Värtsilä-strategia

Keskustelualustus 12.9.2013 klo 19 Värtsilän kylätalolla.

VÄRTSILÄ-STRATEGIA

Erkki Lintunen

Erkki Lintunen

Stategia on kreikkaa ja tarkoittaa sodanjohtoa. Värtsilän maineikkaan keskustan menetyksen ja tynkä-Värtsilän Tohmajärveen palauttamisen jälkeen ei ole kuitenkaan syytä ryhtyä minkäänlaisiin sotatoimiin. Perinteistä strategia-käsitettä voidaan käyttää myös rauhanomaisiin ja sovinnollisiin toimintoihin. Siitä on kysymys seuraavissa pohdiskeluissa, joiden motiivina on suuri rakkaus Värtsilää kohtaan.

Kuntauudistusten myllerryksessä on aihetta ottaa jälleen käyttöön vanha paikallinen nimi: pitäjä. Värtsilää voidaan nimittää pitäjäksi, joka on merkittävä ja omintakeinen osa Tohmajärven kuntaa. Värtsilän pitäjään kuuluvat ne kylät, jotka siihen kuuluivat ennen kuntaliitosta.

Värtsilän pitäjällä on jo nyt toiminnallinen keskus: Värtsilän pitäjäyhdistys, Värtsilän kylätalo ja Arppen piha. Tämän keskuksen merkityksen tiedostaminen, sen vaaliminen ja edelleen kehittäminen on Värtsilän strategian onnistumisen tärkein edellytys. Unohtaa ei sovi myöskään Värtsilän kirkkoa, joka on sotien jälkeisen jälleenrakennustyön dokumentti.

Värtsilän pitäjäyhdistys on katto-organisaatio, johon liittyvät toiminnallisesti – siis toiminnallisesti, ei hallinnollisesti – kaikki Värtsilän järjestöt ja yhdistykset. Myöskin sitä toiminta, jota Tohmajärven seurakunta järjestää, voi tarkastella pitäjäyhdistyksen näkökulmasta. Kaikki mikä värtsiläisiä tarkoittaa on pitäjäyhdistykselle merkittävää.

Lakisääteisiä velvoitteita hoitavat Tohmajärven kunta ja seurakunta. Mutta elämää sykkii myös sen rinnalla kolmannen sektorin alueilla. Vapaaehtoisuus, talkootyö, yhteisöllisyys, kotiseuturakkaus ovat kolmannen sektorin voimavara. Siinä on myös elämänmaku, viihtyisyys ja paikkakunnan kaikinpuolisen kehittymisen moottori.

Keskustelun pohjaksi tarkoitettu alustukseni ei kritisoi sitä toimintaa, jota Värtsilässä nyt harjoitetaan. Päinvastoin, nykyinen aktiivisuus innostaa uusien ideoiden etsimiseen. Tarkoitus ei ole myöskään esittää lisää taakkaa niille, jotka juuri nyt antavat aikaansa ja voimiaan Värtsilän hyväksi.

Värtsilä-strategian kehittäminen edellyttää uusien voimien löytämistä entisten rinnalle ja tehtävien jakamista.

APPIUKKO JETRON NEUVO

Nuorisopappina sain osallistua johtamistaidolliseen koulutukseen, jota antoi silloinen Teollisuuden Työnjohto-opisto – jos nyt muistan nimen oikein. Kouluttaja kysyi meiltä papeilta, missä on ryhmätyön vanhin ohje. Emme tienneet. Hän opetti. Se löytyy 2 Moos.18:13-27 kertomuksesta, jossa Mooseksen appi, midianilainen pappi Jetro antaa neuvoja vävylleen:

Seuraavana päivänä Mooses istui jakamassa oikeutta kansalle, ja ihmisiä tuli hänen luokseen aamusta iltaan.

Mutta kun Mooseksen appi näki, kuinka paljon työtä Mooses joutui tekemään heidän vuokseen, hän sanoi: ”Mitä kaikkea sinä teetkään tämän kansan takia! Minkä vuoksi sinä istut tässä yksinäsi ja koko kansa seisoo ympärilläsi aamusta iltaan?”

Mooses vastasi apelleen: ”Kansa tulee minun luokseni pyytämään neuvoa Jumalalta. Aina kun heillä on erimielisyyttä, he tulevat luokseni, ja minä ratkaisen asian heidän välillään ja teen tiettäväksi Jumalan säädökset ja lait.”

Mutta appi sanoi Moosekselle: ”Sinä et menettele viisaasti. Sinä vain uuvutat itsesi ja kansan, joka on ympärilläsi, sillä tämä työ on sinulle liian raskas. Et pysty tekemään sitä yksin. Ota nyt varteen minun sanani, kun neuvon sinua, ja antakoon Jumala sen koitua hyväksesi. Edusta sinä kansaa Jumalan edessä ja tuo sen kiistat Jumalan eteen. Neuvo kansalle tarkoin säännökset ja lait, opeta sille tie, jota sen tulee kulkea, ja kaikki, mitä sen tulee tehdä. Mutta sinun itsesi tulee valita kansan keskuudesta kelvollisia, Jumalaa pelkääviä, rehellisiä ja lahjomattomia miehiä ja asettaa heidät kansalle tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päälliköiksi. He voivat tästä lähin ratkoa kansan asioita. Vain tärkeät asiat tuotakoon sinun eteesi, kaikki pienemmät asiat he voivat ratkaista itse. Näin taakkasi kevenee, kun he kantavat osan siitä. Jos teet niin ja jos myös Jumala käskee sinua niin tekemään, silloin jaksat hoitaa tehtäväsi, ja nämä ihmiset voivat mennä tyytyväisinä kotiinsa.”

Mooses noudatti appensa neuvoa ja teki niin kuin tämä oli ehdottanut. Hän valitsi kelvollisia miehiä Israelin kansan keskuudesta ja asetti heidät kansalle päämiehiksi, tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päälliköiksi. He ratkoivat kansan asioita; vain vaikeat asiat he toivat Mooseksen eteen. Kaikki pienemmät asiat he ratkaisivat itse. Sitten Mooses hyvästeli appensa ja saatteli hänet matkaan, ja Jetro palasi omaan maahansa.

Tässä on – nykyaikaan sovellettuna – myös Värtsilä-strategian toteuttamisen keskeinen ohje. Pitää jakaa tehtäviä. Pitää kuunnella eri tahoja. Pitää poimia ajatuksia ja ideoita. Toimintaa voivat keksiä myös yksityiset ja yhdistykset.

Strategialla on kolme tasoa: (1) Päämäärä: Vireä Värtsilä. – (2) Tavoitteet, joista nyt toivon keskusteltavan. – (3) Toimenpiteet, jotka johtavat tavoitteisiin.

VÄRTSILÄ-STRATEGIAN TAVOITTEITA

Seuraavassa ehdotuksia jo olemassa olevien toimintojen lisäksi, siis uusia tavoitteita ja toimenpiteitä, ilman tärkeys- tai kiireellisyysjärjestystä:

Joensuu-Sortavala -välisen kilometripylvään palauttaminen

Selkäkylän ja Leminrinteen hautausmaan välisellä tieosuudella, Koukkarinmäessä, oli ennen kilometripylväs, jossa oli merkintä 74 molempiin suuntiin. Pylväs on poistettu siitä, mutta on nyt saatu takaisin. Myös pylväälle sopiva jalusta on löydetty. Pystytys vähintään 2 metrin päähän tien reunasta entiselle kohdalleen on luvallista. Myös maanomistaja on antanut siihen suostumuksensa.

Joensuun ja Sortavalan välinen maantie kulki ennen Kaurilasta Patsolan kosken yli nykyiselle Via Karelialle ja siitä vasemmalle ja Lintulan, nykyisen Sinilinnun, jälkeen oikealle Jänisjoen ja Sääperin välistä kohti Värtsilän entistä keskustaa.

Asiaa on hoitanut Pentti Hurri ja Värtsiläisten seura Aulis Kososen johdolla. Paljastustilaisuus voidaan pitää 2.10.2013, jolloin Värtsiläisten seura järjestää kylätalolla yhteislaulutilaisuuden.

Wärtsilän mustan palauttaminen tuotantoon

Pohjoismaiseen geenipankkiin on viety Suomesta kaksi maatiasperunaa. Toinen on Lemin punanen ja toinen on Wärtsilän musta, toiselta nimeltään Karjalan musta (NGB3375). Vanha musta eli Kainuun musta (NGB3035) on viety geenipankkiin Taalainmaalta Ruotsista, mistä se on aikoinaan tuotu Suomeen. Wärtsilän mustaa on kasvatettu Itä-Uudenmaan saaristossa ja Etelä-Karjalassa. Se on varmasti ollut tunnettu myös Värtsilässä, koska sitä on nimitetty myös Wärtsilän mustaksi.

Lemin kulttuurilautakunta esitti vuonna 1982 Lemin punasen puhdistamista siemenperunaksi ja tuotantoon. Kunta toteutti sen vv. 1991 ja 1999. Nyt sillä on runsaasti kysyntää mm. Helsingissä.

Kainuun eli Vanhan mustan puhdistutti liperiläinen Hirvosen perunatila, ja nyt sitä saa ostaa kaupoista. Tämän mallin mukaan on mahdollista elvyttää myös puhdas Wärtsilän musta.

Toimenpiteet:

  • Wärtsilän mustan löytäminen, valkoinen kukka
  • siemenen puhdistaminen
  • kasvattamisen elvyttäminen
  • Wärtsilän mustan ja Kainuun mustan sekoittumisen välttäminen

– toimenpiteen rahoitus

Esko Nylander on valmis tähän työhön.

Värtsilän virtuaalihautausmaat

Kuvataan Leminrinteen ja Kaustajärven hautakivet. Ne siirretään nettiin. Omaiset saavat lähettää kuvia ja tietoja kiveen merkityistä. Ilman tällaista lupaa ei kivistä otettuihin kuviin lisätä mitään.

– Idea on lähtöisin Lea Koukulta ja sitä on jo alkanut hoitaa Eira Varonen.

Toimenpiteet:

  • Eira Varosella jo 140 valokuvaa Leminrinteen hautakivistä
  • kuvien vieminen nettiin
  • hautakivikuvien yhteyteen omaisten lähettämiä tietoja ja kuvia
  • kuvien ja tietojen poistaminen omaisten vaatimuksesta

toimenpiteen rahoitus

Tähän voisi ehkä saada projektityöntekijän, varsinkin jos toimenkuvaan liitetään muitakin pitäjäyhdistyksen tarpeita.

Maitolaituri Arppen pihaan

Kalervo Mantsisen kanssa on katsottu aikaisemmin pihassa sijainneet maitolaiturin paikkaa. Olisi löydettävä jostain valmis laituri siihen siirrettäväksi. Katseet ovat kääntyneet esimerkiksi Selkäkylälle ja entisen Tikan kaupan kohdalle.

Asiaa hoitamaan voitaisiin pyytää Kalle Lintunen ja Kalervo Mantsinen.

Museotie Arppen pihasta maantielle

Arppen pihan läpi kulki ennen maantie. Sen sillan päitä voi vielä löytää Jänisjoen rannoilta. Kun uusi silta ja sen ylittävä tie valmistui, pihan läpi ajo loppui. Tästä tiestä on jäljellä pätkä navetan nurkalta uudelle tielle. Kuusirivistön reunasta voi helposti poistaa ryteikön polttopuuksi raivaus- ja poisvienti palkalla. Tielana saa helposti näkyviin vanhan tienpinnan.

Nyt joutomaana oleva entinen tienpätkä olisi mainio muisto kunnantilan menneisyydestä ja siinä mielessä suorastaan museotie.

Pälkjärven apilan historia

Karjalan Maa kertoo vuoden 1935 eräässä numerossaan, että Nils Edvard Arppe oli poiminut Röykynvaarasta apilan ja kasvattanut sitä puutarhassa ja sitten myös pellossa. Tämä oli tapahtunut ennen vuotta 1882, jolloin Arppe kuoli. Värtsilästä Pälkjärvelle vuonna 1892 muuttanut Matti Sistonen oli vienyt mukanaan 900 g. siemeniä ja antanut niitä myös uudelle naapurilleen Matti Kiviselle, Helsingin yliopiston tulevan rehtorin Erkki Kivisen isälle. Siitä Röykynvaaralta lähtenyt apila oli alkanut levitä ympäri Pälkjärveä. Hankkijan Siemenosasto teki vuonna 1909 sopimuksen parin kolmenkymmenen viljelijän kanssa apilansiemen tuottamiseksi myyntiin. Hankkijan toimesta Pälkjärven apila levisi ympäri Suomen.

Siemenkeskuksen kanssa yhteistyössä voitaneen selvittää, vieläkö Pälkjärven apilaa viljellään ja jos niin millä nimellä. Tämän selvittäminen on kunnianosoitus Arppen pihassa pystinä olevan Nils Ludvig Arppen pojalle.

Jos selvitys onnistuu, voidaan pihaan perustaa pieni Arppen apilapelto. Siitä saisi esimerkkiä myös kuka tahansa värtsiläinen oman apilapenkin perustamiseksi pihapiiriinsä.

Asiaa hoitamaan voitaisiin pyytää Jussi Raerinne.

Karjalan piirakka made in Värtsilä

Karjalan piirakka on saanut EU-direktiivin vuonna 2003. Värtsilä voisi olla mallipaikkakunta sen mukaisten piirakoiden paistajana.

Näille piirakoille löytyy markkinoita ainakin joihinkin tapahtumiin liittyen, ehkä jatkuvanakin tarjontana.

Toimenpiteet:

  • tutustutaan EU-direktiivin määräyksiin
  • järjestetään kurssi leipojille
  • kerrotaan medialle

Värtsilän perinneruoka

Lemin särä on vuonna 1992 julistettu yhdeksi Suomen seitsemästä ihmeestä. Sitä käy vuosittain kotiseutumuseolla syömässä yli 10 000 herkuttelijaa. Lisäksi kirkonkylässä on myös erikseen ravintola Säräpirtti. Sieltä venäläiset vievät särää kotiinsa.

Jos löytäisimme Värtsilästä vastaavanlaisen perinneruuan, sillä voisi olla tällä vaikka pienempimuotoinen kysyntä. Venäläiset saattaisivat olla asiakkaita.

Jaakko Kolmosen kirjassa Suomen pitäjäruoat – huomaa sana: pitäjä – mainitaan Värtsilän pitäjäruoaksi Kaalinlehtirieska. Sen lisäksi: Patakukko ja Leipäressi. Olisiko tässä elvytyksen aihetta?

Voitaisiinko hyödyntää Sääperiä, Kaustajärveä, Jänisjokea, Kukkolampea, Pirtajärveä ja pieniä metsälampia? Olisiko tässä ratkaisua pienkalojen käytölle?

Toimenpiteet:

Aletaan selvittää asiaa jos idea löytyy, järjestetään kurssi ja tarvittavien tarvikkeiden tuotanto.

Asiaa hoitamaan voitaisiin pyytää Eero-Matti Lintunen, Liisa Martiskainen, Elina Pesonen

Värtsiläiset käsityöt

Värtsilässä on varmasti käsityöperinteitä, joita kannattaisi elvyttää. Ne voisivat olla tekstiiliä, puutyötä, metallityötä tms. Mikäli mahdollista, ainakin jonkin pitäisi liittyä tavalla tai toisella Värtsilän rautatehtaan historiaan. Sillä tavoin vaalittaisiin myös Värtsilän nimeä Suomen kartalla.

Wireä Värtsilä!

Käsityöt olisivat lahjaesineitä, esimerkiksi liikelahjoiksi sopivia. Myös mahdollisuudet venäläisiä kiinnostavista kotiin viemisistä olisi tutkittava. Itähuolinta saattaisi olla kiinnostunut tästä hankkeesta.

Toimenpiteet:

  • käsityöihmiset koolle keskustelemaan ja etsimään
  • Jokikankurit uudelleen toimintaan

Eläkeliiton Värtsilän yhdistyksen toimintaan yhdeksi kokoontumismuodoksi

Asiaa hoitamaan voitaisiin pyytää Saara Mämmi, Minna Hirvonen, Eläkeliiton Värtsilän yhdistyksen edustaja.

Värtsilän kirkon ulkomaalaus ja ikkunaremontti sekä käytön ideoiminen ympärivuotiseksi

Värtsilän kirkko on sotien jälkeisen uudisrakentamisen arvokas dokumentti. Se on myös viihtyisä maaseudulle soveltuva kirkko. Kirkon suunnittelija Veikko Larkas on merkittävä tuon ajan kirkkoarkkitehti. Kirkko vihittiin käyttöönsä 6.8.1950. Se on rakennettu suuressa määrin lahjoitusvaroin. Kirkkoherra Lauri Emerik Uski tuli tunnetuksi kerjäämisestä.

Kirkkoa voidaan käyttää jumalanpalveluksiin, musiikkitilaisuuksiin, hautaan siunaamisiin, avioliittoon vihkimisiin, kasteisiin, muistotilaisuuksiin, perhejuhliin, erilaisiin kokouksiin, järjestöjen kokoontumisiin, joissa tarvitaan tarjoilua, päiväkerhoihin jne.

Mielenkiintoinen messun toteutus talvikautena voisi olla sellainen, että johdanto- ja sanaosat pidettäisiin seurakuntakodin puolella, jossa sitten messun jälkeen tarjottaisiin kirkkokahvit. Ehtoollisosa olisi kylmässä kirkossa. Siihen siirryttäisiin kulkueena, jolloin alttarille vietäisiin seurakuntakodin pöydästä ehtoolliseen tarvittavat leipä ja viini sekä kolehti eli kiitosuhri. Tällä käytännöllä on hyvin syvällinen alkukirkollinen ja teologinen sisältö.

Jos kirkkosali on hyvin kylmä, voi pukea ylleen lisävaatteita. Tuskinpa siellä on koskaan sen kylmempää kuin jäähallin katsomossa. Ehtoollisosan kestokin on vain 15-20 minuuttia. Ja sen jälkeen saa seurakuntakotiin palattuaan kahvia, teetä, tarpeen mukaan myös kuumaa mehua sekä ennen muuta yhteisöllistä lämpöä.

Kirkon pihaan voisi istuttaa mäntymetsään sopivia kukkia ja pensaita, joita ei tarvitse kastella eikä muutenkaan suuremmin hoitaa. Siihen löytyy ihan omalta paikkakunnalta tietoa ja taitoa.

Kirkon ulkovalaistus on ehdottomasti säilytettävä, koska sillä julistetaan kirkon olemassaoloa ihmisen apulähteenä.

Toimenpiteet:

  • kirkkoväärtit eli toimintaryhmä, joka ideoi seurakunnalle kirkon ja seurakuntakodin toimintaa
  • kirkkoväärtit avustavat messussa
  • kirkkoväärtit suunnittelevat ja toteuttavat varojen keräyksen
  • kirkkoväärtit järjestävät myyjäisiä ja musiikkitilaisuuksia varojen keräämiseksi
  • kirkkoväärtit kokoontuvat opintokeskuslain taloudellisella avulla
  • kirkkoväärtit toimivat Tohmajärven seurakunnan hyväksymällä tavalla
  • tulot tilitetään tapauskohtaisesti Tohmajärven seurakunnalle tai pitäjäyhdistykselle käytettäväksi kirkon korjaus- ja ylläpitokuluihin; molemmilla on tili tähän tarkoitukseen
  • rakennukseen kohdistuvat toimenpiteet ajoittuvat varojen kertymisen mukaisesti
  • kirkkopihan istutukset toteutetaan nyt syksyllä tai/ja keväällä

Asiaa voi hoitaa Erkki Lintunen neuvoteltuaan kirkkoherran kanssa. Hän myös kokoaa kirkkoväärtien ryhmän. Toiminnassaan hän ottaa huomioon pappisvalan velvoitteet ja kirkkoherran kanssa erikseen sovittuaan voi hoitaa myös jumalanpalvelusvirkaa. Jos kirkkoherra katsoo tarpeelliseksi, voidaan hankkia myös piispan lupa. Työstä ei makseta palkkaa. Kanttorinkin tehtäviä voitaneen hoitaa talkootyönä?

Kirkon maalauksesta on luvannut antaa alustavan arvion Keijo Holopainen ja kirkkopihan laittamisesta Helena Sallinen.

Muita miettimisen arvoisia puuhia:

  • Seppeleiden ja kukkien laskeminen kirkon muistomerkille itsenäisyys- ja kaatuneiden muistopäivinä
  • Sankarihautausmaan hoito Venäjän Värtsilässä
  • Katoksen pystyttäminen linja-autopysäkille Värtsiläntien ja Ilomantsintien risteykseen, ehkä muuallekin
  • Luppotuvan huoltaminen
  • Kukkovaaran näkötornin rakentaminen
  • Hiihtoladun aukipitäminen
  • Kuntopolun huolto
  • Lintutornien huolto
  • Sääperin lintutornille johtavan polun huolto
  • Hautausmaiden siivoustalkoot
  • Kaustajärven hautausmaan ja parkkipaikan koivujen poisto
  • Kaustajärven tieviitoituksen ja kylän halki kulkevan tieosuuden nimen muuttaminen
  • Kaustajärven kyläkylttien pystyttäminen etelä- ja pohjoisrajoille
  • Värtsilän kalansaaliiden myynti ja ostamisen mahdollisuus

VÄRTSILÄ-STRATEGIAN PAIKKA PITÄJÄYHDISTYKSESSÄ

Värtsilä-strategiaa toteuttaa pitäjäyhdistyksessä erityinen strategiatoimikunta, jonka yhteys Värtsilän kotiseutuyhdistykseen selvitetään ja päivitetään. Pitäjäyhdistys nimeää toimikunnan sääntöjensä mukaisesti.

Kotiseutuyhdistyksen elvyttäminen toimivaksi yhdistykseksi ei ole mielekästä, koska se aiheuttaisi ylimääräistä byrokratiaa. Toisaalta Värtsilä-strategia tarvitsee kaikkia Värtsilän järjestöjä, joiden kattojärjestönä pitäjäyhdistyksen asemaa on korostettava. Pitäjäyhdistyksen puheenjohtaja on Värtsilän pitäjää kokoava henkilö. Mutta hänen apunaan ovat appiukko Jetron neuvoja noudattavat aktivistit. Jos tämä onnistuu, syntyy vielä näkyvämpi ja kuuluvampi Vireä Värtsilä!

Toistan uudelleen: Tämä strategia-suunnitelma ei tarkoita sitä, että tähänastinen toiminta Värtsilässä olisi ollut vaatimatonta. Se tahtoo vain tuoda entisen lisäksi uutta ja tarpeellista yhteiselomme rakentamiseksi. Sitä paitsi, ellei olisi jo nyt paljon toimeliaisuutta ja aikaansaannoksia, ei tällä strategiasuunnitelmalla olisi mitään mieltä. Sitä olisi mahdoton toteuttaa täysin passiivisessa pitäjässä.

VÄRTSILÄ-STRATEGIAN LAAJEMMAT YHTEYDET

Edellä on ollut jo puhe kirkkoväärtien yhteydestä Tohmajärven seurakuntaan Värtsilän kirkkorakennuksen ja sen toiminnan merkeissä. Tärkeää on myös kiinteä yhteys kuntaan, niin kuin on tapahtunut kylätalon saamisessa värtsiläisten käyttöön. Voisiko kunnalle esittää esimerkiksi tohmajärveläisten järjestöjen toimintasuunnitelmien julkaisemista talvi-, kesä- ja syyskausiksi? Hiihtoladun, kuntopolun ja lintutornipolun huollosta kunta voisi olla toimijana.

Joensuun Värtsiläisten seuran kanssa pitäisi olla yhteistyössä. Esimerkkinä edellä kerrottu kilometripylvään palauttaminen Koukkarinmäelle, Värtsilä-päivät, laulutilaisuus jne.

Pitäjäyhdistys voisi vaikuttaa ELY-keskukseen yksityisen aloitteen ja kunnan puoltolauseiden lisäksi.

Hankkeiden rahoittamisessa eri rahastojen, yritysten ja kansalaiskeräysten tarjoamia mahdollisuuksia olisi käytettävä tehokkaasti. Valtionavun hyödyntäminen esimerkiksi Maaseudun Sivistysliiton kautta voi auttaa järjestöjen, myös pitäjäyhdistystyksen, kulujen kattamissa. Entä testamenttien saaminen? Asiasta voisi tehdä juttua.

Verkkolehti Värtsin lisäksi pitäisi tarjota informaatiota ja uutisaineistoa muullekin medialle nykyistä aktiivisemmin. Voisiko joku ihan harrastuksekseen toimia agenttina?

Päättäjien ja poliitikkojen pyytäminen pitäjän eri tilaisuuksiin muulloinkin kuin vaalien alla on mahdollista. Siihen ei välttämättä aina tarvitse kunnan apua.

Tällaisen opettelemiseksi voitaisiin aloittaa värtsiläisten järjestöjen neuvottelupäivien järjestäminen, esimerkiksi alkusyksyllä ja loppukeväällä. Ennen kuin kunta mahdollisesti julkaisee e.m. tohmajärveläisten järjestöjen toimintasuunnitelmia.

Hankkeiden toteuttamista varten olisi esitettävä EU-rahoitteisen hankekoordinaattorin palkkaamista. Sitä varten pitäjäyhdistyksen johdolla olisi pidettävä erityinen suunnittelukokous. Kyläkumppani voisi pyydettäessä auttaa.

Erkki Lintunen

19 comments for “Värtsilä-strategia

  1. Hyviä ehdotuksia. Toivotan menestystä hankkeille!

  2. Löytyykö nuoria -nuorempia hankkeita toteuttamaan kyselee Pusan Mirja.

  3. ”Verkkolehti Värtsin lisäksi pitäisi tarjota informaatiota ja uutisaineistoa muullekin medialle nykyistä aktiivisemmin.”

    Niin pitäisi. Monipuolinen tiedottaminen ja julkisuus on Värtsilän etu.

    Värtsi on päivittäin ilmestyvänä nettilehtenä erinomainen, nopea uutisväline. Valitettavasti lehti on pitäjäyhdistyksen hoivissa jäänyt täysin toissijaiseksi kanavaksi paikkakunnan asioissa. Lähes kaikki uutiset Värtsilästä ovat luettavissa pitäjäyhdistyksen nettisivuilta, sen etusivulta ja ”Uutisia” -otsikon alta, kuten strategiatilaisuuden osaltakin on voitu todeta. Edes kutsua kansalaisille ei Värtsissä julkaistu. Kyseessä ei ole ajan eikä palstatilan puute, vaan tietoinen valinta. Värtsiä ei pitäjäyhdistyksessä arvosteta uutiskanavana ja tuskin muutenkaan, mikä on hassunkurista. Taisi olla vähän liian outo ”innovaatio” paikkakunnan hyväksi. Ennen pitkää tämä merkitsee sitä, että Värtsiä ei enää ole olemassa Värtsilän kyläverkkolehtenä, jollainen se alunperin on tahtonut vilpittömästi olla.

  4. Tätä uutisjuttua ei julkaista vartsila.fi sivulla. Työnjako selvä.

  5. Muistaako kukaan sellaista pitoruokaa kuin mausteliemessä kokonaisena keitetty lahna, mikä tarjoiltiin kylmänä, koristeltuna, olisko ollut joku majoneesikastikkeen tapainen pursotus siinä päällä. Kala tarjoiltiin alkuruokana, lohtahan ei aiemmin juuri ollut tarjolla. Tietenkin savustetut lahnat olivat lisänä. Tällaista oli tarjolla mm. Värtsilän vaakunanpaljastustilaisuudessa v.1959. Pitoemäntänä oli Ella Lintunen ja minäkin olin siellä hanslankarina.

  6. Liisan muistieto on yksi esimerkki siitä, mihin keskustelualustukseni pyrki: ideoita, ideoita, lisää ideoita!!! Ei jätetä pohdiskeluja yhteen iltaan! Varsinkin kun paikalla ei ollut liiemmin väkeä. – Mutta jatketaan: seuraavan kerran ke 24.9.klo 19 kylätalossa ja to 25.9.klo 19 seurakuntalossa.

    Keskusteluillassa esitin idean, että joku ottaisi ihan vain harrastuksen omaisesti ”juorutädin tai -sedän roolin ja ”lörpöttelisi” medialle, mitä täällä lähi aikana tapahtuu. Jospa toimittajia kiinnostaisi! Reportteriksi ryhtyminen taas lienee mahdotonta. Mielipide- ja Suora linja – osastot ovat asia erikseen.

    Olipa kiva, kun Liisa mainitsi kummitätini Ella Lintusen nimen. Voisiko Eero-Matti Lintunen miettiä Liisan lahnan laittamista? Jotenkin palaa mieleen, että Maija-äiti olisi tarjoillut tuota herkkua. Eero-Matti, muistatko mummosi ruokia?

    Ierikka

  7. Eiralle: nämä jälkikäteislämmittelyt ovat ihan ok.

    Tulevaisuutta luotaava strategiatilaisuus on myös ennakkoon mitä suurin uutinen Värtsille ja kylälle.

    Pitäjäyhdistyksen nettisivuja ei uhkaa mikään. Ne ovat erinomaiset ja olla jöllöttävät kuten tähänkin asti. Sen sijaan Värtsi toimii osana mediaympäristöä, jossa vallitsee perinteisesti uutiskilpailu. Siinä pärjää parhaiten se väline, joka kertoo asiat ensimmäisenä. Myös kyläverkkolehti elää parhaiten paikkakunnan uutisista ja mukana elämisestä. Mitään varsinaista uutiskynnystä ei näin pienellä lehdellä ole. Värtsi ei menesty pelkästään lörpöttelykanavana, vaikka tärkeää on tietysti sekin.

    Tämän takia olisi hyvä kertoa pitäjäyhdistyksen nettisivun ohella myös Värtsissä kyläläisiä kiinnostavista asioista tuoreeltaan. Jonkin kummallisen työnjaon noudattaminen uutisoinnissa on Värtsin kannalta tosi outo ajatus. Ja jos Värtsi jää jatkuvasti uutisissa hopealle tai kokonaan ilman, se heikentää lehden kiinnostavuutta.

    Mielestäni Värtsilä-strategiaan voisi hyvin kuulua elinkelpoisen ja hyvinvoivan verkkolehden turvaaminen. Se olisi paikkakunnan vahvuuksia.

  8. Olisko nyt kohdallaan lyhyt oppitunti, miten saan uutisen tai jonkin jutun Värtsiin. En osaa sitä taitoa, vaikka osaankin joten kuten kirjoittaa, valokuvatakin. Mutta sitten jatkotekniikka on tuntematon. En ole syntynyt tähän aikaan. Mutta ehkä vielä oppisin. Vaikka pidän ”lörpöttelyä” yhtenä Värtsin vahvuutena, haluaisin kirjoitella muutenkin.

    Tietysti voin lähettää juttuja liitteinä, kuten tähänkin asti. Mutta kuvia en osaa sinne ilmaan heitellä.

    Tämmöisiä ”mahavaivoja” tällä kertaa ilmoille päästää Ierikka

  9. On hyvä, että toimittajiksi haluavia ilmaantuu. Joskus aikoinaan sellaisia kuuluttelinkin, mutta eipä ollut vastakaikua.

    Tässä jokin aika sitten ehdottelin, että Värtsin toimittajakuntaa voisi lisätä, ettei kaikki jäisi yhden harteille. Nimiäkin heittelin ilmaan. Eipä ollut vastakaikua.

    Esitän nyt uudelleen, että ”kustantaja” järjestäisi halukkaille opastusta kurssin tms. muodossa. Ei se nimittäin aivan hetkessä onnistu, vaikka Värtsiin suoraan kirjoittaminen suhteellisen helppoa tekniikaltaan onkin (kun kerran minäkin sen aikoinaan opin). Eikä ohjeita tietenkään voi aivan yleisesti antaa lehden palstoilla, ja jokaiselle erikseen opettaminen on melkoinen työ.

    Toimittajan homma edellyttää tietynlaista aktiivisuutta ja mukautumista yhteisiin pelisääntöihin. Lehden ylläpitäjän asia on valita tällaisia henkilöitä. Pätevyys on aina parempi kriteeri kuin sopivuus. Monet ovat jo käytännössä osoittaneet, että homma hoituisi, jos vain annettaisiin mahdollisuus.

  10. Siispä toimeksi toimittajien opintokerho:

    Vähintään 5 yli 15-vuotiasta, joista yksi toimii ohjaajana; vähintään 5 kokoontumista, joista kertyy vähintään 10 oppituntia (à 45 minuuttia). Ohjaajan ei tarvitse olla asiantuntija. Sillä tavalla säästetään asiantuntijan aikaa, koska vähäisen ”paperisodan” voi joku muu lukutaitoinen.

    Valtionapu 33,30 euroa jota voi saada esimerkiksi kylätalon vuokraan tai asiantuntijan mahdollisiin kuluihin.

    Siispä ajankohta, kokoontumispaikka, kutsun hoitajaksi ja ohjaajaksi suostuva henkilö, ilmoitus Värtsilän Pitäjäyhdistyksen ja verkkolehti Värtsin sivuille. Myös puskaviestintä voi käyttää ja houkuttelua, jopa painostusta.

    Ierikka

  11. Erkki J:lle…

    Kiinnostusta juttujen tekoon voi ilmaista muutoinkin kuin viittomalla käsi pystyssä täällä Värtsin palstalla.

    Ilmoitin reilut viikko sitten halukkuuteni tehdä juttuja enempi tänne verkkolehteen ja sen emailiin laitoinkin juttuaihioita joista voisin kirjoitella, eipä sieltä vastausta ikikuuna päivänä takaisin kuulunut…

    Kirjoittelin vielä viestini jälkeen muutaman jutun joita ei (vielä) ole julkaistu.

    Allaohessa aihioita joita ajattelin työstää, puolestani ne voi kirjoittaa joku muu;

    Kuten aiemmin mainitsin, voisin kirjoitella jonkun verran verkkolehteen kun ilmeistä juttupulaa paikallisista aiheista on…?

    Olen alle listaillut aiheita joista kiinnostaa kirjoittaa, käy läpi ja kerro mielipiteesi jos jokin ei sovi lehden linjaan.

    – Jänisjoen vanhat puut
    – Nykyaikainen maitotila
    – Pauliina-pappi Kainulaisen nykyiset kuulumiset
    – Pykälävaaran Päätalon kuulumiset – mitä kuuluu yli 100-vuotiaalle Otto Rummukaiselle
    – Vanhojen rakennusten uusi elämä (kaupat, kirjasto, urkka, vartiot…)
    – Henkilökuvat, Värtsiläisiä, entisiä ja nykyisiä asioiden ja tapahtumien takaa (juttusarjana)
    – Värtsilän yritykset (juttusarjana)
    – Värtsilän yhdistykset (juttusarjana)
    – Värtsilän lehdot (Kukkolammen puro, Hiienvaara ja Räykynvaara
    – Suokuokan kauppa-auto
    – Thaipoimijat Peijonniemen koululla
    – maahanmuuttajien elämää Värtsilässä
    – Ruskamelontaa

    + päiväkohtaisia tapahtumia…

  12. Tiedä noista opintokerhoista, parempi olisi, jos Värtsiin ei sotkettaisi ollenkaan rahaa ja byrokratiaa. Se on tähänkin asti selvinnyt ilman niitä.

    Eero-Matin aikeet ja aatokset sekä tähän asti tehty on mitä kannatettavinta. Vaikka en enää Värtsin linjoista päätä, nuo esittämäsi jutunaiheet ovat mielestäni aivan loistavia Värtsiä ajatellen. Tälleenhän sitä pitäisi kehitellä omiakin ideoita.

    Kun kirjoitan toimittajien tai avustajien kouluttamisesta, ajattelen lähinnä sitä, että on aivan kohtuutonta sälyttää Värtsin pyörittämistä yhden ihmisen, vielä työssä käyvän harteille. Eira on tehnyt erinomaista työtä, mutta kaipaisi varmaan apua. Tiedän erinomaisesti, kuinka sitovaa Värtsin toimittaminen yksinään kuukaudesta toiseen päivittäin on. Kyllä ihmisellä pitää olla mahdollisuus välillä huilata ja harrastaa muutakin. Siispä tarttukaa toimeen kaikki kynnelle kykenevät paikalliset ihmiset. Eira ja Seppo osaavat neuvoa, kunhan vain kokoonnutte pariksi illaksi tai mikä nyt hyvältä tuntuu. Se on tärkeää Värtsin tulevaisuuden kannalta.

  13. Erkin alustus Värtsilä-strategiasta on erinomainen.Konkreettinen ja maanläheinen.
    Nyt tuumasta toimeen.Vauvasta vaariin.Kaiken vapaaehtoistoiminnan onnistumisen lähtökohta on se että ihmiset kokevat asiat omikseen.Nyt voi toimia oman asuinalueen ja ympäristön hyväksi.

    Elääkö ilo enää Itä-Suomessa?Entä karjalainen lupsakkuus!
    Värtsiläisillä on mahdollisuus vastata kyllä ja kyllä.

    Eero-Matin lista juttuaiheista on fantastinen.Tämänkaltaisia juttuja lukisin hyvin mielelläni tämän lehden sivuilta.
    Hyvinvoiva verkkolehti Värtsi sopii erinomaisesti Wireään Värtsilään.

  14. Jore, olen vähän odotellut, että kertoisit tarinan kyläkirkostasi! Ei tarvitse pelätä, että sillä hankkisit itsellesi kunnioitusta.

    Ierikka

  15. Ajelin maanantai-iltana autolla, kun puhelin pirahti. (Parkkeerasin tienposkeen). Hurrin Pentti soitti ja kertoi, että Joensuun-Sortavalan entisen tien kilometripylväs on kohta pystyssä. Juha Varonen nostaa sen tien varrelta, missä se on jo joitakin päiviä odottanut. Erkki Kosonen on tehnyt ison työn, ja Aulis-veli matkalta palattuaan maalaa numerot 74 valkoiselle ruudulle. 2.10. Värtsiläisten seuran kylätalossa järjestämän yhteislaulutilaisuuden jälkeen on jonkinlainen paljastustilaisuus.

    Niin että hyvinhän se Värtsilä-strategia toimii entisen aktiivisuuden jatkona ja uusia muotoja löytyen.

    Ierikka

  16. Heräsi ajatus ja kysymys. Vain yksi pylväs, eikös niitä ollut aikoinaan kilometri välein. Missähän muut ovat ovatko peräti hautautuneen ajan saatossa jonnekkin tien varteen.
    Enemmänkin jos löytisi omille paikoilleen saataisiin pitempikin pätkä tietä museotieksi. Kuten Lieksassa Vornan museotie.

  17. Yksi mainitun Joensuu-Sortavala tien kivisistä kilometripylväistä siirrettiin 1990-luvun alussa Hiidenvaarantien varresta Niiralaan Rajavartioaseman pihaan. Siirto tapahtui Värtsilän Rintamamiesveteraanien toimesta; kivipaasi toimii tukevana jalustana jatkosodan muistotaululle. Tauluun on kaiverrettu ns. Tornikukkulan kahakassa surmansa saaneiden suomalaisten sotilaiden nimet. Taulu on nyt syöpynyt huonoon kuntoon, mutta Reserviläisten toimesta hankitaan ja kiinnitetään ensi vuonna uusi taulu.

    Kysymys on siis ennen varsinaisten sotatoimien alkua 9.7.1941 käydystä tiedustelupartioiden välienselvittelystä nykyisen Ranilantien varrella sijaitsevalla mäellä. Taistelussa kaatuivat mm. värtsiläiset Viljo Hurri ja Arvid Varonen.

    Kilometripylväs siis sijaitsi nykyisen Hiidenvaarantien varrella hieman ennen kohtaa, jossa Kukkolammenpuro alittaa tien laskiessaan Jänisjokeen. Paikalle on myöhemmin rakennettu viljankuivaamo. Mitään kilometrilukemia en muista pylväässä erottuneen, mutta kuulemani mukaan merkintä olisi ollut 75 Joensuuhun ja 73 Sortavalaan.

  18. Siitäkin huolimatta, että joku tästä ärtyy, palautan Värtsiin tämän kirjoittelun Värtsilä-strategiasta. Jotain on sen jälkeen tehty, ja hyvään suuntaan ollaan menossa. Kuitenkin ajattelen, että jutusta voi löytää myös uutta sykettä.

  19. NYT KUN VIELÄ JOTAIN MUISTAN palautan takaisin värtsiin tämän jutun. Syy on hyvin yksiselitteinen: Pohjois-Karjalan maakunnan Tohmajärven kunnan VÄRTSILÄN PITÄJÄ – rajan pinnassa. Mahdollisuuksia on! – Senkin vuoksi tämän kirjoituksen palautan luettavaksi, koska saattelimme hiljattain värtsiläisen tekijän, Raimo Tiittasen, Leminrinteelle. Kirkossa oli paljon saattoväkeä, mikä todistaa tekemisen merkityksestä.

    Olen yhä enemmän vakuuttunut siitä, että kunta ja seurakunta tarvitsevat ns. kolmannen sektorin toimeliaisuutta. Tohmajärvi tarvitsee Värtsilä(n pitäjää). Ja Pohjois-Karjalan (tuleva) maakunta Tohmajärveä! – Ei anneta valojen sammua!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *