Keskustelutilaisuus kiinnosti seurakuntalaisia.
Värtsilän kirkon tulevaisuutta pohdittiin Tohmajärven seurakunnan koollekutsumassa keskustelutilaisuudessa keskiviikkona 25.9.2013.
Tilaisuuden alussa kirkkoherra Mikko Lappalainen näytti kuvia kirkkorakennuksen kunnosta, kertoi kirkon nykytilasta, kustannuksista, käyttöasteesta ja pohtimistaan vaihtoehdoista kirkon tulevaisuuden suhteen. Jotakin on tehtävä ja päätökset eivät ole helppoja.
Värtsilän kirkon kuntoa on seurattu vuosittain tehdyillä tarkistuksilla ja korjaustarpeet ovat seurakunnan tiedossa. Ikkunaremontti, julkisivun maalaus, jne.
Seurakunnalla on 3 kirkkoa. Kemien seurakuntakeskuksessa, Kirkkoniemessä ja Värtsilässä, joita kaikkia pitäisi ylläpitää ja kunnostaa.
Kemien seurakuntakeskukseen on vaihdettu tänä vuonna lämmitysjärjestelmäksi edullisempi maalämpö. Varoja vieviä kunnostushankkeita riittää; seurakuntakeskuksen ilmastointi remontti, Vanhan hautausmaan laajennus, unohtamatta Vanhan Pappilan kunnostustarvetta, sekä Värtsilän kirkon kunnostusta. Ne ovat olleet jäissä varojen puutteen johdosta, kertoi Lappalainen.
Korkeat kulut, vähäinen käyttö
Värtsilän kirkkorakennuksessa on korkeat ylläpitokulut. Suurin kuluerä muodostuu öljylämmityksestä, joka maksaa noin 10 000 €/vuosi. Kirkkosali on ollut vain ns. peruslämmöllä joulukuun puolesta välistä maaliskuulle saakka, jolloin kirkossa ei ole järjestetty kylmyydestä johtuen tapahtumia. Vaihtoehtoisia paikkoja on tapahtumien järjestämiseen löytynyt. Jumalanpalvelus pidettiin helmikuussa 2013 Värtsilän kylätalolla.
Kirkon käyttöaste ja käyntikertojen vähyys painaa vaakakupissa. Seurakunnan päiväkerhotoiminta on siirretty seurakuntakodin tiloista Auralanrantaan vuoden 2013 alusta.
Kesäkirkoksi
Kiinteistö- ja ympäristötyönjohtokunta on tehnyt kirkkoneuvostolle esityksen Värtsilän kirkon käytön muuttamisesta kesäkirkoksi. Tämä tarkoittaisi mm. lämmityksen ja lumitöiden hoidon lopettamista kokonaan talvikaudeksi. Kirkkoneuvosto on käsitellyt esitystä, mutta jättänyt sen ns. pöydälle kuullakseen seurakuntalaisten mielipidettä asiasta.
Tohmajärven seurakunnan kiinteistö- ja ympäristötyönjohtokunnan puheenjohtaja Veijo Tuunanen kertoi tehdystä esityksestä kirkkoneuvostolle.
Uusia ideoita ja toimintatapoja
Erkki Lintunen esitti useita konkreettisia ehdotuksia kiinteistön kunnostamiseksi ja käyttöasteen nostamiseksi, kuormittamatta seurakunnan taloutta.
Seurakuntakodin lämmittämiseksi ja öljylämmityskulujen alentamiseksi Lintunen ehdotti ilmalämpöpumpun hankintaa. Kirkkoväärtit keräisivät varoja lahjoituksena eri tahoilta kirkon kunnostamiseen. Työtä tehtäisiin talkoilla seurakunnan alaisuudessa. Tiekirkkotoiminta tulisi myös palauttaa Värtsilän kirkkoon, toivoi Erkki Lintunen.
Erkki Lintusen esitys luettavissa kokonaisuudessaan tämän jutun lopussa.
Erkki Lintunen esittelemässä tekemäänsä papin säkkiä.
Muutoksen tuulia tulossa lisää
Suunnitteilla oleva vuonna 2017 mahdollisesti toteutuva valtakunnallinen seurakuntauudistus tuli myös esille keskustelussa. Seurakunnat pysyisivät jatkossa ns. itsenäisinä, mutta henkilöstö, kiinteistöt ja muu omaisuus siirtyisivät kirkollisverotuloineen seurakuntayhtymän hallintaan ja alaisuuteen. Muutoksen tuulet tulevat puhaltamaan lähivuosina voimakkaasti kaikissa seurakunnissa.
Kiitos seurakuntalaisten kuulemisesta! Toivomme seurakunnan edustajille viisautta päätöksissään! Kirkko ei häviä kuitenkaan paikaltaan mihinkään! Missä kunnossa ja käytössä se on tulevaisuudessa, on Tohmajärven seurakuntalaisista itsestään kiinni!
Erkki Lintunen 25.9.2013
VÄRTSILÄN KIRKON REMONTIN JA YMPÄRIVUOTISEN TOIMINNAN TOTEUTTAMINEN
1. Seurakuntakodin ikkunoiden pikainen tiivistäminen ilman maalausta.
2. Ilmalämpöpumpun hankkiminen.
3. Kirkkoväärtien nimeäminen. Taustayhteisönä Värtsilän Kotiseutuyhdistys. Koska kirkkoväärteillä ei ole mitään valtaa, tarjoudun ryhmän vetäjäksi kirkkoherran valvonnassa.
4. Tehtävien ja toimenpiteiden suunnittelu Värtsilän Kotiseutuyhdistyksen, Värtsilän Pitäjäyhdistyksen ja Tohmajärven seurakunnan välille. Kokoonkutsujana kirkkoväärtit.
5. Värtsilä-messu 2 kertaa kuussa käyttäen seurakuntakotia ja kirkkosalia messun toteutuksessa.
6. Muut tilaisuudet: musiikkitilaisuudet, myyjäiset, kokoukset, talkoot.
7. Kirkon ulkoportaiden korjaus ennen kevättä.
8. Kirkon ikkunoiden ja ulkoseinien maalaus heti kun rahoitus on varmistettu.
9. Lämmityksen kokonaissuunnitelma, rahoitus ja toteuttaminen.
10. Ulkovalot (valonheittimet) pimeinä aikoina.
11. Tiekirkkotoiminnan palauttaminen ensi kesän alussa.
12. Värtsilän kirkossa käy väkeä muualtakin kuin entisen Värtsilän alueelta.
Kolme periaatetta tavoitteiden saavuttamiseksi:
1. 2 Moos.18:13-17: Jetron neuvo Moosekselle: tehtävien jakaminen.
2. Matt.23:11: Jeesuksen sana opetuslapsille: ”Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija.”
3. Aktiivinen osallistuminen, kun ovi on auki.
Tohmajärven Kunnan Väkiluku
Koetan osaltani osallistua vilkkaaseen mieliteenvaihtoon, ihan satunnaisessa järjestyksessä kiittäen samalla kaikkia aktiivisuudesta.
Tilaisuuksien kierrätyksestä. Ajatus ei ole ihan tuulesta temmattu. Mutta sen sijaan tai rinnalle voisi järjestää tilojen käyttöä niinkin, että Värtsilän kirkossa olisi messu kaksi kertaa kuussa, niinkuin seurakuntaliitoksen alussa olikin.
Värtsilän kirkossa se alkaisi klo 13, jolloin papit ja kanttori voisivat ennättää uuteen messuun. Ja kahden papin käyttö yhdessä messussa pitäisi – kustannussyistä! – lopettaa. Seurakuntalaiset voivat avustaa sakramentin jakamisessa. Ja jos ilmaista papin ja kanttorin palvelua saadaan, niin se ei ainakaan rasita seurakunnan taloutta.
Lämmitys kuntoon. Se voidaan aloittaa, kun ensin on tiivistetty – välttävästi – ikkunoita. Aluksi ilmalämpöpumppu seurakuntakotiin. Ei edes päiväkerhotilaan, kun siellä ei ole toimintaakaan. Hinta noin 3 000 euroa.
Sitten heti selvitys maalämmön hyödyntämisestä. Alustavan arvion mukaan liikutaan noin 40 000 euron vaiheilla. Öljyn kulutus loppuisi siihen. Toteutus, kun on saatu rahoitus selvitettyä.
Urkujen konehuonetta ei ole eikä sellaisella siis voida lämmittää. Toisaalta Värtsilän kirkon urut eivät ole musiikillisesti niin tasokkaat, että niitä pitäisi korjata (jos on tai tulee aihetta), uusien hankkimisesta puhumattakaan. Joka kirkossa ei tarvita konserttiurkuja. Kiteelle on tässä mielessä lyhyt matka, eikä Joensuukaan ole kaukana.
Keskustelussa on tullut esille digitaaliurkujen mahdollisuus. Asiaa olisi selvitettävä. Tällä hetkellä on tiedossani myynnissä oleva 5 900 euron hintainen digitaaliurku. Se ei ehkä ole tarkoitukseemme riittävä ja sopiva. Mutta voisihan siitäkin asiantuntijan avulla ottaa selvää.
Mutta sitä ennen, kun saataisiin edes suojattua seurakuntakodissa oleva arvokas, keräysvaroin hankittu piano kylmän kirkon taiteovien eristämisellä.
Seurakunnan omistama rivitalon kaksio! Onko sen myyminen vaikeampaa kuin Värtsilän entisen pappilan, joka nyt on erittäin hyvissä käsissä. Voisiko rivitalon myymisellä kustantaa jotain kirkon korjaamiseksi? Pappilan myynnistä seurakunta ei rikastunut. Onko rivitalon osakkeen hintaa pidettävä niin korkealla, ettei se mene kaupaksi?
Entä rivitalon osakkeen vuokraaminen ja vuokratuloilla sähkölaskun maksaminen? Käteen jäisi vielä euroja muuhunkin tarpeeseen. Ja kirkkotie pysyisi auki lasten ja heidän vanhempiensa kuljettavaksi.
Olen samaa kieltä, ettei paluuta entiseen enää ole. Mutta tie uuteen voidaan pitää auki ja jopa avata kiinnostavammaksi. Siinä on haaste tapahtumien kiinnostavuuden lisäämiseksi.
Kiinnostuksen ja kiinteistöjen kustannussuhteen toteaminen ja arvioiminen pitää tapahtua vasta sitten, kun toimittu muutenkin kuin taltioimalla nähtäväksi seinien rappeutumista ja lukemalla käyttökuluja, joiden alentamiseksi ei ole nähty riittävästi vaivaa – eikä käytetty asiantuntemusta.
Värtsilän seurakunnan liittäminen Tohmajärveen. Ensin historiaa: Värtsilän tehdasseurakunta muuttui kirkkoherrakunnaksi v. 1909. Sitä ennen se oli ollut selektiivinen jumalanpalvelusyhteisö omine kirkkoineen, hautausmaineen, pappeineen, kanttoreineen ja suntioineen. Värtsilän kunta syntyi v. 1920 ja erosi Tohmajärvestä.
Paluu takaisin tapahtui samassa marssijärjestyksessä. Kun olin aikeissa siirtyä eläkkeelle, soitin piispalle, että virka pitäisi panna hyvissä ajoin hakuun, ettei kävisi niinkuin minun sitä hakiessani, että vasta sen oltua kahdeksan kertaa auki ilmestyi yksi hakija, joka saatuaan piispalta hengellisen myöntymyksen halusi palata papin töihin ja samalla synnyinseurakuntaansa ja kirkkoon, jossa oli löytänyt 50-luvulla messun Leino Hassisen ohjauksessa. – Piispa sanoi, että olisi aloitettava Värtsilän seurakunnan takaisin emäseurakuntaan palauttamisen suunnittelu.
Toimin esipaimen kehotuksen mukaisesti. Virhe tapahtui siinä, ettei Värtsilästä tehty kappeliseurakuntaa, niinkuin nyt eri puolilla kirkkoamme tapahtuu.
Kunta lakkautettiin v. 2003 ja tilalle perustettiin Tohmajärven kunta. Siinäkin prosessissa olin mukana, kun eräät kunnanvaltuutetut pyysivät apuani. Olihan minulla sitä poliittista kokemusta, vaikka kirkon virassa ollessani en ole koskaan harrastanut puolueisiin sitoutunutta politiikka. – Värtsilän kunta ei enää ollut kykenevä hoitamaan kunnille kuuluvia velvoitteita. Siitä on naurettavaa olla muuta mieltä.
Kirkossa käymisen aktiivisuudesta – nyt – puhuminen perustuu taustaselvitysten puutteeseen. 90-luvulla oli jo kirkko talvella kylmillään. Mutta seurakuntakodissa vietettiin messua – joka pyhä. Ja läsnä oli ihan tyydyttävästi väkeä. Kukaan ei ole verrannut läsnäololukuja Kemien seurakuntatalossa pidettyihin jumalanpalveluksiin!
Eikö olisi syytä nyt kutsua Tohmajärven seurakuntaa kaksi kertaa kuussa Värtsilän kirkkoon viettämään messua. Se voisi tapahtua aikaisemmin ehdottamallani tavalla, mistä jotkut muut seurakunnat saisivat osviittaa omiin vaikeuksiinsa.
Käytettävissä on ainakin joksikin aikaa ilman palkkaa pappi, joka on innostunut kirkkomme jumalanpalveluselämän ”uudistamisesta” etsimällä mallia ja ideoita kaksituhatvuotisesta perinteestä.
Onko Tohmajärven seurakunta investoinut Värtsilän kirkkoon? En tiedä! Ainakin huollossa on ilmeisiä puutteita: vuotavat ikkunat, ulkoportaiden vaarallinen betonirauta…
Tiekirkko, haloo!!! Ei mitään merkittäviä perusteluja sen lopettamiseen. Idean väheksyminen ei riitä syyksi sen lopettamiseen.
Yhdessä kommentissa mainittiin 13.10. järjestettävä ”messupäivä”. Onko syy huonossa lukutaidossani vai tehottomassa ilmoittelussa vai kommentoijan unennäöstä vai mistä, kun en ole sellaisesta kuullut mitään.
Lopuksi ”tältä paikalta”: Jumalanpalvelukset voivat olla tarpeellisia muulloinkin kuin maanjäristysten jälkeen tai sotien aikana. Yksi aihe on siinä, että tarvitsemme YHDESSÄ KIITTÄMISTÄ! Pyhä Kolminaisuus, kaiken elämän lähde. Hän on Luoja ja aineellisen elämän, joka päiväisen leivän, antaja. Hän on lunastaja ja sovittaja, ristiinnaulitu ja – YLÖSNOUSSUT Herra. Hän tulee keskellemme Sanassa, joka tuli lihaksi Jeesus Nasarealaisessa, joka oli Daavidin sukua, neitsyt Marian poika. Hän tulee LUPAUKSENSA mukaan keskellemme leivässä ja viinissä, todellisesti eikä vain vertauskuvallisesti, eikä ainoastaan ”sydämiimme”. Hän hoitaa meitä, niin että pääsemme osallisiksi Pyhän Jumalan Hengestä, niin että elämämme on muutakin kuin puurtamista ja tulosvatuullisuuden orjamaista tavoittelua – tai itselleen elämistä. – Todellinen RAKENNEMUUTOS on sitä, että rakennamme seiniä ja pidämme niistä huolta, jotta voimme YHDESSÄ seurakuntana, KRISTUKSEN RUUMIIN jäseninä kohdata Kolmiyhteisen Jumalan, joka PALVELEE meitä Sanassa ja sakramenteissa.
Näin ajatellen kyse ei ole valtiokirkosta, vaan – jos niin tahdomme – kansankirkosta.
Potaattipappi
Potaattipapille tiedoksi, allaoleva on kopioitu seurakunnan kotisivulta:
Jumalanpalvelussuunnitelma ja muut kirkolliset toimitukset
helmi – kesäkuussa 2013
8.9. Värtsilän kirkko messu 10:00
15.9. Kemien seurakuntatalo messu 10.00
22.9. Kemien seurakuntatalo messu 10.00
29.9. Mikkelinpäivä Kemien seurakuntatalo sanajumalanpalvelu 10.00 Lähetystilaisuus Kansanlähetys,
mukana Räisäset
6.10. Kemien seurakuntatalo messu 10.00 Hengen uudistus päivät,
mukana Timo Kuutti
13.10. Kemien seurakuntatalo sanajumalanpalvelus 10.00
13.10. Värtsilän kirkko messu 13.00
20.10. Kemien seurakuntatalo sanajumalanpalvelus 10.00
27.10. rippikoulun aloitus Kemien seurakuntatalo sanajumalanpalvelus 10.00
Keskustelu aaltoilee puolesta ja vastaan. Hyvä niin, sillä avointa keskustelua ja kannanottoja tarvitaan, että asioihin löytyisi yhteinen rakentava keskitie.
Värtsilän kirkon kunnon ja toiminnan tulevaisuuden säilyttämiseksi on esitetty Värtsi verkkolehden palstoilla lukuisia kysymyksiä ja tehty hyviä ehdotuksia. Molemmilla osapuolilla on varteenotettavia näkökohtia ja ajatuksia.
Nyt vain odotamme, että viranomaistaho antaa esitettyihin kysymyksiin ja ehdotuksiin vastaukset mahdollisimman pian.
VT:n lausuma hiukan karsittuna, kun lukee vain alun ja lopun ja kun jätetään ne raha asiat pois, kuulostaa oudolta: *Seurakuntalaisten käynti kirkossa on epäedullista*. Ymmärrän, että näinhän hän ei asiaa tietysti tarkoita, mutta rahat ja kirkossakäynnin olisi voinut tuupata eri lauseeseen, ihan vain selvyyden vuoksi. Tämä nyt oli minun huonoa vitsailua, mutta käyntikertoihin vetoaminen ei ole perusteluna vakuuttava. Ei kai siellä laskuria ole?
Ja jatkoa VT:n tuumailuun kirkon kunnon riittävyydestä nykykuntoisena. ??
”Nykykunto” ei ole riittävä syy jättää kirkkoa ”oman onnensa nojaan heitteille”, varsinkin kun monilta tahoilta on jo aiemmin huomattu puutteita, hoitamattomuutta ja korjaustarpeita. Tämän käsityksen saa Värtsin kirjoituksista: mm. ikkunoiden tiivistäminen, ulkorappuset ym. pienehköt huolto/korjaustoimet. Totean, että pienilläkin vuosittaisilla hoitotoimilla voidaan edistää ja ylläpitää kiinteistön kuntoa ja arvoa.
Vuonna 2010 tuli voimaan asunto-osakeyhtiölaki, joka velvoittaa yhtiön hallitusta mm. siten, että yhtiön hallituksen on huolehdittava taloyhtiön kiinteistön ja rakennusten kunnossapidon asianmukaisesta järjestämisestä, nimenomaan ennakoivana toimintana.
Koska kiinteistöjen kunnossapitotarveselvitys tulisi tehdä vuosittain, oletan, että myös seurakunnilla on vastaavanlainen lakisäädös, joka velvoittaa huolehtimaan yhteisestä omaisuudesta, huollon-, peruskorjausten-, ja jopa remontoinnin muodossa.
Tämän johdosta esitän uusia, viranomaisvastausta odottavia kysymyksiä ”viisihenkisen johtokunnan” vastuuhenkilöille.
1. Millaisen viisivuotis (5 ?) suunnitelman Värtsilän kirkon kunnossapidon ylläpitämiseksi seurakunnan kiinteistöistä vastaava toimikunta on tehnyt?
2. Ja milloin se on tehty?
3. Miten paljon budjettiin on investoitu kunnostus- ym. vastaaviin toimenpiteisiin?
4. Mitä huolto-, korjaus-, ja kunnostustoimenpiteitä Värtsilän kirkon ja sen kiinteistöissä on tehty viime vuosina. Esim. 2011-2013 vuosina?
5. Kuinka paljon, euroa/vuosi on käytetty Värtsilän kirkon korjaustoimiin?
Koska seurakuntien budjetti ja kiinteistöjenhoito-ohjelma ym. vastaavat asiat ovat (ymmärtääkseni) julkisia, ja koska tästä asiasta on nyt käyty yleistä keskustelua, niin odotan, että Tohmajärven seurakunnan tiedottaja (?) tai vastuuhenkilöt antaisivat oman lausunnon.
Nämä ja monet muut jo aiemmin esitetyt kysymykset odottavat virallisen / viranomaistahon selvitystä ja kannanottoa.
Kiitos, Tuula! Olin klikannut Tohmajärven seurakunnasta Ajankohtaistietoja. Sieltä löytyi kaksi tilaisuutta syyskuussa Värtsilän kirkossa. Kun siirryin kirkollisia ilmoituksia lukemaan, sieltä löytyi tilaisuuksia huhtikuulta!
Yritin taas, että oliko tullut tuoreita tietoja. En löytänyt. Kiitos Sinulle, että olit mennyt sellaisiin tietolähteisiin, joihin minä en päässyt. Entä ne jotka eivät surffaile läppärissä niinkään paljon kuin minä? Ehkä keskiviikon Uutisalasimessa on ilmoitus, mikä tietysti riittää sekin. Mutta olishan siitä voinut kertoa 25.9. keskustelutilaisuudessakin. Sehän olisi rauhoittanut meitä hätähousuja!
Potaattipappi
Hyvä, että Värtsilän kirkon säilyttämiseen on suurta kiinnostusta.
Kappeliseurakunnan mahdollisuus ja sen mukanaan tuomat seikat kiinnostaisivat. Värtsin asiaa tuntevat kommentaattorit voisivat avata asian tätäkin puolta meille tiedosta kiitollisille.
Sakari H ja muutkin kappeliseurakunnasta kiinnostuneet, klikatkaa nettiin: kappeliseurakunta. Sieltä löytyy tietoa.
Potaattipappi
Veijolta Uusi Kirjoitus Tänään Näin. Loppu keskustelu tähän kato.
Yritin kommentoida Veijon kirjoitusta hänen blogissaan, johon Pera viittaa. Joko en osannut sitä sinne lähettää tai sitten siellä on sensuuri. En nimittäin sitä löytänyt.
Potaattipappi
Tänään Näin: Otsikko Nyt Kysytään ennemmän kuin ehdin vastata
Eiran 28.9.klo 22.25 tällä kommenttipalstalla antamat videovinkit kannattaa naputella koneeseen ja katsella ja kuunnella. Sieltä löytyy ymmärrystä, miksi Värtsilän kirkko on niin rakas.
Potaattipappi
Tiedoksi. Kotipalstalla ei ole sensuuria, eikä tule. En osaa neuvoa miten sinne pääsee. Olen topelo tietokone asioissa. Kyllä sinne jotkut näyttää päässeen. Terveisin VT.
Kyllä Värtsilän asioista kannattaa kirjoittaa ja keskustella Värtsissä. Pelkästään tällä jutulla on jo pari tuhatta lukukertaa. Nyky-Vätsilän asiat kiinnostavat paikkakuntalaisten lisäksi mitä suurimmassa määrin myös muualla asuvia entisiä värtsiläläisiä ja kenties muitakin kiinnostuneita on.
Me Värtsilän kirkon kohtalosta kiinnostuneet/huolestuneet emme siis ole yksin. Tämän voisi todeta myös täällä asuvat oikein joukolla ja tulla mukaan kun asia edistyy. Perjantaina on yksi merkittävä etappi. Mutta eipä siitä vielä, että uteliaisuus heräisi!
Potaattipappi
Ja kuten Veijo Tuunanen (kirjoita täällä enemmänkin) tuossa mainostaa, sensuuria ei kai ole. Siis laidasta laitaan, luontoa ja metsästystä sekä siltä väliltä.
Ainoa asia, mihin olisin vetämässä rajaa, ovat rasistiset mielipiteet. Niihin luen homojen ja lesbojen tuomitsemisen, tapahtuipa se raamatun varjolla tai muuten. Olen sattunut syntymään heteroksi, mutta se ei oikeuta kanssaihmisen mollaamiseen.
Ajelin tänä iltana tarkoituksellisesti Tietäväisen koululta Kaustajärvelle Patsolan kosken kautta. Selkäkylän jälkeen näin ihan pelkästään autonvalolla paikalleen palautetun kilometripylvään numerot 74. Huomenna muistomerkki paljastetaan noin klo 14.
Leminrinteen hautausmaalla keskusristin ympärillä loistivat kolme lyhtyä julistamassa Pyhän Kolminaisuuden herruutta kehdosta hautaan ja senkin jälkeen ylösnousemuksen kirkkaudessa. Kiitos seurakunnalle!
Laskeuduin alas mäkeä. Kirkon valonheittimet eivät palaneet. Risuja seurakunnalle! Kävin katsomassa seurakuntakodin ikkunoiden alaosia. Raollaan olivat! Viisi ikkunaa! Ei olisi iso homma raaputtaa reunoja ja painaa ne kiinni. Kunhan ennätän, teen sen.
Työnnyin tielle, mutta katsahdin vielä kirkkopihaan. Siellä kirkon takapihalla, sakastin oven ja ulkovaraston välissä loisti kirkkaasti pylväsvalo. Miksi? Tarpeellista? Tärkeämpää kuin kirkon etuseinän valaiseminen? Mitä se valo maksaa? Vähemmän kuin ne kaksi valonheitintä? Vai ehkä enemmän?
Kysyn vain motiiveja!
Potaattipappi
Erkki J:lle, viittaamasi homokeskustelu käytiin Värtsissä aikanaan läpi varsin perusteellisesti ”Pressanvaalien” yhteydessä. En syrji enkä tuomitse homoja, mutta mielestäni sen enempää kirkolla kuin koko yhteiskunnallakaan ei ole mitään tarvetta lähteä millään tavoin laillistamaan (rekisteröimään tai vihkimään) tällaisia luonnonvastaisia suhteita. Kirkko tulee tämän(kin) asian myötä oikeasti kohtaamaan kohtalonsa!
Oikein sanottu Jussi. Alat olla harvinaista ihmislajia Suomessa. Sinulla on terveet kristillismoraaliset käsitteet ihmisenä elämisestä.
Lainaanpa edesmennyttä sanaseppoa Aimo Kairamoa ”sitten kun uros synyttää hänkin hyväksyy homoliitot.”
Sotien jälkeen pieneen kotikylääni Hoilolaan, parinkymmenen kilometrin päähän Värtsilän keskustasta, rakennettiin kaksi kirkkoa. Toisen aidan pystyttämiseen sain osallistua, joten tunnen itseni melkein asiantuntijaksi. Palkkaa ei maksettu, kun olin kuulemma alaikäinen.
Nyt kuulin, että kylään on tullut kolmas kirkko, kun entinen rajavartioston rakennus on muutettu uskonnollisiin tarkoituksiin. Kolmen kirkon kävijöitten ja tilaisuuksien määristä minulla ei ole tietoa, mutta epäilen, että tuossa kylässä on nyt tilaa palvella sitä yhtä jumalaa.
Toivottelen nykyisin onnea ja menestystä kirkoille, niitten remonteille ja kaikille uskontokunnille. Itse en kuulu enää mihinkään kirkkokuntaan. Kunnioitan myös ihmisten uskonnollista vakaumusta, jos niissä otetaan huomioon ihmisoikeudet. Niihin voi tutustua netissä esim. YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa. Siihen kannattaa paneutua raamatun, koraanin yms. ohella.
Klikkasin googleen: värtsilän kirkko. Ruutuun ilmestyi vastaus:
”Tulokset haulle ´värtsilän kirkko´
Pahoittelut, etsit jotain mitä ei löydy tästä lehdestä.”
Klikkasin: värtsilän kirkot. Ruutuun ilmestyi tietoa, mm. Kustannusyhtiö Ilias Oy. Saatavana 1-3 viikkoa.
Tohmajärven seurakunnan sivuilla on vähän enemmänkin tietoa Värtsilän kirkosta. Ja Värtsissä paljonkin.
Värtsissä tietojen lisäksi myös tahtoa!!!
Potaattipappi
Ierikka: Toin Kirkkoneuvoston tietoon L.A.Uskin hankkiman kiinteisön (Papintila 56ha), että se on hankittu pahanpäivän varalle,ja nyt on se pahapäivä. Samalla kerroin,että K.G. Åhman kertoi iaän ja minun kuullen Vauhti Villelle 1960,että Värtsilän kirkon lämmityksessä oli ollut talvisin jotakin häikkaaä.Kertoi kuulleensa asiasta Leino Hassiselta,ei kuitenkaan tiennyt, joko vika oli korjattu. Vauhtiville huolestui,miten Uruille käy.Hän pyysi Åhmannin selvittämään asiaa.(en tiedä kenenkanssa asia selvitettiin).K.G.Åhman kertoi myös,että L.A. Uski oli hankkinut mainitun tilan pahanpäivän varalle, tähän keskusteluun yhtyi myös isäni.Vaikka Käydyistä keskustelusta ei saanutkaan puhua(luottamukselliset) Katsoin kuitenkin,että miun on pakko tulla esille,koska Veijo ei kysymyksiin vastannut.Tämä tieto taustalla,minä olin niin ärhäkkä vaatimaan rahoja ko metsäkiintestöstä.Lohdutin itseäni sillä,että tämä synti lienee niitä pienempiä miun tekemiä.(Ps kyseessä sama kohtaaminen vauhtivillen kanssa missä kerroin hänen tuhahduksen Arpen talon purusta)
Pera, ota vastaan ”synninpiästö”! Totuuden paljastaminen voi useinkin tuntua luottamuksellisen tiedon vuotamiselta. Raja on veteen piirretty. Vauhtivillen ja Åhmanin Kallen kertomukset ovat kyllä julkistamisen arvoisia. Elä pie niitä salaisuuksien säkissä. Pane tyhjään papin säkkiin, johon on viime vuosien aikana ommeltu pohja ilman reikää.
Ja niinkuin tarinoissani papin säkillä tarkoitan seurakunnan tiliä, niin siihenkin ollaan nyt ompelemassa reikiä umpeen, mikä on perusteltua.
MUTTA se Papintila 56 ha on sitten mielenkiintoinen. Onko se jätetty säkin ulkopuolelle? Entä se rivitalokaksio Jänisjoen rannalla?
Kyllä tässä nyt jokin mättää, ja sen selvittämiseen on meillä Tohmajärven seurakunnan jäsenillä oikeus, jopa velvollisuus. Luottamushenkilöiden vaivaa en yhtään vähättele. Mutta odotan heiltä samalla kuuntelemisen taitoa. Menin 25.9.2013 klo 19 Värtsilän seurakuntakotiin siinä luulossa, että tilaisuuden järjestäjät kuuntelisivat. Siksi valmistin perusteellisen puheenvuoron, jonka sain myös pitää. Ja myöskin minä kuuntelin, mitä luottamushenkilöillä ja virkamiehillä oli sanottavana.
Hiukan kyllä jäi myös mietittymään muutamat hymyn häiveet ja painuneet päät kuuntelijoiden tuoleilla. Mutta siihenhän olen tottunut. ”Ne ovat niitä Lintusen juttuja!”
Mutta voisko joku käydä päiväkävelyllä siellä Papintilalla ja katsella, mitä siellä tuulessa heiluu. Löytyisikö sieltä vaikka 15 000 euroa? Sehän olisi Uskin testamentin käyttämistä Uskin ”katedraalin” hyväksi. Ei sen hengellisempää, vaan ihan maallista!
P.S. Korjasin juuri kohdan Uskin ”katedraalin”, kun olin vahingossa – vaiko Hengen johdattamana – Uskon ”katedraaliksi”.
Oikeinkirjoitusvirhe voi olla joskus oikein!?
Potaattipappi
Potaattipappi
Kiitos Erkki Nukuin viimmeyönä kaks tuntii!
Pera, jos oikein ovat yöunesi pihalla, niin pirautapa tänne! 050-3224727. Mie oon nukuttavoo seuroo.
E.
Valaistaanpa taas vähän tätä Värtsilän kirkko -asiaa. Kirjoitin 1.10. 2013 klo 22.10 tähän upeaan lehteen iltareissustani kirkon ohi todeten, etteivät kahden valonheittimen valot palaneet. Mutta kirkon takana pylväsvalo valaisi liiteriä.
Kävin katsomassa valonheittimien lasin läpi. Siellä oli kummassakin pikku sormen paksuinen, noin 10 cm:n pituinen valon synnyttämistä varten tarkoitettu lasinen putki.
Soittelin erääseen sähköliikkeeseen ja tiedustelin näppituntuista arviota, maksaako niiden kahden valonheittimen sähkön kulutus enemmän vai vähemmän kuin sen pylväsvalon. Asiantuntija arveli, ettei ainakaan enempää.
Niinpä odotan, että kirkkoa valaistaan taas entiseen tapaan ja säästösyistä sammutetaan takapihan pylväsvalo. Evankeliumi ja Kristuksen seurakunta tarvitsevat enemmän kirkkoa kuin liiteriä. Siitäkin huolimatta, että Vapahtaja syntyi talliin.
Jos valonheittimet eivät pala kohta illan pimetessä, palaa tämän papin päreet. Aamen!!!
pater F.
Eivät ole palaneet. Menin ennen illan hämärtymistä kirkolle mukanani raaputusvälineet ja harja. Mutta ilokseni totesin, että ikkunat oli pantu kiinni – ruuveilla.
Sitten paluumatkalla illan jo pimennyttyä ajoin uudestaan kirkolle. Jo ennen parkkipaikalle kurvaamista iloitsin, kun kirkkomme kylpi valossa. Upea kirkko, totisesti!!! Pimeässä sen kauneus vain korostuu.
Melkein aloin veisata: ”On riemu kun saan tulla sun parkkipaikalles ja nostaa kaatseen sinne, missä saavut keskellemme – Sanassa, leivässä ja viinissä.
Kiitos Tohmajärven seurakunnalle! Tarkempi osoite lienee: Esko Romppanen.
pater F.
Papin säkki ei ole pohjaton. Kaivoin sieltä muutamia omakustanteisia kirjoja. Annan ne Värtsilän Kotiseutuyhdistykselle. En kuitenkaan kirjakasana, vaan siten, että lähetän – tai vien – halukkaille ja liitän mukaan laskun. Kirjan hinta on 100 euroa/kpl, ja se suoritetaan Värtsilän Kotiseutuyhdistyksen tilille. Tulot käytetään ilmalämpöpumpun hankintaan. Pumppu lahjoitetaan asennettuna Värtsilän kirkon seurakuntakodin lämmittämiseen – jos Tohmajärven seurakunta ottaa lahjan vastaan.
Kirjoja ei ole paljon jäljellä, joten on syytä pitää kiirettä. Puh. 050-3224727.
Jos kenellä ei ole rahaa kirjan hankintaan, hän voi koota lukupiirin, joka yhdessä maksaa hankinnan. Kirjan äärellä voi sitten kokoontua pitämään hauskaa, vaikkapa Pottupapin kustannuksella.
Valittavana ovat ilmestymisjärjestyksessä: Kuin surusaatto (runoja)2001; Passio.Erään paaston päiväkirja 2005; Värtsilän kirkot 2005. Jos vielä jostain löydän, niin tarjolla on myös Seppeleen aika (runoja) 2005 ja toimittamani kirja Värtsilän Paimenmuisto 2002.
Tavoitteena on 1 000 euroa papin säkkiin, joka on lainassa Värtsilän Kotiseutuyhdistyksellä. Kokonaistarve on noin 3 000 euroa.
Appiukko Jetrolta terveisiä!
Pottupappi
Väliaikatieto: Ensimmäinen kirjatilaus – Kainuusta asti! Tullaan jopa noutamaan!!!
Pottupappi
Jos halukkuutta löytyisi ja Marita Niiralan Itähuolinnassa olisi ajatukselle suosiollinen, voitaisiin tehdä ”Myyjäiset kirkon tukemiseksi”.
Hyväntekeväisyystapahtuma voisi olla jonain perjantai tai lauantaipäivänä Itähuolinnalla. Siellä myytäisiin leivonnaisia, käsitöitä ja mitä kukin haluaisi myytäväksi lahjoittaa.
Myyntituotot ohjattaisiin Kotiseutuyhdistykselle joka koornisoisi varat eteenpäin.
Itse lupaan leipoa ja lahjoittaa myytäväksi 20 kpl maukkaita Savulohipiiraita.
Edellinen viesti lähti liian äkkiä bittiavaruuteen…
Homma toimisi kaikessa yksinkertaisuudessaan niin että jos seurakunta antaisi srk-salin keittiötä lainaan myyjäisiä edeltävänä päivänä tai aikaiseen aamusta, talkooporukka leipoisi pullat ja muut leivonnaiset yhdessä. Jauhot ja muut tykötarpeet voisi lahjoittaa vaikkapa K-Tiilikainen. Kalapiiraat varmaan voisin tehdä omistajan suosiollisella myötävaikutuksella Sinilinnun kaksitasouunissa. Tarpeet hoidan itse.
Käsitöitä voitaisiin kysellä yhdessä tuumin lahjoitettavaksi ja kuullostella myös löytyisikö joitain muita myyjäisiin sopivia tuotteita (hunajat, kuivakukka-asetelmat…)
Itähuolinnassa olisi mainokset suomen- ja vennäänkielisinä siitä mihin tarkoitukseen tuotteet myydään.
Helppoa kuin heinäteko, kunhan vaan toimeen tartutaan! Näin tuumii Erakko täältä Sääperinjärven rannalla…
Erakko, iloitsen melkein tippa silimässä ehdotuksestasi! Tämä on pantava toimeksi! Marita ihan varmasti suostuu. Käyn halaamassa lämpimäksi!
Ota asia johtoosi. Pyydä pari apulaista Jetron ohjeen mukaisesti. Minä kysyn seurakunnalta luvan ja pyydän myös kirkollisiin ilmoituksiin palstatilaa.
Marraskuussa? Vaiko jo lokakuussa? Yritän valmistaa myyjäisiin jotain kivestä, kun olen kiveenkin hurahtanut, niinkuin muuan toimittaja kerran totesi.
Harashoo!!!
Pottupappi
Sääperin Erakko Koeta houkutella joku tekemään kunnon Lanttukukko,niinkun karjalassa tehtiin. Ostasin 2 sellasta. Oon kyllästyny kivikylän kilon kukkoihin paino 1Kg.(Ei oo monta lanttusiivua,eikä lihapalaa)
Selvän teki. Voin kerätä leipojat ja tiedustella K-Market Tiilikaisesta tai muualta tarvelahjoitukset leivottavia varten. Mieleen tulee ens´alkuun ainakin pullat, kuivakakut, piirakat, piiraat, kukkoset – miksei leivätkin.
Värtsilän tapahtumakalenteri ilmestyy lokakuun lopussa ja siihen on kysytty juuri äsken ilmainen mainospaikka joka myös luvattiin. Täten tukimyyjäiset voisivat olla heti kalenterin ilmestymisen jälkeen loka-marraskuun vaihteen paikkeilla.
Voisiko potaattipappi tiedustella Itähuolinnan kantaa sekä seurakunnalta lupaa keittiön käyttöön?
Varsinaisiin myyjäisjärjestelyihin saadaan takuulla talkooapua kunhan paikka ja ajankohta ovat sovitut.
Mainostellahan voidaan tapahtumakalenterin lisäksi vaikka postilaatikkojakelulla mainosta (voin hoitaa), Värtsilä.fi sivuilla(?), kauppojen seinillä, kirkollisissa ilmoituksissa, Facebookissa ja toivottavasti myös täällä verkkolehdessä lähempänä ajankohtaa.
Tapasin tänään miehen, joka oli Pimiälläkankaalla Pappila-tilan metsässä savotassa v. 1975. Hakkuut olivat kestäneet helmikuun alusta touko-kesäkuun vaihteeseen. Pylväitä, tukkeja ja propsia oli kuljetettu paikalta valtavat määrät. – Värtsilän seurakunta oli tarvinnut rahaa.
Siitä savotasta on kulunut melkein 40 vuotta. Onko sen jälkeen metsää myyty ja jos, niin milloin ja mihin tarkoitukseen? Onko nyt vaikkapa harvennushakkuun aika? Tällaisia kyselevät aika monet, mutta eivät tiedä, mistä saa vastauksia.
Niin minäkin kyselen.
Pottupappi
Sääperin Erakon kokemus on valttia. Hoidan minulle annetun tehtävän pikimmiten. Tuon myös jotain myytäväksi, en syötäväksi.
Pottupappi
Kunpa kunnon kukkojen tekijä saataisiin mukaan!
Erkki L:lle (Perunarovasti):
Kyselit Pappilan tilan hakkuista v.1975 jälkeen.
Siihenhän löytyy vastaus seurakunnan toimintakertomuksista,
jotka laaditaan kalenterivuosittain.
Luulisin toimintakertomukset olevan julkisia, koska toimintaan
kerätään serakuntalaisilta kirkollisveroa.
Toimintakertomuksessa pitäisi näkyä kiinteistöjen menot ja tulot
kiinteistöittäin.
Sitten, kartat kiinteistöstä löytyy Kansalaisen Karttapaikasta.
Sieltä näkyy v.2011 kuvatut ilmakuvat. Ja voi klikata kiinteistöjen rajat ja rekisterinumerot.
Seurakunnalla on myös ajantasalla oleva metsätasuunnitelma.
Ja eikun hakkuita suunnittelemaan Värtsilän kirkon ylläpitämiseksi, sekä onnea ja menestystä talkootöihinkin.
Martti
Kunnon kukkojen tekijää varmaan kaivataan ja toivottavasti löytyy. Ei lanttukukon teko ole ihan helppoa muttei kovin vaikeaakaan kun minäkin jonkunlaisia olen vääntänyt. Nykyään tosin vain sähköuunissa ja harvakseltaan mutta kun sen jo riäkkyläläisenä pikkumukulasta asti on oppinut niin syötävää on tullut. En tiedä josko osaisin tehdä ihan oikeata Karjalassa tehtyä lanttukukkoa mutta kyllä minä pari kukkoa ihan kunnon lanttuineen ja lihoineen lupaan väsätä. Vähän enemmänkin jos talkoot laitetaan pystyyn hyvän asian puolesta.
Hienoa, kirjastotäti, et ole mikään kirjatoukka! Elä myy kaikkia kukkoja, että jää minullekin. Lanttukukon voimalla 8 vuotta Joensuussa koulua käytyäni osaan arvostaa sitä yhtä paljon kuin kirjaviisautta.
Pottupappi
Erkki J. mainitsee Hoilolan ”kolmannesta kirkosta”. Kysymys on Saaroisten suunnalla sijaitsevasta Talikkajärven entisestä rajavartioasemasta. Mainittu paikka tunnetaan nyt nimellä Sanan Keidas. Sen taustalta löytyy Perinteisen Sanan Ystävät – niminen yhdistys, joka nyt siis omistaa kiinteistön. Yhdistys on kirkkokuntiin sitoutumaton eli toimintaan ovat tervetulleita ekumenian ja yhteiskristillisyyden hengessä kaikki asiasta kiinnostuneet. Yhdistyksellä on nimensä mukaiset internetsivut. Kävimme kuluneena kesänä vaimoni kanssa Sanan Keitaan juhannusjuhlien päätöstilaisuudessa. Kyllä siellä ihan raitista Jumalan Sanaa julistettiin; selkeimmin korostui ehkä helluntailaisuuden vaikutus. Käykää tutustumassa!
Pera Keränen kaipaa välillä suurempia kuin 1 kg:n lanttukukkoja. Niin minäkin joskus, josta seuraava tapaus:
Tiesin ja tunnen vieläkin Värtsilässä monta kukkomestaria. Tahdoin nimenomaan oikeasti suuren lanttukukon ja sanoin Martiskaisen Liisalle että paista niin suuri kukko kuin vain suinkin on kohtuullisesti mahdollista. Hän lupasi tehdä 5 kg:n kukon ja kauppa sovittiin. Kun sitten menin tekelettä noutamaan, petyin positiivisesti koska se painoikin peräti 7 kg! Siitä sai totisesti haukata useammallakin ruokaverolla!
Hyvä kun markkinat saadaan pystyyn ja sinne myytävää,ei puutukkaan enää kuin ostajat.Ei siinä sitten mitä,paikalliset asukkaathan ostavat aina kilpaa paikallisia tuotteita,tälläinen tieto minulla on.Minä kyllä lupaan ostaa Erakolta yhden kalapiirakan.
Kommentoin tuota Jussin juttua takaperin.
Kyllä lanttukukko oli ennen vanhaan aika iso. Silti se mahtui reppuun, kun lähdin koulutielle Värtsilästä Joensuuhun maitopeelari kädessä. Kukkoa riitti muistaakseni torstaihin asti. Maito loppui sitä ennen, ja loppuisi nytkin, kun ravitsemusterapeutti kehotti minua juomaan sitä enemmän kuin ”suuressa viisaudessani” olen kouluajan jälkeen juonut. Palasin siis takaisin poikavuosiin, ja kyllä se maito taas maistuukin, niinkuin lanttukukkokin.
Lanttukukon ja maidon voimalla sain koulun käytyä. Menin teologiseen tiedekuntaan. Opiskelin Sanaa poikkitieteellisesti ymmärtääkseni, mitä se on alun alkaen tarkoittanut ja miten sitä olisi ymmärrettävä nyt ja huomenna kirkossa ja maailmassa. Käsitteellä radikalismi tarkoitetaan juuriin menemistä eikä varsien, lehtien ja kukkien ihailemista.
Juurien tunteminen on kovan työn takana. Onneksi kirkko saa apua monilta eksegeeteiltä eli Raamatun tutkijoilta ja selittäjiltä. On kirkon onni, että on valtion yliopistojen kouluttamia teologian maistereita, jotka haluavat saada piispalta pappisviran.
Tällä tavalla kirkko elää perinteensä mukaan, mutta ottaa samalla huomioon myös maailman muuttumisen. Ei mukautuakseen siihen, vaan niinkuin apostoli kehottaa: ”…muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on hyvää…” (Room.12:1-2).
Tällä tavalla minäkin olen perinteisen Sanan ystävä. Ja tämän vuoksi rakastan seuraavaa Johanneksen evankeliumin kohtaa: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh.1:14).
Muistatko, Jussi, että – poiketen virallisista ohjeista – lähettäessäni seurakuntaa kirkosta kotiin luin juuri nuo sanat alttarilta. Olimme saaneet Herran ehtoollisen ja polvistuneet sitä vastaan ottamaan uskoen lihaksi tulleen Sanan sanoja: ”Tämä on minun ruumiini…tämä on liiton veri…”
Tuossa messun tapahtumassa on perinteinen Sana – ei vain kuultavaksi keskellemme laskeutunut vaan myös – leipään ja viiniin tullut. Jos me tässä kohdassa voisimme kirkossamme ja kirkoissamme olla yksimielisiä ja intohimoisia, silloin me kestäisimme monet opilliset erimielisyydet ja välttäisimme typerät, vahingolliset riidat.
Miten suuri haaste meille onkaan Apostolien tekojen tallentama tieto alkuajan kristityistä: ”Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin. He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa niitä jotka pelastuivat.” (Apt.2:46-47)
Jotta lukisimme tuota kohtaa aikaamme soveltaen, meidän pitäisi miettiä mm. Värtsilän kirkon tulevaisuutta ja sitä miten me siellä yhdessä toimimme Sanan tullessa keskellemme saarnassa ja sakramentissa. Miten siis perinne eläisi tässä ajassa!
pater F.
Hoilolassa on aikain saatossa ollut neljäskin ”kirkko”. Esi-isät palvoivat jumaliaan muinoin Onnenvirran sillan kupeella Spuassun eli Vapahtajan kalliolla. Nimi lienee peräisin ajalta, jolloin kristinusko valtasi seudun, tulella ja miekalla vai sanalla, sitä en tiedä.
Lapsena minulla oli tapana hiipiä sunnuntaisin Spuassun kalliolle kuuntelemaan metson soidinta. Se kiehtoi kovasti. Muina päivinä piti rientää kouluun opettelemaan ulkoa katkismusta, mikä ei viehättänyt vähääkään.
Spuassun kalliolla oli ennen sotia tanssilava. Sotien jälkeen osa kylän miehistä kokoontui sinne iltaöisin sököä pelaamaan. Päivisin he kävivät rakentamassa kylään kirkkoja. Nykyisin sökökiven vieressä on Korpiselkä-talo.
Siltainssi kaiten ymmärsi väärin vielä tämän ideatasolla olevan myyjäisten luonteen…
Ajatus siis olisi että kaikki myytävät tuotteet kasattaisiin yhteen ja ne myytäisiin talkooporukalla yhteiseen keräyskassaan. Ei sielllä olisi Erakon eikä kenenkään muidenkaan omia myyntipöytiä.
Kyseessä olisivat siis myyjäiset eivät avoimet markkinat. Kaikki mitä Itähuolinnan tuotemyynnin ulkopuolella ovat myynnissä olisivat keräykseen kohdistuvia.
Toki tämä muiden myyjien ulkopuolelle sulkeminen ei välttämättä ole hyvä idea. Kannannattaa myyjäisten luonteesta keskustella kunhan saadaan ensin varmistus, voiko sen toteuttaa Niiralassa, saako SRK_salin keittiötä talkooporukalle lainaksi, innostuuko Kotiseutuyhdistys toimimaan ”varojenkerääjänä” jne…
Siinähän Siltainssi olet oikeassa, kyllä paikalliset voisivat suosia enempi paikallisia tai pieniä toimioita! Ei ainakaan eilen kauppa-autolla ruuhkaa ollut!
Toivottavasti nyt paikalliset innostuisivat ostoksille kun kun tuotto menee kaikkien tuntemaan…
Kohta ylittyy 100 kirjoituksen sarja aiheesta Värtsilän kirkon kohtalo. Milloin alkaneen keräyksen 100 euron ensimmäisen kirjatulon?
Uskon lujasti siihen, ettei nyt pidä paikkaansa vanha sananparsi: ”Paljon puhetta tyhjästä!”
Nyt äkkiä järveen, pesulle saunaan ja radion äärelle!
Pottupappi
Järvessä oli haaleaa vettä ja saunassa illalla lämmitettyä varia pesuvettä. Palattuani sisälle radiossa alkoi Punkaharjun kappeliseurakunnan messu.
Punkaharju on äskettäin liitetty Savonlinnan seurakuntaan kappelina. Tohmajärvi kuuluu Savonlinnan rovastikuntaan, jota johtaa lääninrovasti Mikko Lappalainen, Tohmajärven kirkkoherra.
Punkaharjulla toimii pappina osa-aikaisesti pastori Marjaana Härkönen. Toisen osan työajastaan hän antaa Kirkkohallituksen alaisena jumalanpalvelusuudistukseen. Ja sen huomaa Punkaharjun kirkossa. Kuukausia sitten kiinnitin siihen huomiota ja sain pyynnostä sähköpostissa messun suunnitelman.
Tupakeittiön radiossa jatkaa nyt Punkaharjun luterilaisen messun jälkeen Vaasasta kuuluva ortodoksinen liturgia. Istun läppärin ääressä ja kirjoitan.
Minulla on kaksijakoinen kaipuu jumalanpalveluksen liturgisissa harrastuksissa. Toisaalta kaipaan ortodoksien kokonaisvaltaista rukousta, koko ajan siellä nytkin ollaan Pyhän edessä rukoilemassa. Laululla on keskeinen osuus. Siellä nousee taivaisiin sydänten pohjasta asti: ”Halleluja!!!” Kolme kertaa peräkkäin, jokainen osa omassa sävelkuviossaan, kuin joutsen joka nousee Kaustajärvestä matkalleen.
Toisaalta kaipaan Lutherin näkemystä messusta. Siinä oli paljon katolisen perinteen ainesta ja sitä kautta yhteyttä alkukirkon aikaan. Mutta samalla profeetallista saarnaa, aikaan sovellettua tulkintaa Jumalan laista ja Kristuksen evankelimista Pyhän Hengen avuksi pyytämisen jälkeen. Niinkuin pitääkin olla, jos olemme koolla ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”.
Heilumiseni idän ja lännen traditioiden välillä jatkuu, on jatkunut kauan, myös silloin kun sain palvella Värtsilän kirkossa. Ja nytkin vielä kun puhun kotikirkkoni puolesta.
Äsken sain keskustella ystävän kanssa puhelimessa Hoilolan kirkosta. Sinne on Ullukasta matkaa 15 km., Värtsilän kirkkoon 14 km. Hoilolan kirkko on saman arkkitehdin, Veikko Larkaksen, suunnittelema kuin Värtsilänkin kirkko. Se on huomattavasti pienempi, ja siinäkin on viisaasti siipirakennuksena seurakuntakoti. Kirkko on Vaara-Karjalan (entisten Kiihtelysvaaran ja Tuupovaaran) seurakunnan käytössä. Ylläpitämisestä vastaa Joensuun seurakuntayhtymä. Hoilolan kirkon välittömässä yhteydessä on vain murto-osa siitä, mitä asuu Värtsilän kirkon ympärillä.
Vaara-Karjalan seurakunnalla on kolme kirkkoa: Tohmajärven entinen kappeli eli Kiihtelysvaaran kirkko, Tuupovaaran kirkko ja Hoilolan kirkko. Kaikki ne ovat ympärivuotisessa käytössä.
Olisiko siis Tohmajärven seurakunta liitettävä Joensuun seurakuntayhtymään? Miksei, jos sillä tavalla taattaisiin jumalanpalvelusyhteisön kehittyminen Värtsilän kirkon vaiheille. Siihen kuuluisivat kaikki, joita Värtsilän kirkko kiehtoo ja joilla on mahdollisuus sinne sunnuntaisin rientää. – Ongelmana on se, että Joensuun seurakuntayhtymä kuuluu Kuopion hiippakuntaan ja Tohmajärvi Mikkelin. Vuosia sitten tehtiin aloite, että Tohmajärvi siirrettäisiin Pohjois-Karjalan läänin/maakunnan muiden seurakuntien joukkoon ja Kuopion piispan kaitsentaan. Se ei onnistunut.
Ja niinkin voi nyt kuvitella, että ellei Tohmajärven seurakunnalle kelpaa ilmainen palvelu Värtsilän kirkossa kahtena pyhänä kuussa, sen mahdollisuuden voisi antaa kirkkoherra Jari Uimonen ja kappalainen Anne Angervo Vaara-Karjalan seurakunnassa ja Hoilolan kirkossa. Kanttorin tehtäviä hoitamaan löytyy useitakin henkilöitä.
Yhä enemmän tämä keskustelu Värtsilän kirkon kohtalosta kiertyy siihen, miten me liitymme kirkon liturgiseen perinteeseen ja panemme sen ensi sijalle seurakunnan taloudenhoidossa. Sanotaan tämä esimerkin voimalla: Kumpi on seurakunnan ydintehtävien kannalta tärkeämpää, yllä pitää rivitalokaksioita Jänisjoen rannalla vai – muuttamalla kaksio euroiksi – kirkkoa kilometrin päässä hautausmaasta?
Ja sitten vielä yksi asia, josta olen jopa piispan läsnäollessa puhunut. Kahden papin työajan ”haaskaaminen” samassa messussa olisi kiellettävä tai ainakin otettava huomioon seurakunnan pappien työnjakopaperissa. Sillä tavoin helpotettaisiin jumalanpalveluselämän hajasijoitusta ja lisättäisiin tarjontaa, jotta saataisiin tilastoihin lisää numeroita. Ja onpa niinkuin, että tarjonnan määrällä ja sen vastaanottamisella on syyn ja seurauksen välinen yhteys.
Nyt menen Ellinooran kanssa ulos ja jään odottamaan Ullaa, joka on kotimatkallaan ollut Pielisensuun kirkon messussa.
Olkaamme rauhassa (vaikka se on joskus niin vaikeaa) ja palvelkaamme Herraa ja toinen toisiamme iloiten!
Pottupappi
Tuleeko teille johonkin vastaanottopiste muulle myyjäisiin
tarkoitetulle tavaralle? Aiotteko myydä pelkästään leivonnaisia,
joille näin joulun lähestyessä on varmasti kysyntää?
Naapurini asensi vuosi sitten omakotitaloonsa maalämmön.
Kustannukset olivat n. 180 neliön talossa 25.000 euroa.
Käyttökustannukset ovat edulliset.
Nyt jos korkojen ollessa alhaalla Tohmajärven seurakunta
ottaisi pienen pankkilainan ja maksaisi Värtsilän kirkon
lämpöremontin. Mitään yli varojen elämistä ei tuosta vielä
koituisi, koska kasvavalle metsälle lasketaan vuotuinen
tuotto, se lasketaan jopa taimikoille.Välttämättä ei tässä
vaiheessa tarvitsisi ”viilata sahoja” savottaa varten.
Maija-Liisa, taidat olla aika ekonomi. Kiitos!
Mietitään tältäkin pohjalta. Myyjäisistä tietoa tuonnempana!
Pottupappi
Olemme usean Ihmisen toimesta pyrkineet saamaan vastauksen siihen,onko Tohmajärven seurakunta myynyt Papintila 848-411-7-12 56HA metsää.On koetettu kysä,jos on myynyt mihin varat on käytetty. Vastausta ei ole saatu.Nyt on käynyt ilmi,että metsää on myyty, ja rahat on käytetty tohmajärven seurakunnan toimesta muuhun, kuin Värtsilän seurakunnan hyödyksi miltään osin.Tuloja on merkitty 500e laskelmassa.Kysyn nyt Kirkkovaltuustolta paljonko edestä ko tilasta olette myyneet puuta.Miten saadut varat on käytetty.Ko asia on julkinen,ja toiminta näkyy ilmavalokuvasta,mitä tilalla on tapahtunut.Asia kenelle tämä kuuluisi,ei ehdi vastata.
Olin yhden kauden Tohmajärven kirkkovaltuustossa. Laskelmissa vilahteli huomattavia summia metsäomaisuutena. Vieressäni istunut valtuutettu ehdotti minulle että käytäisiin katselemassa niitä humisevia hongikoita. Hän arveli, että ne olisivat vain ”lavetintappimehtee”. Jäi katselematta paikkakunnalta muuton vuoksi.