Värtsilän kirkot

Keskustelua Värtsilän kirkoista

kirkko

Värtsilässä on seurakuntaa palvellut kaksi kirkkoa. Ensimmäisen kirkon rakensi Wärtsilän rautatehdas. Se vihittiin pyhäinpäivänä 1867. Se palveli Tohmajärven seurakuntaan kuuluvaa tehdasseurakuntaa, jonka perustamisesta Nils Ludvig Arppen perillisten anomuksesta Keisarillinen Senaatti oli tehnyt 8.12.1865 päätöksen. Kirkko paloi jatkosodan alussa v. 1941 Värtsilän keskustan takaisin valtauksen yhteydessä. Tehdasseurakunta oli itsenäistynyt Värtsilän seurakunnaksi v. 1909.

Nykyinen kirkko ja sen kyljessä oleva seurakuntakoti vihittiin 6.8.1950. Seurakunnan palatessa v. 2003 takaisin Tohmajärven seurakuntaan sen käyttö ja hoito kustannuksineen siirtyi isomman yhteisön vastuulle.

Vanhan Värtsilän vuonna 1868 rakennettu kirkko paloi sotien aikana. Kuvassa suntio Mikko Könönen.

Ensimmäinen kirkko palveli selektiivisen tehdasseurakunnan jäseniä, jotka olivat samalla tohmajärveläisiä. Värtsilän seurakunnan lakkauttamisen ja emäseurakuntaan liittämisen yhteydessä perustettiin ns. seurakuntapiiri, jonka toiminta sen käsitteen alla on sittemmin loppunut. Mutta kirkko seisoo edelleen valkoisen aidan sisällä mäntypuiston keskellä. Ja sen tulevaisuudesta käydään nyt keskustelua.

On hyvin mielenkiintoista, että molempien kirkkojen vaiheilla on käyty ajoittain hyvinkin vilkasta mielipiteiden vaihtoa. Nykyinen keskustelu ei ole lainkaan uusi ilmiö.

On sanottu, ettei tulevaisuutta ole sillä, joka ei tunne menneisyyttään. Siksipä kerron Värtsissä esimerkkejä Värtsilän kirkkojen vaiheilla käydyistä keskusteluista, riidoistakin, ja päätöksistä.

Kristus ristillä

Tehtaansaarnaaja Julius Karsten ilmoitti 21.6.1907 kirkkoneuvostolle, että Pietarissa oleskelevat värtsiläiset olivat lahjoittaneet ja lähettäneet lapsuutensa kirkkoon alttaritaulun. Lahjoitusasiaa oli hoitanut Kristiina Varonen.

Kirkkoneuvosto otti lahjan kiitollisesti vastaan. Mutta sitten tuli ongelma siitä, mihin se sijoitetaan. Kuorissa oli nimittäin alttarin takana väliseinä, jonka takana oli sakastiksi tarkoitettu tila. Seinä oli liian matala alttaritaulun paikaksi. Syntyi keskustelu siitä, olisiko seinää korotettava vai olisiko se purettava ja rakennettava saarnatuolin taakse ulkopuolelle uusi sakaristo. Silloin kuoria voitaisiin laajentaa ja alttaritaulu sijoittaa kirkon peräseinälle ikkunan tilalle. Keskustelu kasvoi riidaksi kirkkoneuvostossa ja kirkonkokouksissa.

Riitaa selvitettiin tuomiokapitulissa, lääninhallituksessa, Keisarillisen Suomen Senaatin Kirkollisasiain Toimituskunnassa ja Yleisten Rakennusten Ylihallituksessa. Riita jatkui senkin jälkeen, kun tehdasseurakunnasta oli tullut itsenäinen kirkkoherrakunta eli Värtsilän seurakunta.

Lopulta Senaatti Tuomiokapitulin kautta velvoitti seurakunnan toimeenpanemaan tuomikapitulin kirjeessä mainitsemat rakennus- ja korjaustyöt. Niiden aikana jumalanpalvelukset pidettiin Yhteiskoulussa. Kirkkoon palattiin alttaritaulun avulla jumalanpalveluksiin 29.8.1911, neljä vuotta sen jälkeen, kun Karsten oli ilmoittanut ”Kristus ristillä” –alttaritaulun lahjoituksesta.

Kun kirkko v. 1941 paloi, alttaritaulu oli evakossa ja sai uuden paikan v. 1950 vihityssä Värtsilän kirkossa.

Share

8 comments for “Värtsilän kirkot

  1. Mielenkiintoista historiaa…
    Eivätkös kattokruunutkin ole alkuperäiset, sieltä kirkosta lähtöisin?

  2. Mielenkiintoinen kooste Värtsilän kirkoista. Alttaritaululla onkin aikamoinen historia. Se on ollut tärkeä. Toivottavasti sailyy vieläkin niin tärkeänä, ettei se jää kylmilleen jätettävään kirkkoon homehtumaan piloille.

  3. Juttuni referoi Värtsilän kirkot -kirjaa, josta syystä monet yksityiskohdat on jätetty pois. Kattokruunuista on maininta kirjassa.

    Kirjassa on runsaasti sivuja alttaritauluista, mistä mm. piispa Leino Hassinen huomautti. Mutta minun mielestäni asia on aika olennainen Värtsilän kirkkojen historiassa, ja paljon keskustelua aiheuttanut. Alpoaatoksen huoli alttaritaulun säilymisestä on aiheellinen. Olisi aika irvokasta, jos ne vietäisiin jonnekin museoon.

    pater F.

  4. Olikohan Leino Hassisen aikaa kun käytiin vilkasta keskusteula alttaritauluista. Minustakin uusi taulu (en tiedä nimeä) oli silloin kammottava. Varmaan valtaosa piti “Kristus ristillä” taulua ainoana oikeana. Nyt ajattelen niin, että jos minä olisin yksi taulun henkilöistä nuotiolla, niin millaiseksi tahtoisin kuvani maalattavan. Vastaan; juuri tuollaiseksi. Näin ajatellen taulu on juuri sellainen kuin pitääkin. Siinä on sisältöä.

  5. Sivut 59-94, asiaa Passio-taulusta!

    pater F.

  6. Tulin juuri Tohmajärven kirkosta, jossa oli hautaan siunaaminen. Kirkko on kaunis ja arvokas, mutta ainakin tänään hiukan viileä. Olisi pitänyt olla vähän enemmän vaatetta yllä. Äänentoistoa voisi parantaa.

    Olemme ylpeitä Pohjois-Karjalan vanhimmasta kirkosta. Myös Värtsilän kirkosta. Syistä olen kirjoitellut ihan tyhjentävästi.

    Kemien seurakuntatalon kirkkosalista en oikein pidä. Mutta makuasioista ei tarvitse kiistellä. Sitä paisti viihtyvyyden kannalta on tärkeintä siellä koolla olemisen sisältö!

    pater F.

  7. Eräs Värtsin lukija tiedustelee lisätietoja jutussa mainitusta ja kuvassa olevasta suntio Mikko Könösestä.

    Lisätietoja hänestä voi kirjoittaa tämän jutun jatkoksi kommentteina.

  8. Palautan tämän vanhan jutun takaisin luettavaksi. Samalla annan vinkin videoon, jonka aivan sattumalta löysin tänä aamuna. Toivottavasti osaan neuvoa reitin videolle.

    Klikkaa ensin: kai kuju hyttinen. Sitten etene kunnes tulee osasto 6. Sieltä etsi Eira Varosen tekemä video. Se löytyy, kun kaivat esille Play-kai-kuju-hyttinen-konsertti-värtsilän-kirkossa-862…

    Nostalgiaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *