Kalajuttu

On asioita joissa yhdistyy huvi sekä hyöty. Pikkupojan onkireissut lienevät olleet juuri tätä sorttia, paitsi ettei se hyöty ollut joka kerta kummoinen ja iän karttuessa siitä alkoi huvikin olla kaukana, sillä päivän raskaitten heinätöiden jälkeen isä saattoi vielä kannustaa että: ”Ruttuuttoo, pojat, ruttuuttoo! Piäsettä ongelle!”

ahtisuoantejaan

”Ahti suo antejaan”

Luodolle käyn onkimaan

Matojen kaivun jälkeen suuntasimme yleensä hyllyvälle suolle, Lökälampien ympärikiertoon. Sieltä kiipesimme jyrkkää rinnettä Kokonahon yli Kaustajärven puolelle ja auringon jo laskiessa lähestyimme vihdoin viimein kiveltä kivelle siirtyen kohti kotirantaa.

Niinpä sitten päätinkin, että kun saan jalat oman pöydän alle, en harrasta minkäänlaista vapaa-ajan kalastusta. Tämä päätös pitikin kymmeniä vuosia, kunnes tyttärenpojat saivat minut toisiin ajatuksiin. Olin jo miettinyt, että kukahan opettaisi heidät kalastamaan, mutta niin siinä vain kävi, että pojat innostivatkin minut etsimään kuusikymmenluvulta saakka tyhjänpanttina lojuneeen Mitchell-kelaisen vihreän virvelini liiterin kätköistä, ja tuntuipa heillä olevan aikamoinen asiantuntemus erimerkkistä vieheistäkin.

Kalavehkeeni venheeseen tuon

Viime vuosina parhaita haukisaaliita olemme saaneet keltaisella kuusamolaisella. Elokuisena sunnuntai-iltana olin houkutellut vaimonkin ”kilomummoksi” veneen kokkaan, virvelin asetin veneen keskellä olevaan vapatelineeseen.

Eipä siinä ehditty montakaan metriä puksutella rajalle päin kun siima vetäytyi niin tiukalle, että vapatelinekkin siirtyi senttejä paikoiltaan. Annoin lisää siimaa ja sanoin että siellä on nyt aikamoinen Jytky joka täytyy väsyttää kunnolla. Vaimo nappasi jo haavinkin valmiiksi kun itse pidin ”hampaat irvessä” kiinni vavasta joka sekin taipui peräti kaarelle. Mutta niinhän siinä taistelussa loppujen lopuksi kävi, että kuului vain naps, ja siima – jonka piti kestää 12 kg:n paino – räpsähti poikki!

Hölmistyneinä katsoimme toisiamme ja veneeseen laskeutui suorastaan hetken hiljaisuus. Hieman toivuttuamme tuumimme, että ei kai me niin isolla kalalla olisi mitään tehtykään, mutta olisihan se ollut mukava nähdä ja jos vaikka kuvatakkin! Tietenkin harmittaa sekin että jos kala kituu nyt järvessä keltainen kuusamolainen kiduksissaan.

Pähkäilimme myös, että olisiko kyseessä voinut olla sama ”hirviö” joka kiskaisi virvelinkin vanhimman tyttärenpojan käsistä männä suvena?

Jos lämmin ompi sää

"Ei haittaa nälkä näin"

”Ei haittaa nälkä näin”

Mutta saalishan ei ole pääasia. Järvellä voi viihtyä muutenkin. Viime vuosina on kuitenkin ruvennut mietityttämään kauniin Kaustajärvemme turautuminen. Verkoilla kalastavat ovat kertoneet, että patseista (pieniä lahnoja) on tullut suoranainen maan- taikka tässä tapauksessa veden vaiva. Tästä syystä kaikki verkkokalastajat eivät enää kalasta mielellään lämpimän veden aikana.

Monenlaista litmeikköä ja sammaleen näköistä rutaletta esiintyy matalammissa lahden poukamissa. Varpasalmen alittava uoma kapenee vuosi vuodelta kun raate levittäytyy paksuna lauttana aina vain keskemmälle.

Koska en harrasta verkkokalastusta, en tiedä mitä kaloja näiden runsaiden lahnamäärien lisäksi on saatavissa. Virvelillä tulee enimmäkseen haukea ja joskus harvoin joku melko kookas ahvenkin.

Kaikki tämä panee miettimään että onko Kaustajärvenkin kalastorakenne viime vuosina vinoutunut ja mikä sen on aiheuttanut?

Teksti ja kuvat: Johannes

23 comments for “Kalajuttu

  1. Mukavasti kerrottua kalatarinaa. Terv. MirjaSisko

  2. Tämä tarinani syntyi silloin kun Värtsissä
    oli keskustelua herättänyt ”Hoitokalastusta
    Sääperillä”.

    Helsingin Sanomissa oli 2.9.2013 artikkeli
    ”Vesirutto tutkii Kuusamon järviä”, niinpä
    minullekin selvisi että Kaustan ”rutale” lienee
    juuri sitä sorttia.

    ”Vesiruttto leviää kasvinosista, jotka kulkeutuvat
    virtaavan veden tai siirrettävien veneiden ja kanoottien
    matkassa vesistöstä toiseen. Luultavasti myös vesilinnut
    levittävät vesiruttoa.”

    Ja vielä:
    ”Edes 60 hevosvoiman perämoottori ei jaksa työntää
    venettä rihmamaisen kasvuston läpi.”

  3. Alkuvuosina kun raja aukesi ja kalaan pääsi myös Laatokalle, venäläiset edellyttivät ylivientiin veneen ”desifiointitodistusta”

  4. Niin todentuntuinen kalajuttu, että eipä varmaan yhtään
    kalavaletta pitäne sisällään. Hieno!

    Meillä kävi samoin, että 4- vuotiaan ensimmäinen hauki katkaisi
    siiman. Nousipa myöhemmin toinen, jota hänen täytyi
    kaksinkäsin haavissa kannatella. Vanhemmalle, 12- vuotiaalle
    opetimme kuluneena kesänä kalanperkkauksen. Juuttuipa uistimen
    koukku toisen heittelijän olkapäähän kiinni, josta sitä
    irroittelimme parsinneulan ja haarukan avulla. Haarukalla
    saimme eliminoitua sen väkäsen, jolloin koukku oli helppo
    vetäistä irti ilman päivystävän lääkärin vastaanottoa kuormittamatta.

  5. Kalajuttua tämäkin. Siellä -90 luvun puolella olivat poikani uistelemassa Kaustajärven Valkosen lahdella. Timppa oli juuri kelannut uistimen veneen viereen ja nostanut sen ylös vedestä, kun sitä uistinta tavoittelemaan nousee julmettu hauen pää. Ei yltänyt jolloin Timppa lausahtaa, ”olipa hyvä ettei yltänyt kiinni, olisi vain katkonut siiman ja vienyt uistimen”.

  6. Rento juttu, huumoria ja sopivasti murteellisia ilmaisuja.
    Jatka sitä vähän ja ota rahat pois Eränkävijän kisasta.

  7. Oliskohan ihan mahotonta, että jotenkin junailtaisiin mahdollisuudet ostaa paikallisten järvi-, joki- ja lampikalastajien saaliita? Tuskin tässä avautuisi miljoonamarkkinoita, mutta ehkä täkäläiset kalastajat saisivat edes sen verran tuloja, että voisivat lunastaa luvat ja bensarahat ja pitää pyyntivälineet iskussa.

    Siis lähikalasta on kysymys! Ei sen kummemmasta kalajutusta!

    Ierikka

  8. Silloin kun ylimääräistä kalaa on tullut olen antanut liiat ilmaiseksi pois. En viitsi miettiä ottaako verottaja osansa. Periaatteessa ja lain mukaan jos kalaa myyn niin maksan siitä veron.

  9. Kun ei oo ilimaseks tullu, niin uattelinj, että voisko sitä ostoo, tietysti lakija nouvattain. Vuan tulooko siitä kauppijaalle liian suur byrokraattine homma? Ehkä ei onnistu, niinkun ennen vanahaan, kun tinkimaitoo mitattiin pielareihin ja noutajat toi aina tyhyjän pielarin seuraavoo käyntjiää varten.

    Saähköpostillahan vois sitten ilimottoo, että nyt käv tärppi, noutaji vuotetaan, noppeimmat suap ensin, myöhästyneille ilimotetaan uuvesta sualiista ensin.

    Ierikka

  10. Jossain palstalla jo kerroin… minulta saa kalaa jos ilkeää sitä kysyä… Eilen joelta haukia ja lohta, järveltä ahventa ja lahnan lipukoita!

  11. Pitääpä käydä erakkoa moikkaamassa!

    Ierikka

  12. Erakko tuntuu olevan oikea kalamies joka myös saa kalaa.Toisin kuin minä.Intoa on paljon enemmän kuin taitoa.

    Olisi kiva lukea Värtsin sivuilta enemmänkin tuollaisesta jokiretkestä jonka jälkeen voi sanoa..eilen joelta haukia ja lohta!

  13. Upeita kuvia olisi viikonlopulta jos vain jaksaisi ne vielä tarinan muotoon pukea… Kangasjoelta on valmis juttu kunhan päätoimittaja saa sen aikanaan siirretyksi tänne!

  14. ”Muistelija” täällä kirjoittavan nimimerkin mökin ohi veneelläni ajelin, lohta sekä muita kalojani hänelle ja hänen mökkivierailleen ylpeänä näyttelin…

  15. Minä lasken mm: verkot kalojen pyrstöpuolelle samoin teen myös
    kun uistelen koetetan viedä vaaput ja uistimet takaosaan.
    Näillä toimilla olen pystynyt estämään ettei suuret kalansaalit
    ole olleet haittana.Mutta poikkeuksia on kylläkin tapahtunut
    joku on tarttunut myös verkkoon myös pyrstöstään kiinni,myös
    uistellessa on niin käynyt.Nämä ovat kylläkin olleet harvinaisia
    tapauksia,joten ei niilläkään saaduilla kalamäärillä ei voi kehua.

  16. Ilmari hei: Kalat ovat aika tarkkoja uistimen värin
    suhteen, joten et ehkä aina ole yrittänyt pyrstöpuolelta.
    Ainakin alkukesästä keltainen/oranssi- sininen väriyhdistelmä
    on hyvä, siis kirkkaat värit kuhalle. Joitakin vuosia sitten
    oli jossakin Tohmajärven kaupassa myytävänä ruskeankeltaisia
    uistimia, joilla kuhan uistelu onnistui Jänisjärvellä
    erinomaisesti loppukesällä. Lohesta en tiedä. Sekin punavalkea
    uistin on aika hyvä. Riippuu järvestäkin ja säästä nuo saaliit.

    12- vuotias pojanpoika on innostunut sitomaan perhoja.
    Eräs hänen kavereistaan oli vetänyt niillä
    perhoilla Ruunaasta lohen.

  17. Otanpa vinkistä vaarin, alan kalanpyyntiin Ilmarin tavoin pyrstöedellä ja lopetan nyt pullistelun kalajutuistani tältä istumalta verkko-lehti Värtsiin. Jatkakaa kirjoitteluanne kukista, mehiläisistä ja kirjoistanne…

  18. Jos otsikko on Kalajuttu, niin tottakai
    täällä voi itse kukin kertoilla kalatarinoitaan.

    En ole satavarma kuka on Sääperin-Erakko,
    mutta ainakin Eero-Matin juttuja olemme
    lukeneet samalla mielenkiinnolla kuin kaikkien
    muidenkin Värtsiin kirjoittavien tai kommentoivien,
    tai vaikkapa niitä kommentteja kommentoivienkin.

    Muistelen, että E-M on luvannut kertoa jotain
    Vennäin puolen reissuistaankin. Jos Sääperin
    Erakko tunnet tuon Eero-Matin, niin muistutappa
    lupauksesta…

  19. Sääperin erakko ja muut kalastajat: kyllä täällä kateudesta
    vihreänä luin, että lohtakin on saatu! Laittakaa nyt
    ihmeessä niitä vinkkejä, että miten ja millä niitä saadaan.
    En minä enää niin itselleni, mutta lapsenlapsille olisi
    mukava kertoa näistä taidoista ja nikseistä.

  20. Minä olen varonut menemästä laiturille kun näen kalastajien veneen
    kulkemisen.
    Tänään menin ensimmäisen kerran laiturille ja vene käänsi heti
    suunnan kohti laituria ja sanoivat onko sinulla astiaa.
    Kävin hakemassa ämpärin ja sain puoli ämpärillistä soppa-ahvenia.
    Että näin tämä homma näkyy toimivan!!!!

  21. Tämä minun juttuni oli kirjoitettu huumori mielessä ei näitä
    kalajuttuja pidä aina ottaa niin tosissaan.Yleensä kalaporukoissa
    liikkuessani se kyllä on tähän saakka ollut piristys ruiske näille
    kalamiesten jutuille.Olen kuitengin omassa pienessä elämässäni saanut tästä mukavasta harrastuksesta ilon sekä pettymyksen päiviä.
    Sen olen oppinut,että perunoita ei kannata laittaa kiehumaan kattilaan ennenkuin kalat ovat kontissa.Kireitä siimoja vain kaikille
    vesien äärellä liikkujile ikään ja sukupuoleen katsomatta.

  22. Kun Johanneksen jutussaan mainitsema
    Mitchell/308 -virveli oli uusi täytyi sitä tietenkn
    kokeilla Kaustan saunarannassa.

    Rantaan lähtiessään hän sanoi äidilleen ja minulle
    että kun rannasta kuuluu huutoa, niin laittakaa
    paistinpannu tulelle!

    Jonkin ajan kuluttua huutoa tosiaankin kuului.
    Minä kiirehdin rantaan ja anoppi nosti jo
    pannun tulelle.

    Sitä leppää – johon kalastaja oli sotkenut
    itsensä ja siiman ja vieheen niin pahasti että
    tarvitsi ulkopuolisen apua – ei tarvinnut kaataa,
    mutta muistelen, että siima oli pätkäistävä
    puukolla poikki ennen kuin vyyhti selvisi.

    Kun palasin sisälle sanoin anopille että vaihtaa
    paistinpannun kahvipannuun…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *