Ukonkallio
Veteen pudonneita lehtiä on niin että uistinkalastus alkaa olla mahdotonta. Tyydytystä joella liikkujalle sen sijaan tuovat upeat maisemat, syksyn myötä tuleva väriloisto ja joen rauhoittava hiljaisuus.
Eipä silti, pyytävä saa kalaa kun sitkeästi sitä yrittää. Päiväretki Jänisjoelle toi haukia ja yhden lohenkin. Joelle mahtuisi muitakin, yksin yleensä siellä saan olla.
Myllypuro
Kuvat näköjään menneet sekaisin… Samoja kuvia tullut pariin kertaan toistoina puuttuvien tilalla, kaitpa Eira korjailee…
Rauha välittyy lukijallekkin.Mikä on tuo kuvan puro.Ilmeisesti laskee Jänisjokeen.
Eero-Matti on taas saanut muutamaan sanaan mahtumaan valtavan tunne-elämyksen. Vaikka noilla joen soutamis- tai melomisretkillä ei saisi kalan kalaa niin voittaa ne reissut mennen tullen urbaanit -siis kotona telkkarin edessä toljotetut illat. Saadut kalat ovat sitten plussaa.. Minulle kalat (kalastus) on vain tekosyy mennä järvelle.
Jotkut ovat joskus kysyneet, että mitäs olet puuhaillut. OLen sanonut, että nykyään käyn vesistöterapiassa. Ai, hienoa.. tuota, mitäs se tarkoittaa? en ole tainnut kuullakaan. Onko kallistakin? Se on sitä kun menee järvelle soutelemaan eikä maksa mitään, olen vastannut.
Monta tunnelmallista hetkeä olen viettänyt tuossa Ukonkalliolla katsellen kuinka akanvirta pyörittelee siitepölykiehkuroista tai ruskalehdistä mitä ihmeellisilmpiä koukeroita katselijain sielunravinnoksi.
Jorelle… Kuvan puro on Myllypuro joka tulee Okkulasta laskien Jänisjokeen.
Luonto tarjoaa monenlaista terapiaa tuon Alpoaatoksen mainitseman vesistöterapian lisäksi. Mainittakoon vaikkapa, kukka-, väri- ja aromaterapia. Eikä maksa mitään. Vaatii vaan sen verran vaivannäköä, että vääntäytyy sinne luontoon.
Luin justiinsa jostain lehdestä, että luonnon rauhoittavista ja stressiä lievittävistä vaikutuksista on olemassa selkeää tutkimuksellista näyttöä. Exenin yliopistossa, Isossa-Britanniassa tehty tutkimus väittää, että jo viisi minuuttia liikuntaa vihreässä ympäristössä voi edistää mielenterveyttä. Vaikutus tehostuu vesistön läheisyydessä.
Eero-Matti, Sinulta syntyisi varmasti lisääkin näitä luontojuttuja kuvineen Värtsilän ainutlaatuisesta luonnosta iloksemme.
Se on tuo Jänisjoki aika metka tapaus. Kouluun tulee maanantaina uusi oppilas. Kerroin hänelle, että aita rajaa välituntialueen joelle lännessä. Ja se sama joki on myös koulun itäpuolella. Eli varsinainen jänönpolku on tuo rakas Jänisjokemme.
Muistan itse lapsuudesta kuinka meitä jokipeikolla peloteltiin, ettemme olisi joelle menneet. Osasimme kuitenkin kaikki uida, joten vähän jäi epäselväksi miksi jokea piti varoa. Eipä silti, perinteitä kunnioittaen myös omat lapseni saivat tuta jokipeikon. Oppivat molemmat Jänisjoessa uimaan, eikä traumoja jokipeikosta ole kummallakaan. Mutta peikko siellä takuulla on;D.
Tämä pitää vielä mainita. Lähdimme kerran kesällä noin viisi vuotta sitten veneellä Jänisjoelle perheen kanssa. Oli hautovan kuuma kesäpäivä ja tuntui että koko luonto hiljentyi kuumuudesta. Soutelimme lääkärientalon rannasta rajalle päin vanhan pappilan ohi. Yks kaks joen uomaa pitkin lensi kaulushaikara kohti pesimä paikkojaan Uudenkylänlammelle. Hetki oli ikimuistoinen: joki, kuumuus, hiljaisuus ja haikara. Jäi varmasti mieleen myös lapsille.
Kimmon mukavasta jutusta tuli mieleen minun ja Sepon uistelu retket
joskus muinoin – Kososen (S) kohta, mistä aika usein tuli kala.
Ne taisivat olla haukia, jos oikein muistan. Jännää se kalastelu on mullekin ollut aina. Luonto on aika ihmeellinen antamaan meille
syötävää – kiitos niistä kaikista.
MirjaSisko
Hieno kirjoitus ansaitsee seurakseen myös upean musiikkielämyksen; Katri Helenan Joki virtaa kotiin päin
http://www.youtube.com/watch?v=UEGwWLIJil4