Tarinaa joulukorteista

Vaikka nykyihmisillä on monenmoiset vempaimet käytössään, silti vanha joulukortti on säilyttänyt asemansa joulutervehdysten viestittäjänä. Lähettäväthän suomalaiset vuosittain aikamoisen määrän n. viitisenkymmentämiljoonaa joulukorttia sukulaisilleen, ystävilleen ja tuttavilleen. Riittää siitä töitä Itellalle. Joku mokoma saattaa eksyäkin matkalla.

Joulukorttien lähettäminen sai aikoinaan alkunsa siitä, kun englantilaisen sisäoppilaitoksen oppilaat lähettelivät tekemiään joulutervehdyksiä koteihinsa. Kun painokoneet sitten kehittyivät, keksivät saksalaiset oivan markkinaraon ja rupesivat painamaan joulukortteja. Ensimmäiset Suomessakin lähetetyt kortit olivat yleensä saksalaisia tai venäläisiä. Ensimmäiset suomalaiset joulukortit painettiin v.1871. 1800-luvun lopulla niitä lähettelivät enimmäkseen säätyläiset ja varakkaat. Vasta 1920-luvulla joulukorttien lähettäminen varsinaisesti yleistyi. Rautatiet, kirjoitus- ja lukutaidon lisääntyminen ja postimerkkien käyttöönotto tekivät lähettämisen helpommaksi.

Eläkkeelle jäätyäni ensimmäinen aamu meni pulskan Elmeri-kissan kanssa saunanlauteilla istuskellessa ja miettiessä, mitäs sitä nyt sitten tehdään. Kirjoituspöydän laatikosta löytyi muutama vanha, kaunis Martta Wendelinin kuvittama joulukortti. Niitä katsellessani ja ihaillessani tuli mieleeni, että niitähän voisi olla vaikka enemmänkin. Siitä se sitten alkoi vanhojen joulukorttien metsästys kirpputoreilta ja huutokaupoista. Arja-Leena taas Elmeri-kissaamme hullaantuneena alkoi kerätä kissakortteja. Ajan myötä niitä erilaisia kortteja on kertynyt tuonne komeroon kansioihinsa viitisentuhatta.

Kirjastosta hain tietoa suomalaisista korttitaiteilijoista ja vähitellen opin jo kortin nähtyäni tunnistamaan melko varmasti kortin tekijän. Keräilykohteenani olivat taitelijoiden signeeraamat ja ns. kulkeneet kortit. Joukossa on myöskin todella vanhoja viime vuosisadan alussa lähetettyjä kortteja, joiden tekijöistä ei ole tietoa. Korttikokoelman vanhin onnittelukortti on vuodelta 1887. Vanhojen suomalaisten korttitaiteilijoiden kuten Martta Wendelinin, Eeli Jaatisen, O.Vikaisen ja Gunnar Forsströmin,

Kirsti Liimataisen ja Poika Vesannon kuvittamia löytyy eniten. Muutama Rudolf Koivunkin kortti on kansioissa. Nykyisistä taiteilijoista tunnetuimmat lienevät Osmo ”Omppu”Omenamäki, Jaana Aalto, Virpi Pekkala ja Minna Immonen. Yksi tuotteliaimmista korttitaiteilijoistamme oli Virroilla syntynyt ja siellä v.2003 kuollut Marja-Liisa Pitkäranta, joka ehti elämänsä aikana piirtää pari tuhatta erilaista korttia.

Silloin tällöin tulee katseltua kortteja ja luettua niihin kirjoitettuja viestejä . Olen huomannut, että niihinhän liittyy oikeastaan kappale Suomen historiaa. Postimerkistä voi päätellä, onko kortti lähetetty keisarivallan vai itsenäisyyden aikana. Niiden hinnoista taas näkyy, kuinka rahanarvo vuosien mittaan muuttui. Kuvituksesta huomaa mm. kuinka elintaso Suomessa kohosi 30-luvulla , ja oli varaa ostella joululahjoja oikein sylikaupalla. Sota-ajan kenttäpostikortit teksteineen ja kuvituksineen ovat mielenkiintoista luettavaa ja katseltavaa. Jopa joulukorteistakin löytyy sotasensuurin tarkastusleimoja. Tarkkaan valvottiin, ettei kotirintamalle kulkeutunut tietoja sotarintaman tapahtumista.

Paljonhan joulukortteja on myyty myöskin mm. Punaisen Ristin, Invalidiliiton, Tuberkuloosiliiton ja Unicefin työn tukemiseen. Ensimmäinen suomalainen taiteilija, jonka korttia myytiin maailmanlaajuisesti Unicefin hyväksi, oli graafikko Pekka Vuori. Moni suomalainen taiteilija hänen jälkeensä on saanut korttinsa Unicefin käyttöön.

Monet askartelevat tai kuvaavat joulukorttinsa itse. Niitä sitten myydään myös erilaisissa myyjäisissä joulun alla. Ihmetellä täytyy sitä ideoitten määrää, kyllä joulu inspiroi ihmisiä.

Pussinpohjan Masa

P.s. Taustatietoja olen saanut mm.Orvo Bogdanoffin toimittamasta kirjasta Joudu joulu jo Pohjolaan. Siinä on paljon mukavaa luettavaa joulukorttien ja joululehtien historiasta.