Äänisen aaltoja

Bussilla Petroskoihin, osa 2/3

Tarinan ensimmäisessä osassa kaksi Jousimiesnaista saapui reittiliikenteen bussilla Joensuusta Petroskoihin keskellä yötä. Majoittumisessa oli pienoista sählinkiä sillä halusimme vaihtaa meille varatun huoneen heti kättelyssä, syistä joita ei tässä viitsi käydä luettelemaan. Meille järjestyi kyllä toinen huone, mutta resepsuunissa sanottiin että ”siellä ei ole kosmeettisia korjauksia!” Sehän ei meitä haitannut.

On uuden huomenen saava

Heti herättyämme ryhdyimme kosmeettisiin korjauspuuhiin, emme tosin oman naamataulumme suhteen, vaan laastaroimme pahimmat parketissa kohollaan tököttävät terävät naulat toisiin tarkoituksiin mukaamme varatulla haavateipillä ja kangaslaastarilla. Muihin korjauspuuhiin emme ryhtyneet vaan runsaan aamupalan jälkeen ryhdyimme tutkailemaan päivän ohjelmaa.

Äänisen rantabulevardia

Reissuun lähtiessään Maija ja Telle kuvittelivat, että liikuisivat Petroskoissa kahdestaan. Mutta niin se vain on että elämä tarjoaa monesti mieluisia sattumuksia. Samassa bussissa Petroskoihin saapunut tuupovaaralainen pariskunta oli heti juonessa mukana kun kerroimme heille aikeistamme. Ei muuta kuin kaupungin kartan ostoon, venäjänkielen sanakirja reppuun ja menoksi!

Aivan ensimmäiseksi halusimme nähdä ne kuuluisat Äänisen aallot ja laitoimme vilkun oikealle, alas Leninin valtakatua. Kadulla vaelsi tyylikkäästi pukeutunutta kansaa edestakaisin, huomio kiintyi tietenkin naisten muodikkaisiin korkokenkiin ja muihinkin asusteisiin. Sanoinkin seuralaislleni että me taidamme olla ainoat ”maatuskat” tässä katukuvassa.

Kerran noudan onnemme venheeseen

Ääninen oli sinistäkin sinisempi, mutta Kizhin museosaarella ei näin syksyllä ollut enää käyntimahdollisuutta. Sataman lähettyvillä on hieno merihotelli Fregat ja onpa rannalle ilmaantunut uusi komea Onego Palacekin. Rannan tuntumassa näkee usein hääpareja, niin nytkin. Paviljongin läheisessä rakennuksessa olivat häät juuri alkamassa ja kun seuraavana päivänä kurkkasimme hotelli Fregatin aulaan, oli sielläkin kaunis, hoikka morsian kuvattavana. Paviljonkia kiertävään rautariimuun on ripustettu monia lemmenlukkoja monogrammeineen. Mietimmekin että kuinka eron koittaessa toimitaan, käydäänkö lukko murtamassa….

Hotellin myymälän tuotteita

He kulki voitosta voittoon

Karttaa tutkailemalla siirryimme etsimään Kirovinaukiota. Siellä olikin meneillään sadonkorjuumarkkinat ja kansaa oli liikkeellä tungokseen asti. Kun olimme pyörineet aikamme runsaiden ja värikkäiden myyntikojujen liepeillä oli päämmekin niin pyörällä että Taidemuseon löytämiseksi tarvittiin asiantuntijan apua. Ehkäpä sellaista löytyisi Kansallisen Teatterin lipunmyynnistä.

Syksyn satoa torilla

Löytyihän sitä neuvontaa ja vieläpä englanninkielellä. Saimme piirretyn opasteen ja hetken kuluttua olimmekin jo riisumassa takkiamme Taidemuseon aulassa ja ostamassa 250 ruplan hintaista pääsylippua Pablo Picasson näyttelyyn. Esillä oli 105 litografiaa jotka on tehty taiteilijan v 1968 tekemien piirrosten perusteella. Näyttelyä oli odotettu Pariisista Petroskoihin vuoden verran.

Kuvien täydennykseksi näyttelytiloihin oli luotu ranskalaista bulevarditunnelmaa juhlapukujen ja syksyisten lehtien avulla. Jo itse Artmuseum Karelian rakennus oli juhlava ja yllätykseksemme tapasimme portaikossa henkilökuntaan kuuluvan, suomenkieltä taitavan nuoren naisen joka opasti meidät oikeaan galleriaan.

En oikein tiedä mitä sanoisin varsinaisesta näyttelystä. Itselleni jäi tunne että kuuluisa taiteilija oli ”paloitellut” naisen erilaisiin osioihin ja yhdistänyt sitten palaset haluamallaan tavalla joka katsojasta saattaa näyttää varsin sattumanvaraiselta, mutta tietenkin yllättävältä ratkaisulta. Jätänkin taiteen arvioinnin suosiolla alan asiantuntijoille. Tämä Pablo Picasson näyttely oli kuitenkin yksi päivän kohokohdista, näin jälkikäteenkin ajatellen.

Kansallisessa teatterissa olisi ollut karjalankielinen lastennäytelmä ”Emähukka”, mutta jätimme teatterikäynnin tällä kertaa pois laskuista.

Ne kuuli sorean soiton

Tiesimme jo etukäteen ettei joensuulainen ravintoloitsija Tarmo Wasenius ole käyntimme aikana Petroskoissa mutta olimme silti päättäneet ruokailla ravintola Kornitsassa. Smetanalla höystetty tattikeitto maistui sipulileivän kera erinomaiselta ja vaikka odotimmekin aika kauan jälkiruoaksi tilaamaamme lämmintä marja-rahkapaistosta niin odotus palkittiin ruhtinaallisesti. Ja mikäs siinä tunnelmallisessa pikku ravintolassa olikaan odotellessa ja karjalaisvaikutteista musiikkia kuunnellessa.

Oktober festin elävää mainosta

Ettei edellä kerrottu vaikuttaisi mainokselta, mainittakoon että huomasimme kuljeksiessamme monta muutakin mielenkiintoista ruokapaikkaa mutta kaikkiin ei tietenkään kahdessa päivässä ennättänyt tutustua.

Hiljaa tuutii Ääninen aaltojaan

Petroskoihin oli ilmestynyt edellisen käyntini jälkeen uusia tavarataloja, yksi niistä melkein hotellimme vastapäätä. Täytyihän sekin käydä tutkailemassa ennen kuin maltoimme siirtyä oman majapaikkamme sisätiloihin. Tunnettuja merkkivaatteita, kenkiä, laukkuja, koruja ja hajuvesiä oli harkitusti esillä lasiseinäisissä osastoissaan, olipa siellä edustettuna ainakin yksi suomalainen takkimerkkikin. Liukuportaat kiidättivät asiakkaita kerroksesta toiseen.

Meille riitti se, että ostimme tavaratalosta zakuskaa. Jalat protestoivat ajatusta että lähtisimme vielä merta edemmäksi kalaan taikka katsastamaan jotain menomestoja. Päätimmekin tarjota ”neljän tähteen illallisen” huoneessamme uusille tuupovaaralaisille tuttavillemme. Eipä aikaakaan kun oveemme koputettiin ja vieraat saapuivat tyyny kainalossaan. Miksi heillä oli tyyny mukaanaan, se kerrottakoon seuraavassa jaksossa.

Jatkuu….

Teksti: Tellervo, kuvat: Maija

Väliotsikot Kerttu Mustosen sanoittamasta valssista Äänisen aallot

Kuuntele Äänisen aallot YouTubesta.

Share

33 comments for “Äänisen aaltoja

  1. Ylimmässä kuvassa olemme aamukävelyllä Äänisen
    rantabulevardilla. Oikealla Ääninen ja edessä
    paviljonki jonka ketjuissa oli lemmenlukkoja.

    Tosen kuvan morsiuspuvut ovat esillä hotelli
    Onego Palacen alakerran myymälässä.

    Kurpitsakuva on Kirovin aukion runsailta syysmarkkinoilta.

    Hevonen oli rekvisiittana Oktober Festin elävässä
    mainoksessa. Mainoskampanja oli ravintola Kornitsan
    läheisyydessä.
    *
    Artmuseum Kareliasta ei ole valitettavasti kuvia,
    kuvaamisesta olisi pitänyt maksaa erikseen.

  2. Mukaansa tempaisevaa kerrontaa! Paljon te jaksatte kävellä.

  3. …”anteeksi suo, erheeni nuo”….

    Ravintola josta kerron on
    Gornitsa
    eli alkukirjain on tekstissäni väärin.
    *
    Toimitukselle kiitokset musiikkilinkistä!

  4. Minun Petroskoissa käynnistäni on jo yli kymmenen vuotta,
    joten moni paikka lienee sielläkin muuttunut. Kertomuksesta
    päätellen eivät edelleenkään ole niin nöpönuukia viimeistellyn
    työn suhteen.

  5. Ihmettelin Tellen kirjoituksesta, että mihin siellä tarvitsee Venäjän sanakirjaa. Kun minä olusn siellä käynyt, tosin vain kaksi kertaa, niin piti ihmetellä kuinka hyvää suomenkieltä siellä puhuttiin. He puhuivat parempaa suomenkieltä kuin me. Tosin siitä on aikaa pari vuosikymmentä. Lieneekö kielitaito venäläistynyt näinä vuosina.

    Meidän käydessämme torilla oli arbuuseja ja tomaatteja. Niitä myytiin kuorma-autosta. Arbuusikuorman oli pari miestä tuonut pitkällä rekalla Ukrainasta. Rekassa oli meikäläisen soralavan (alle metrin) korkuiset lautareunat. Kun arbuusikuorma alkoi olla myyty niin rekkamiehet alkoivat korottaa taitonsa mukaan lavan reunoja korkeilla kepeillä ja laudoilla. Heillä oli tarkoitus ostaa lautatavaraa rekka täyteen paluumatkaksi. Puuta on varmaan ollut helppo ostaa, mutta miten lie kuorma kestänyt kasassa Ukrainaan saakka.

  6. Olipa mukava poiketa Petroskoissa pyykinpesun lomassa. Mukavaa tällainen nojatuolimatkailu, ei ainakaan jalat väsy.

    Seuraavaksi onkin vuorossa kaupunkimatkailua (bussi-metro-ratikka)eteläiseen Helsinkiin, jossa juhlistamme ystävän syntymäpäivää välimerellisen aterian merkeissä.

  7. Lähettelen taas näitä ääniaaltoja:

    Alpoaatos muistelee kuinka kaunista suomenkieltä
    Petroskoissa puhuttiin. Minullakin oli sellainen
    mielikuva takavuosien käynneiltäni vaan nyt on jokin
    muuttunut.

    Oikein odotin kuulevani karjalankieltä, onhan
    Petroskoin yliopistossa karjalankielen professuurikin.
    Myöskin Värtsin lukijoille tuttu Karjalan Sanomat ilmestyy Petroskoissa.

    Karjalankieltä en siis kuullut tällä kertaa laisinkaan ja
    ymmärrettävää suomeakin vain muutamassa harvassa paikassa.

    Sitä en huomannut katsoa onko katukilvissä vielä suomenkielistä
    tekstiä. Katuja ylittäessämme kiinnitimme huomiomme laskuriin
    joka ilmoitti montako sekunttia sinulla on kiirehtiä kadun yli.
    14, 13, 12…..Oikeastaan se oli hyvä systeemi ja sitä näki
    monessa paikassa. Toisaalta kylläkin ihmetytti kuinka
    hitaammin liikkuva ehtii mukaan, vaan eikös se ole aikamoista
    haipakkaa muissakin suurkaupungeissa?

    Lukijoiden joukossa on varmasti enemmänkin ”mualimmoo nähneitä”,
    mutta toivottavasti jaksatte lukea vielä sarjan kolmannenkin
    osan jossa palaamme kotikulmille. Yksi syy tälle sarjalle on se
    että Petroskoin sininen bussi pyyhältää Niiralan kautta mennen/
    tullen. Paikallinen asujaimisto ei liene välttynyt sen
    näkemiseltä.

  8. Moni kaunista suomea puhuva on muuttanut sieltä myös
    Suomeen. Tapasin joitakin Joensuussa, ja täytyi vain
    ihmetellä kielen säilymistä kauniina. Eräs rouva sanoi,
    ettei ole uusinut sieltä lähdön jälkeen passiaan Venäjälle.
    Hänellä oli hirveitä kokemuksia kerrottavana sukulaistensa
    kohtaloista, mutta kaikesta huolimatta hän oli säilyttänyt
    iloisuutensa ja elämänuskonsa.

  9. Suomeen on muuttanut viimeisen 20 vuoden aikana 30.000
    inkerinsuomalaista paluumuuttajina, pääosin Venäjältä
    ja Virosta. Joku lähde kertoo heitä olevan 40.800
    Paluumuuttojono on suljettu 1.7.2011

  10. Niinpä, kaunista suomenkieltä puhuvat…! Niinku siis Venäjältä niinku Suomeen tulleet niinku nekö kaunista suomee puhuu? No nehä tulee Karjalasta, ja karjalankielihä on niinku vanhempi ku suomenkieli. Kalevalaki on nyt julkastu karjalankielellä eli kun Lönrot muokkas sen suomeks, niin se niinku otti sanoja sieltä ja täältä, jotta suomalaiset niinku ymmärtäis mitä ne Karjalan laulajat niinku tarkotti.

    Ville Haapasalo joutu niinku opettelemaa venäjää neljä vuotta ennenku se pääs näyttelemään niinku draamaa. Niinpä onkin niinku suosituin suomalaine Venäjällä.

    Että sillee niinku kulttuuri-Suomessa tänä päivänä!

    Erik, niinku Ierikka

  11. Kun en hallitse näitä kielitieteitä
    niin ehkä on paree että jätämme
    jutun kolmannen osan julkaisematta.

    Ilmoitan asiasta toimitukselle vielä
    tänä iltana.

    En jatka keskustelua ko aiheesta.

  12. Nyt kyllä annan Erkille veljelliset, julkiset nuhteet.
    Kyllä nuo ”niinku-totanoin” slangi on ihan Suomessa syntyneiden nykykieltä. En menisi sitä laittamaan Karjalan kansan syyksi.

    Jatka vain Telle kirjoitusta. Älä välitä Erkin lipsahduksesta.

  13. Nyt meni ihan männikköön! En millään tavalla arvostellut Venäjältä Suomeen tulleiden kielitaitoa. Kirjoitin sellaista kieltä, mitä suomalaiset nykyisin puhuvat. Venäläiset eivät osaa niiku-suomea.

    Olen pahoillani, jos aiheutin aivan päinvastaisen mielikuvan kuin oli tarkoitus.

    Ehkä minun on muutenkin syytä kirjoitella vähemmän tähän tasokkaaseen lehteen. Pidänpä siis taukoa! Keskityn Karjalaiseen, kun vain ei kävisi niinkuin sunnuntaina. En löytänyt sitä tienvarsilaatikosta. Mutta tänä tiistaiaamuna se löytyi kolmena kappaleena tienvarteen heitettynä ja märkänä. Kuivatin ja ravistelin hiekan pois. Ihan lukukelpoiseksi se uunin lämmössä muuttui.

    Hyviä lukuhetkiä kaikille Värtsin ystäville ja anteeksi!

    Kaustajärven erakko

  14. Ymmärsin kyllä, että lipsahti, mutta kaikella rakkaudella huomautin. Tuo ”niinku” on muuten Nykysuomen sanakirjassa. Siellä on muuten monta muutakin sanaa, joita minä en ainakaan hyväksyisi suomenkieleksi.

  15. … ja minä kun niin innolla jo odotin sitä seuraavaa osaa… Itsellä on Petroskoi näkemättä, mutta paljon olen siitä kuullut. Ja oli meillä parikymmentä vuotta sitten opiskelijapoika käymässä, jonka mummo oli inkeriläinen, ja hänkin puhui ja ymmärsi jonkin verran suomea. -Kaikki matkakertomukset ovat tosi mielenkiintoista luettavaa, ja kun nykyisin ei ole käyty rajan takana, niin tämä Tellen kertomus sai jo haaveilemaan keväisestä Petroskoista! Kenties vaikka lähdettäisiin isommallakin joukolla?!

  16. Kyllähän sinne Petroskoihin olisi kiva lähteä, mutta se viisumi..
    Yritin oikein kysellä ihmisiltä Aunuksessa, että pajatatko Karjaloa, niin erittäin varovasti vastasivat. Eivät olleet puhuneet sitä vuosikymmeniin.. Saattoi olla, että pelkäsivät vieläkin puhua muuta kuin venäjää.

  17. Minulle tuo karjalankieli on erityisen rakas
    koska isovanhempani puhuivat sitä. Itsekkin ymmärrän
    vaikka osaan vain hieman ”mongerrella”.

    Eivätkä he siirtolaisinakaan häpeilleet kieltään
    eivätkä uskontoaan. Kaikki oli tuossa kymmenlapsisessa
    perheessä aloitettava aivan alusta, mutta perinteet
    säilyivät loppuun saakka, myös karjalankielinen runonlaulajaperinne.
    *
    Juttu ilmestyy kyllä kokonaisuudessaan Pälkjärven
    pitäjäseuran kotisivuilla tarinat osiossa. Se on sinne
    jo tilattu, mutta saattaa viipyä jonkin aikaa koska
    sielläkin on jonoa enkä halua kiilata kenenkään edelle.

    Kerrottakoon tämä nyt tässä koska ehdin mainostaa
    juttua Matkakarjalallekin sekä eräille muillekin jotka
    eivät ole tutustuneet aiemmin Värtsiin.

    Kiinnostusta bussilla Petroskoihin matkustamiseen olen ollut havaitsevinani. Käyttäkää reittiliikenteen tarjoama
    tilaisuus hyväksenne! Valoisana aikana reissusta saa varmasti
    enemmän irti.

    Nyt putskahan muate!

  18. Pohjola -hotellin huoneista kuulee kerta kerran jälkeen samanlaista tarinaa! Asiakkaat ovat tyytymättömiä, huoneet rempallaan ja ne eivät ole sitä mitä asiakkaille on myyty, on tuplabuukkauksia jne…

    Petroskoissa on monia muita hyviä (=parempia hotelleja), suosittelen Karjala Spa ja Onega Palace hotelleja jotka molemmat sijaitsevat Äänisen rannalla, silti kävelymatkan päässä keskustasta.

  19. Julkaiskaa vain kertomuksen viimeinen osakin täällä!

    Pyydän osaltani Telleltä anteeksi, koska johdattelin
    kommentteja Suomeen muuttaneisiin inkerinsuomalaisiin
    ja tilastoihin. Monenkirjava joukko he tietenkin ovat.
    Olen tavannut vain muutaman heistä. Tarkoitukseni oli
    tilastoissa mainita, että noin suuren joukon mahdollinen
    suomen osaajien puuttuminen näkyy varmaan Petroskoinkin katukuvassa osaltaan.

  20. Vetoan Telleen.Tuo minut takaisin Petroskoista,myös Värtsin sivuilla,vaikka kanssanne onkin hyvin mukava kaupungissa seikkailla.Jos vieraittenne tyynyn arvoitus ei minulle ratkea on yöunet menneet.

    On hienoa että meissä karjalaisissa on särmää mutta ei unohdeta sitä että ilo elää Karjalassa…”toinen sanoi heti hemtilvei”.

  21. Maija-Liisan tavoin pyydän minäkin anteeksi sen lisäksi, että olen jo aiemmin kirjoittanut olevani pahoillani. Jatkan kuitenkin vielä selittelyäni. Ruman ”suomenkielen” käyttö tuli mieleeni niistä kokemuksista, joita kovin usein olen joutunut kokemaan kuunnellessani radiosta tai televisiosta ns. kulttuuri-ihmistenkin suusta.

    Kerran eräs eläkkeellä oleva koulun lehtori keskusteli radiossa nuoren yliopistolehtorin kanssa kulttuurisesta aiheesta. Jos olisitte silloin kuunnelleet ohjelmaa, ymmärtäisitte minua, joka olin Joensuun lyseossa Aulis V.A. Könösen kynsissä.

    Jos minun vuokseni Tellervo on päättänyt lopettaa matkakertomuksensa kolmannen osan Värtsissä julkaisemisen, niin ymmärrän hänen ilmoitustaan yhtä huonosti kuin hän minua.

    Jutun lopun julkaisemisen toivomukset ovat painavampia kuin minun väärin ymmärretty kommenttini.

    Kävin ensimmäisen kerran Petroskoissa Neuvostoliiton aikana. Juna jyskytti Leningradista pohjoista kohti. Välillä tuntui, ettei se pysy kiskoilla, kun nytkytti molemmille sivuille ja vauhti oli kova. Perille päästyä kävelin kaupungille tunnelin läpi, missä haisi niin vahvasti kuselle, että piti muuttaa askeleet juoksuksi. Mutta kannatti siellä käydä, kun pääsi Kizin saarelle.

    Venäjän aikaisista käynneistä on mieleeni jäänyt vierailu Petroskoin sairaalassa, jossa oli hoidettavana rakas ystävä, Vienan-Karjasta Sortavalaan muuttanut, vanhus. Hän oli monesti tulkkinani, kun tein papin töitä suomea puhuvien lisäksi myös venäjänkieltä puhuvien keskuudessa.

    Olisi paljonkin kertomista Neuvostoliiton ja Venäjän ajoilta. Mutta taitaa jäädä kirjoittamatta.

    Ehkä Ilias voisi olla jopa kiinnostunut!

    Kaustajärven erakko

  22. Kerro vaan Telle tarina loppuun. Olen kolme kertaa käynyt Syvärin lähellä Sammatuksen kylässä ja siellä vanhat ”maatuskat” pagisevat hyvää suomenkieltä. Eiköhän me ihmiset ympäri maailmaa olla suurinpiirtein samanlaisia eli: Syödään, juodaan, rakastellaan ja haistaan.

  23. Kieli on siitä ihmeellinen asia, että se kehittyy. Kirjoittamisen osalta se on koko ajan menossa puhumisen suuntaan, ja hyvä niin. Tuskin suomenmaikatkaan enää kaikessa hanttiin panevat. Niinku.

  24. Hei kaikki matkatarinoita rakastavat kansalaiset, voisitte loikata välillä Petroskoista Vienan Karjalaan seuraavaa linkkiä klikkaamalla

    http://www.palkjarvi.fi/tarinoita.php

    Lisäsin juuri Pälkjärven pitäjäseuran kotisivuille kesäisen kuvitetun tarinan, jossa liikutaan mm. Jyskyjärvellä ja Uhtuassa.

  25. Kauniisti olette kosineet, aivan liikutuin…
    *
    Kerron väliaikatietoja sen verran että
    nyt ”Bussilla Petroskoihin” trilogian kaikki kolme osaa on
    nivottu yhteen ja se ilmestyy kuvitettuna Pälkjärven
    pitäjäseuran kotisivujen tarina-osiossa kokonaisuudessaan
    noin kuukauden kuluttua, jahka minun vuoroni tulee.

    Lissu Kaivolehto lupasi tiedottaa asiasta sitten tarkemmin.

    Eiralle, kuten myös lukijoille, kiitokset että
    olette kestäneet ees-taas venkslailujani.

    PS
    Jore saa jännittää vielä vieraan tyynyn arvoitusta…
    *

    ”Hetken lehdet nuo vielä hehkuu
    on hehku tuo jo viimeinen
    ovat muistojemme lehdet kuolleet
    ne mennessään vei tuulonen”…
    *

    Palaillaan linjoille ajallaan muissa merkeissä!

  26. Meidän jokaisen tulisi miettiä sanojamme tarkkaan mitä kirjoitamme kommenteissa, ettemme loukkaisi ketään.

    Huumorimielessäkin kirjoitettu kommentti voi joitakin satuttaa. Kommentoija ei voi tietää kirjoittajan tuntoja, mitä hän jutussaan kertoo ja kuinka tärkeää viestin välittäminen muille on.

  27. Jos minä olen syyllinen Tellen ”kirjoituslakkoon” – vaikkapa vain väliaikaiseen – pyydän kovasti anteeksi miettimättä tapahtunutta ja sen todellisia syitä enää sen enempää.

    Kirjoitin tämän siksi, että niin monet ovat ottaneet kantaa siihen, mitä Kaustajärveltä kajahti.

    Ierikka

  28. Kyllä kirkko menetti hyvän kanttorin, kun ei saanut siihen virkaan Lasse Mårtensia.

    Ierikka, vai mikä lienen.

  29. Tämä kielestä puhuminen oli niin mielankiintoista luettavaa, että jatkan vielä. Tuula-Riittä Kärkkäiselle iso kiitos lauseen osasta
    ”ymmärsi JONKIN verran”. Jotakuta ärsyttää niinkuttelu, minua JONKUN, jos kerran ei tarkoiteta ihmistä. Toivottavasti tulemme oikein ymmärretyiksi ärsytyksestä huolimatta. Sehän on kuitenkin pääasia.Nipotus pois ja avaraa mieltä!

  30. Joopa joo, en ole ainoa herkkähipiäinen toimija näillä sivuilla. Meillä itse kullakin on omat hiertymäkohdat joita ei kärsisi hipaista.
    Olen kateellinen (positiivisesti ) Tellen sujuvasta kerronnasta. Samoin Alpon ja monen muunkin taidoista kertoa pieni asia hauskasti ja moni-ilmeisesti.

    Olen yrittänyt elää siten, että kun leikkiin lähtee niin leikki pitää kestää. Aina se ei ole omakohtaisesti onnistunut. Senkin totean muurarien kielellä, jotta jos paljon rappaa niin aina myöskin roiskuu. Eli ei juttuja tarvitse kommentoida pelkästä sanomisen ilosta.

  31. Hyvä Kalevi. Onneksi meitä on monenlaisia. Sinulla on upea taito sanoa asiat lyhyesti ja napakasti. Sitä taitoa minulla taas ei ole. Toiset ovat ”Pekka Tiilikaisia ja Paavo Noposia”, jotka osaavat maalailla yksinkertaisestakin asiasta kuin hienon ”maalauksen”

    Erilaisuudesta Veikko Lavi:
    ”Ihmisiä on kuin muurahaisia,
    ne loputonta polkuansa taivaltaa.
    On kaukaa katsottuna kaikki samanlaisia,
    niin ettei heitä toisistaan voi erottaa.
    Kurkistaa jos voisi sielun syvyyteen
    niin kahata samanlaista eipä ois.
    Ken katsoo kauneuteen eikä hyvyyteen,
    häneltä monta ystävyyttä jääkin pois”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *