. Kyllä pukki nyt tarkeni lähteä lahjojen jakoon!
Pukki sai jätskin lisäksi lapaset, sukat ja kaulaliinan (1-2 lk)
Juhlan musiikkiosassa kuulimme Annin harmonikalla soittaman ”Jouluyö, Juhlayö”. 5-6 luokkalaisten musiikkiryhmä esitti kauniin ”Walking in the air”. Tyttöjen ääni soi korkealta komeasti ja Olga säesti pianolla kauniisti! Seuraavaksi Kimmo kertoili koulumme syyslukukauden aikaisista onnistumisista, niin urheilussa kuin kuvaamataidossakin.
Muutama päivä sitten oli koululle tullut ilahduttava tieto menestyksestä ”kuviskilpailussa”. Keski-Karjalan 4H kerho järjesti kilpailun, jossa aiheena olivat Minä ja kotiseutu tai Minä ja eläimet. Emmi Räsänen nappasi voiton sarjassa Minä ja eläimet. Emmin kuivapastilliliiduilla tehdyssä työssä hevonen saa kauroja tyttöseltä. Hyvä Emmi!
Pukki hurjastelee (5 lk)
Juhlassa oli seuraavaksi vuorossa 5-luokkalaisten näytelmä ”Pukki ja formulakuume”. Muori oli huolissaan Korvatunturille saadun TV:n vaikutuksesta pukkiin; pukki oli innostunut formula-ajoista! Pukki päätettiin lähettää autokouluun, mutta ennen ajotuntien alkamista pukki lähtikin hurjastelemaan autolla päätyen lopulta syvään kinokseen. Onneksi pukki ei loukkaantunut!
Viimeinen ohjelmanumero oli 6-luokkalaisten ”Joulukuvaelma”, joka päättyi perinteisesti ”Enkeli taivaan lausui näin”-yhteislauluun, jota Kimmo ja Päivi säestivät.
Paimenet saapuvat Joulukuvaelmassa (6 lk)
Syyslukukauden viimeiseen koulupäivään kuului vielä todistusten jakaminen ja joulupussien noutaminen.
Todistusten jako 1-2 luokassa
Sitten vaan kavereille ja opettajille ”heipat” ja Hyvää Joulua!!!
Kiitos Kivivuoren Päiville säestyksestä ja musiikillisesta yhteistyöstä!
Teksti ja kuvat: Vuokko Väänänen
Jopa oli jännät joulujuhlat. Huh huh sentään
Ei silloin meidän aikaan
Kiitos Vuokko kun välität meille nykyisiä koulumuistoja. Ne herättelevät henkiin taas meidän omia, jo unohtuneita koulumuistoja
Vuokolle kiitokset! Ihan palasivat omat koulun joulujuhlat mielleni ja se, jotta monta kertaa olin esiintymässä mutta aina jouluun liittyvässä ohjelmassa.
Koskahan tulee vaatimukset koulun joulujuhlan kieltämiseksi kun kaikki maahan muuttajat eivät tunne joulua tai kun siihen jouluun liittyy kristillisiä elementtejä. Mitä vapaasti ajattelijat ja vanhat ”taistolaiset” tähän sanovat.
Taas on mielihalu kiitelllä Värtsilän koulun meininkiä ja Vuokkoa, kun Värtsin välityksellä saa nauttia siitä, vaikkei ole ollutkaan paikanpäällä.
Tässä yhteydessä siirtyvät ajatukset myös koulu-uudistuksia koskeviin keskusteluihin. Itselleni olivat laulukokeet melkein traumaattisia kokemuksia. Kesti vuosikausia selviytyä niiden haitoista, varsinkin kun papin on suotavaa laulaa. Kannatan lämpimästi – melkeinpä vaativasti – että laulukokeista pitäisi luopua, ainakin numeroiden antamisesta. Laulua voi harrastaa kouluissa muutenkin, jopa nykyistä enemmän, ja siihen liittää monia leikin elementtejä. Värtsilän koulussa näyttää juhliminen sisältävän juuri niitä aineksia, joita laulukokeiden numeroarvostelu tuhoaa.
Äänellään se lintunenkin laulaa! Jospa joku olisi silloin aikanaan antanut minulle sen oikeuden. Piti myöhemmin käydä ihan yksityistä koulua, että sain siihen luvan.
Myös liikunnan numeroarvostelu pitää poistaa, ja lisätä muulla tavoin liikuntatapahtumia, etteivät ”läskit” pääse liiaksi kasvamaan. Vaikka ei lihomisestakaan saa tehdä ihan ikävää asiaa. – Tämän sanon, vaikka aikanaan herkuttelinkin urheilussa kympillä.
Menestystä Värtsilän kolulle! Ette ole pisara meressä, vaan hyökyaalto täällä ”raukalla rajalla”.
Wanha ope kiittelee!
Kiitos Vuokko ja koko kouluväki! On helppo liittyä tuohon Joukon kiitokseen, vai sanoisinko, että olipa ilo tämmöisen ”ikääntyneen koululaisen” huomata, että joulujuhlaperinne seimikuvaelmineen säilyy koulun ohjelmissa.
Otto Rummukainen kertoi koulumuistojaan. Hänen teatraaliset lahjansa oli koulussa huomattu jo ihan alaluokalla. Opettaja oli nimittäin sanonut, että nyt sinä Otto pääset joulujuhlan näytelmään. Otto oli siitä jo etukäteen kovasti mielissään. Ei sinne näytelmään jokaista huolittukaan, vaikka olisi ollut isompia ja mukamas parempiakin. Hänen ei tarvinnut harjoitellakaan etukäteen niinkuin toisten. Hän oli varmaan niin paljon nopeampi oppimaan kuin toiset.
Joulujuhlassa sitten selvisi Oton salaperäinen rooli; hänet laitettiin sääkkiin ja hänen piti siellä vinkua ja mutkuilla. Hänen piti esittää jouluporsasta, jota yläluokan isot pojat kantoivat. Otto oli hoitanut roolinsa tosi vakuuttavasti ja kansalla oli ollut hauskaa.
Erkille: Olen ollut jo pitkälti toistakymmentä vuotta eläkkeellä, enkä näin ollen tiedä nykyisiä käytäntöjä. Aikoinaan ”laulukoe” ei ollut kovin painava numeronannossa.Harrastuneisuudella ja teorian hallinnalla pääsi myös hyviin tuloksiin, lisäksi soittotaito (nokkahuilu oli jokaisella) ja musiikinhistorian tuntemus vaikuttivat.
Mediassa käydystä keskustelusta olen päätellyt, että vielä nykyisinkin ”laulukoe” on monelle vaikea ongelma. Kysymys ei ole niinkään kyvystä tajuta sävelkorkeudet tai tahdit, vaan monesta muusta seikasta. Musiikin ja myös liikunnan merkitystä koulujen opetuksessa en vähättele, päinvastoin pidän niitä erittäin tärkeinä. Mutta numerot kuuluvat muihin aiheisiin, sitten kun niillä on lapselle ja nuorelle hyötyä.
Minulla on näihin kouluaineisiin ollut läheinen yhteys myös omien poikieni kehitysvaiheissa.
Jutussa mainitaan Päivi Kivivuoren toimineen säestäjänä. Kuuntelen parhaillaan Joulumusiikin sävel on vapaa-konsettia, johon Päivi soitti juuri ja nyt soi hänen esittämänsä toivekappale.
Koulun väki oli yhteistuumin rakentanut taas kerran kauniin ja tunnelmaltaan lämpimän juhlan, jossa ihan jokainen oppilas sai olla esiintymässä ja onnistumassa. Oli mieluisaa olla mukana.
Oli myös kiva kuulla sivusta miten lapset kannustivat iloisesti toisiaan.
Päivin ”todistus” osoittaa juuri sitä, että opetuksessa on muutakin kuin numeroarvostelua! Viehättävän opetusministerimme kannattaisi vierailla Värtsilän koulussa. Samalla voisi käydä tankkaamassa toisella puolella rajan. Jos kaipaa yöpymispaikkaa, niin ei muuta parempaa kuin Hotelli Joki Jänisjoen rannalla, Arppen pihan reunalla!!! On vain varattava paikka etukäteen.