Pimeä yö, pimeä talo. Kansantarinat ovat täynnä noitia, aaveita ja mörköjä, joilla on lapsia peloteltu sukupolvien ajan. Kummitus- ja kauhutarinat ovat täynnä epämääräistä väkeä, jotka seuraavat kulkijaa pimeillä poluilla ja vaanivat pimeissä huoneissa tai sängyn alla. Kukapa ei olisi niistä kuullut , jopa itsekin niitä pelännyt, vaikka ne päivänvalossa tuntuvat täysin järvenvastaisilta ja huvittavilta. Nykylapset tosin etsivät jännitystä peleistä ja filmeistä, joiden rinnalla kauheinkin satu tuntuu mitättömältä.
Kukaan meistä ei ole todellisuudessa nähnyt mörköä, mutta ainakin oma mielikuvitukseni loihtii mörkö- sanan kuullessani sille ulkomuodon. Se on sellainen möhkälemäinen olio, pitkäkyntinen hahmo, jolla on leveä nenä, kiiluvat silmät ja irvistelevä suu. Me lapset itsekin haimme jännitystä kertomalla toisillemme mörkö- ja kummitusjuttuja.
Joku pelkää pimeää tai yötä ylipäätään, ja kokee olonsa ahdistuneeksi kotona yksin ollessaan iltaisin. Pimeään voi liittyä epämiellyttäviä kokemuksia. Pimeässä nukkuminen ei ole nukkumisen edellytys, vaan halutessaan voi pitää yövalon päällä. On hyvä erottaa fiktio ja todellisuus. Näköaisti ei toimi pimeässä. Pelko saa elimistön valmiustilaan pakenemista varten, jos joku tuntematon uhkaa.
Omassa varhaislapsuudessani totuin öljylyhtyihin ja sähkölamppuihin, koska sähkövaloja ei kotonani silloin vielä ollut. Samoin tähtinen taivas ja kuutamo loitonsivat pimeän kauas avaruuteen. Valoisa taivaankansi loi kaarevana tuikkivan suojan pimeyttä vastaan. Talvisina saunailtoina hiukset ehtivät jäätyä jääpuikoiksi tähtikuvioita ihmetellessä.
Asutuskeskuksien pimeässä katu- ja mainosvalot näyttävät kaiken tehonsa ja suuruutensa. Se saattaa näyttää jopa valosaasteelta. Jos työskentelemme vaikkapa ulkona pimeän tuloon asti, joku perheenjäsen ehtii kyselemään, että mitä sinä teet siellä pimeässä? Tule pois sieltä pimeästä! Takana on lämmin kesä, eikä sitä voinut varastoida mihinkään. Ei liioin onnistu valon kantaminen säkillä pimeään huoneeseen, sen muistan jo hölmöläissaduista.
Elämme vuoden pimeintä aikaa. Lyhyt päivä painuu iltaan aikaisin. Pimeässä jo pienikin tuikku poraa reiän pimeään. Nyt on hyvä aika sytyttää kynttilät ja lyhdyt, eivätkä pimeät illat pane vastaan. Ne sallivat valon tulla ja näkyä ilonamme.
Maija- Liisa
Mörkö se lähti piiriin, tinttan tanttan tallallei. Mörkö se lähti piiriin, mörkö se lähti piiriin.
Mitähän se mörkö tahtoo, tinttan tanttan tallallei. Mitähän se mörkö tahtoo, tinttan tanttan tallallei……………….
http://www.katsomo.fi/?progId=142543
Esiin astuu – kukas muu –
kuin Hannu Mäkelän Herra Huu:
”Herra Huu
Herra Huu
luulee, et’ on kummitus
lasten suuri kauhistus
vaik’ on pelkkä turmelus”….
Pienenä piti peitto kääriä tiukasti ympärille nukkumaan käydessä, ettei sängyn alla oleva mörkö pääse nipistelemään. Mutta ajatelkaas, eikö elämä ennen kaikkien haltioitten, tonttuje y.m. kanssa ollut paljon jännempää ja mielenkiintoisempaa. Jotain joulustakin häviää, kun usko pukkiin loppuu.
Isä-Topi kertoi meille lapsille kummitusjuttua.
Kulkumies tuli taloon ja pyysi yösijaa. Talonväki
lupasi yösijan, mutta sanoi että kamarissa
kummittelee. Kulkumies ei moisesta välittänyt
vaan kävi pitkäkseen kamariin. Kohta alkoi
nurkasta kuulua: Tiällä ei ole kuin sie ja mie,
tiällä ei ole kuin sie ja mie.
No mies nousi istumaan sängyn laidalle ja pisti
tupakan. Sitten kävi taas nukkumaan. Kunnes
katosta kuului: Tiällä ei ole kuin sie ja mie,
tiällä ei ole kuin sie ja mie.
Kulkumies pisti pari tupakkia sängyn laidalla
ja kävi pitkäkseen. Kohta kuitenkin kuului joka
puolelta jylisevä ääni: TIÄLLÄ EI OLE KUIN SIE
JA MIE, TIÄLLÄ EI OLE KUIN SIE JA MIE.
Kulkumies nousi istumaan sängyn laidalle ja tuumi:
Kunhan mies suan nuo kengät jalkaa, niin tiällä
ei ole kuin sie.
Otsikosta ”Valon pimeä puoli” tuli minulle heti mieleen Taolaisuuden tai TAO:n metkki. Jos et muista millainen se on niin vilkaise vaikka Goodlesta. Siinähän on ympyrä jaettu mustaan ja valkoiseen puoliskoon. Valkoisella puolen on pieni musta piste ja mustalla puolen valkoinen piste. Kuvio tarkoittaa mm yötä ja päivää. Vaikka olisi keski yön pimein hetki, niin siinä on jo päivän siemen. Ja vaikka päivä olisi kirkkaimillaan niin siinä on jo yön siemen. Vertailua voisi jatkaa, ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin jne
Alpo on oikeassa, eivät yö ja päiväkään ole pelkästään
mustia tai valkoisia.
Tätä pimeää vuodenaikaa jatkuu enää pari kuukautta, ja
sitten päivät alkavat taas pidentyä, mennään kohti
kevättä.
Meille kaupataan kaamosoireiluun kirkasvalolamppuja,
mutta en tunne ketään, joka olisi hankkinut lampun.
Lieneekö sillä piristävä vaikutus? Saattaa saman asian
ajaa lenkillä käynti muutaman kerran viikossa.
Muistan ikäni sen päivän, kun veljeni kertoi, ettei
joulupukkia ole edes olemassa! Osa lapsuudesta loppui
siihen.
Ai kun tuli hyvä mieli Tellervon laulusta………….
Tiedän yhden, jolla on kaamoslamppu mutta meillä ei ole.
Vaikka hirveästi väsyttää joka päivä lähden nyt just pienen pyrähdyksen tekemään
ULOS.
YLÖS ULOS JA LENKILLE…….
MirjaSisko
Kävishän sitä lenkillä, mutta lonkka vähän vaivaa,
ei kestä pitkiä lenkkejä, alkaa juilimaan. Tietääkö
kuka apuja lonkkakipuun. Tietysti puukko kyllä auttaisi.
Minulla kuitenkin on ollut tätä kipua vasta toista
kuukautta.
Jos se Joukon vaiva on iskias hermosärkyä niin paras apu olisi elää niin ettei särky pääse alkamaan. Se alkaa helposti, mutta vaikea saada loppumaan. Eli kun oppii huomioimaan kuinka se alkaa ja välttää niitä tilanteita. Minulla se alkaa siitä kun tulee vaikka hiukan hiki ja paita kastuu. Eli eräänlainen vilustuminen vaikka kesähelteellä. Olen kirjoittanut siitä artikkelissani ”Köyhän miehen jääkaappi”
Minulla säryn lievitykseen auttaa lämpö.(Tai oikeastaan kuumuus) Vanhan kansan neuvo on myös lampaan taljalla lämmittäminen. Se toimii hyvin minullakin. Särkylääkkeet eivät minulla auta.
Asfaltilla käveleminen ei ole hyväksi nivelille.
Parhaimpia ovat metsätiet ja polut, joissa kävelyalusta
joustaa. Samoin uimahalli on hyvä liikuntaan. Niitäkään
ei tiedä ennen kuin kokeilee.
Fysioterapeutilta voi myös saada hyviä kuntoiluohjeita.
Jouko, suosittelen lääkäriä, joka lähettä lonkan kuvaukseen. Itse pääsin vaivasta, kun sain uuden lonkkanivelen. Ei se nivel kultaa ole, mutta halvempanakin metallina on auttanut.
Voihan vaivasi muustakin kuin kulumasta johtua. Mutta varmuuden saa vain kuvauksella. Tosin saattaa siihen lähettämisessä olla hidastelua, niinkuin minulla oli. Mutta sitten muutaman turhan käynnin jälkeen eräs lääkäri päätti kokeilla sitä kuvausta. Arvelu avasi oven leikkauspöydälle, jossa hymyillen kuuntelin metallin takomisen ääntä.
Ei se ihan kirkonkellon soittoa ollut, mutta kertoi se sekä fyysisen että henkisen avun olevan lähellä.
Ierikka
Jouko Magneettikuvaus. Jos haluat nopeasti varmuuden, on noin 300e Esim Vuokatti Kuhmon Lääkäripalvelu.
Valoa pimeään tuo sekin jos saa apua
vaivaansa.
Jouko Varonen kyselee lonkkavaivoista
jotka ovat itselleni olleet juuri ajankohtaisia.
Ensin lääkäriin, josta sitten lähete röntgeniin.
Koska kuvat osoittivat ettei ole leikkaustarvetta,
niin sain lääkäriltä lähetteen fysioterapiaan jossa
hoidot jatkuvat edelleen.
Kaikki edellä mainittu sujui nopealla aikataululla,
parissa-kolmessa viikossa. Lähetteen röntgeniiin ja
fys.terapiaan sain lähimmältä terveyskeskuslääkäriltä.
Laitan tähän vielä hyväksi koetun kotikonstin:
Potilas käy lattialle vatsalleen ja joku perheenjäsen
painelee sopivan voimakkaasti selkärankaa, jolloin
lukossa oleva nikama saattaa naksahtaa paikoilleen.
Tänään ilmestyneessä Apu- lehdessä on mielenkiintoinen
artikkeli. Siteeraan tähän siitä lyhyen pätkän.
Taivaasta palannut
Koomassa. Amerikkalainen neurokirurgi Eben Alexander
sairastui vakavasti, vajosi viikoksi koomaan ja koki
sen aikana kuolemanjälkeisen kokemuksen, jota edes hän
itse ei pysty tieteellisesti kumoamaan.
Mitä tapahtui, kun joku veti töpselin seinästä?
Ei ole sanoja eikä oikeita käsitteitä, vain asioita,
jotka ovat normaalin ilmaisukyvyn ulottumattomissa.
Sillä aikaa, kun ruumis makasi sairaalassa ilman
aivotoimintaa, Alexander itse koki asioita: oli pimeyttä,
sitten valoa, rauhaa ja rakkautta, puhtautta. Kehittyneempiä,
korkeampia olentoja. Pitkiä keskusteluja. Jonkun suuren
läsnäolo. Ydin, portti, maailma matoperspektiivistä.
Universaalia rakkautta, ymmärrystä ihmiskunnasta.
”Elämä ei pääty kuolemaan.”
Siis: pimeän valoisa puoli?
Ierikka
Laila Kinnunen ja Valoa ikkunassa
http://www.youtube.com/watch?v=JXQorvBwzTk
Näihin pienempiin kiputiloihin on olemassa luonnonmukainen helpotus,
kaurapussi.En tarkoita sellaista jota käytettiin hevosen taukoruokintaan.Tämä on kotimainen valmiste,senkun laittaa mikroon
lämpenemään ja laittaa kipukohtaan ai että tekee hyvää.
Kyllä minullakin on kokemuksia fysioterapiasta siitä on 20 vuotta.
Onhan siellä lämpövällyn alla mukava pötköttää ja tyttö käy kysymässä
onko sillä hyvä olla.
Hyvää pyhäinpäivän jatkoa!
piasta,siitä on 20 vuotta.
Kyllä virheet tahtoo seurata!!!!
Pentille: Eivät enää käytä niitä lämpöpeittoja,
vaan fysioterapeutit käyvät suoraan asiaan.
Siskoni käyttää suolahauteita kivun hoitoon, mutta
itse en ole sitä kokeillut.
Pyhäinpäivän kipua: Lähetin ”Sävel on vapaa” -ohjelmaan toivomuksen: Virsi 612:1-3,7 (”Elomme murheen laaksossa… Katsella kirkkaudessa…”) edellisen virsikirjamme mukaan, Lemin seurakunnan laulamana. Äänite: ”Virsiä Lemiltä. Lemin seurakunta veisaa 2”, B-puoli). Lähetin kaksi kertaa spostin, ensimmäisen heti klo 18. Yritin soittaa monta kertaa. Ei onnistunut. Toimittajilla oli mielessään ”korkeampaa ja tasokkaampaa” kuin jonkin ”rupusakin” veisuu.
Kun olin 1970-luvulla Lemin kirkkoherrana, linja-autoja eri puolilta maata tuli kuulemaan seurakunnan harrasta virsilaulua, jonka perinne alkoi 1850-luvulla. Radio-ja TV-jumalanpalveluksia tuli useampiakin vuosittain. Puhelinsoittoja ja kiitoskirjeitä lähetysten jälkeen.
Perinne on kulkenut vuoristorataa, niinkuin kaikki perinteet. Nyt siellä kiihtelysvaaralaissyntyinen Hanna uurastaa EU-rahan avulla, että neliääninen virsilaulu pysyisi hengissä. Puoli vuotta oli lainassa mainio Sirpa-kanttori Jyväskylästä. Jälkeä on näkynyt ja tulevaisuutta kohti mennään hyvin yhteisöllisesti.
Vaan ei Helsingin päässä haluta perinteen säilyvän, ainutlaatuisen koko kirkossamme.
Pari viikkoa sitten radion aamun hartaat sävelet yllätti. Kuulin tuota kaunista veisuuta. Mutta olinpa sitä kaksi kertaa kesän aikana kirkon tiedotuskeskuksen kautta ruinannut.
Värtsissä on muutamia taitureita, jotka saavat kuultavaksemme musiikia. Voisiko joku ilahduttaa tätä kärsivää ukkoa lataamalla nettiin e.m. äänitteen B-puolelta heti sen alussa olevan ”Elomme…”
Kiitos etukäteen!
Kaustajärven erakko
Olin taas tänään nojatuolikirkosa ennen vieraiden tuloa ja vasta
äskettäin Kiihtelysvaaran kirkossa kuuntelemassa kra Uimosen laulua
hän muuten mielestäni osasi laulaakin.
MirjaSisko
Koetin etsiä vapaasti kuunneltavia Lemin seurakunnan julkaisemia virsiä. Löysin ainoastaan tämän yhden.
”On riemu kun saan tulla sun Herra temppeliis”.
http://www.youtube.com/watch?v=nZ-yKUsPi_I
Kun avaa esimerkiksi vaikkapa ylläolevan virren, niin automaatti tarjoaa heti muuta samankaltaista musiikkia. Siinä riittää kyllä harrastakin musiikkia kuunneltavaksi tuntikausiksi.
Meidän lasten piti kävellä isän selän päällä, kun hän makasi mahallaan lattialla. Itse ei ole tullut kokeiltua tuota konstia.
Täytyypä panna joskus kokeiluun, jos selkä kestää ja on joku kevyt ihminen käymässä.
Kyllä hölmöläiset ovat hölmöjä. Kantoivat valonsa rei’ällisessä juuttisäkissä. Olisivatpa tienneet paperipussukoista. Minä vain tässä valoa kansalle, joka näin syksyisin voipi pimeydessä vaeltaa.
Vilkaisepa kommenttiani 2.11.2013. Odotan myt 1.11.2014, joko toiveeni nyt toteutuu. On mahdollista, etten osannut ”sähköttää” sähköpostilla oikein. Puhelimella en tänään klo 18 jälkeen ole saanut yhteyttä. Tällaistakin voi olla ”elomme murheen laaksossa…” (edellisen virsikirjamme n:o 612, löytyy LP-levyltä.
2.11.2013 kommenttini viimeisessä kappaleessa on myös toivomus. Ei ole sekään saanut ketään apuun.
Vinkki Erkille.
”Virsiä Lemiltä Lemin seurakunta veisaa 2” LP levy on saatavana vanhojen vinyylilevyjen nettikaupasta. Kunnosta ei tietoa, mutta sitä voisi kysellä puh. 0407567222. Tässä linkki kaupan sivulle
http://www.vinyyli.fi/tuote.php?tid=11615
Ja vielä lisäys. Lemin seurakuntakin näkyy myyvän neliäänisen virsilaulun äänitteitä.
Sepolle kiitos tiedoista. Minulla ovat kaikki Lemin levyt ja cd:t. Mutta kyselen, miten voisi niissä olevaa veisuuta kuulla sekin, jolla ei niitä ole. Onko se mahdollista?
Ensimmäisiä levyjä 1970-luvulla paketoin ja lähetin Lemiltä eri puolille Suomea. Samaan tapaa kuin nyt Papit made in Värtsilä -kirjaa. Tukkumyyjä oli Helsingissä. Sinnekin kannoin levyjä.
Lemiläisten veisuuta on Alpoaatoksen vinkin mukaan kuultavissa netissä, vaan ei ole sitä ”alkupäistä”, jossa ei urkujen ääntä ole.
Kirkon Tiedotuskeskuksella ovat alkuperäiset vinyylit, vaan ei niitä radiossa käytetä, vaikka olen yrittänyt ottaa yhteyttä.
Kaiken kaikkiaan Helsingin päässä ei ole kiinnostusta Lemiä kohtaan, eikä myöskään Värtsilää. Poikkeuksena mainittakoon Liikenneviraston pääjohtaja (Kaustajärven kyltit)ja Wärtsilä Oyj Abp (2000 euroa, ”leskenropo”).
Tässä esimerkkiä nyky Suomen kapitalismista ja vallan keskittämisestä. Ei kuulla vaikka mainostetaan, että kuunnellaan.