Muistoihin sukeltaminen

92

Niin kuin joutsenen kirkkaaseen salmeensa, niin tarvitsee ihmisenkin usein sukeltaa lapsuutensa puhtaihin muistoihin huuhtoakseen pölyn miehuuden ikänsä toimeliaasta elämästä.

J. L. Runeberg

8 comments for “Muistoihin sukeltaminen

  1. Tuon mietelauseen kehotuksesta aloin muistella.

    Samana keväänä kun mummoni kuoli sain ylioppilaslakin. Kun hänen huonettaan muutettiin uuteen käyttöön, löytyi yöpöydän laatikosta lehtileike. Siinä ilmoitettiin menneen talven aikana järjestettävien kokeiden päivämäärät.

    Olen monesti miettinyt, mitä se mummo ajatteli ja aikoi, kun sakset leikkasivat juuri nuo tiedot sanomalehdestä. Vaikka mummo ei ollut mikään himouskovainen – vaan tavallinen talon vanhaemäntä – hän varmaankin risti iltaisin ja aamuisin kätensä pojanpojan puolesta, kun tämä aroilla mielin meni osoittamaan tietojaan pulpetin äärelle Joensuun lyseon suureen juhlasaliin.

    ”… niin siis tarvitsee ihmisenkin usein sukeltaa lapsuutensa puhtaihin muistoihin huuhtoakseen pölyn miehuuden ikänsä toimeliaasta elämästä”.

    Ierikka

  2. ….”on muistot kuin kukkia varrella tien,
    kädessäin, yhä näin, niitä vien”…

  3. Kaunis ajatus Runebergilta, mutta kun ei muista läheskään sinne asti. Ensimmäiset muistotkin olivat jo aika pölyttyneitä.
    Herttainen kuva jälleen Lissulta. Kiitokset !

  4. ”Maailman pihamaat suuret ja loistokkaat eivät voita kotipihaa
    milloinkaan.”Joka kerta,kun kuulen Katri-Helenan sitä laulavan,
    tulee tippa silmään. Pussinpohjan maisemat, ihmiset ja se
    elämisen meininki siellä on painunut niin syvälle sieluni
    sopukoihin.Jos Värtsiä ei olisi,en ehkä olisi tullut niin
    paljon paneutuneeksi lapsuuteni muistelemiseen.Kiitos vaan!

    Pussinpohjan Masa

    Hei,Lissu!
    Kyllä kaikki on niin söpöjä pienenä, kuten kuvasta näkyy.

  5. Lissulle kuvan viitemusiikkia, jos vaikka ankanpoikanen kävisi joutsenen sijasta. Toivotaan että 🙂 näin kävisi. Ainakin ovat laulajat Metro-Tytöt lähiseudun likkoja Kiteeltä.

    Pieni ankanpoikanen – Kipparikvartetti ja Metro-Tytöt

    http://www.youtube.com/watch?v=Q7UHAFaSjaQ

  6. Masa,
    hienoa, että olet Värtsin myötä paneutunut muistelemaan lapsuuttasi ja kirjoittanut monta koskettavaa tarinaa iloksemme. Jatka vaan muistojen arkun penkomista ja jaa löytösi meille.

    Sakarille kaunis kiitos musiikkilinkeistä.

    Tuosta pienestä ankanpoikasesta tuli mieleeni äitini kertomus varhaisen lapsuuteni ajoilta. Olin kuulema ollut leikkimässä kammarissa. Kun pitkän aikaa oli ollut ihan hiljaista, äiti oli tullut katsomaan mitä puuhaan. Olin istunut lattialla hajareisin, jalkojen välissä iso kasa paperisilppua ja äidin nähtyäni sanonut ”Missähän se ankka nyt aallokkoon kaipaa?”

    Olin repinyt ensimmäisen kirjani, jossa oli A-kirjaimen kohdalla ollut ankan kuva ja teksti ”ankka aallokkoon kaipaa”. Se on ensimmäinen ja ainoa kerta, kun olen kirjaa kaltoin kohdellut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *