Mukava aloittaa maanantai värikylläisen orvokkikuvan
avauduttua katseltavaksi. Upea kuva taas kerran!
Syksyä pukkaa ja sataa. Pisaroita todellakin olemme, vaikka
se joskus unohtuukin. Merestä puheenollen, siitä juomaveden
puhdistaminen on kallista, eikä suolanmaku lähde. Muistelen,
että hintaa kertyisi jopa euro litralle.
Meillähän vettä on. Kuulin äskettäin jostain, että noin
viidentoista vuoden kuluttua joka kolmas kiinalainenkin
kärsii jo vesipulasta. Lukuisia kansoja jo nyt. Eli vesi
nousee vielä arvoon arvaamattomaan. Meille tuhansien järvien
maahan voisi tulla vesiturismia, kukapa tietää.
Äiti Teresan syvällisen ajatuksen voi löytää myös seuraavasta nuoruusajan muistosta:
Istuimme 1950-luvun lupulla Lintulan sireenimajassa. Kirkkoherra Leino Hassinen oli kutsunut kokoon joukon silloisia Värtsilän nuoria. Hän selitti, miten tärkeää on kristittyjen vastuu maailmassa. Keskustelussa tuli esille monia tehtäviä, joihin voisimme elämän varrella ryhtyä.
Kysyin Leinolta, mitä se hyödyttää, jos me tai vain jokin pieni joukko noudattaisi tällaista elämäntapaa. Leino vastasi: ”On parempi, että jossain palaa edes pieni tuikku kuin että kaikki tuli olisi sammunut!”
Tässä asiayhteydessä voi ottaa Raamatun hyllystä ja lukea Evankeliumista Matteuksen mukaan, luku 25, jakeet 14-30.
Ierikka
Jäkälä nosti pikarinsa hauraan
ja sade täytti sen
ja pisarassa kimalsi taivas
tuulta pidättäen…
Helvi Juvonen, Pikarijäkälä
Äiti Teresan vielä eläessä täällä Suomessakin virkattiin
peittoja hänen avustustyönsä tukemiseksi. Peitoille oli
tarkat mitat ja ne menivät muistaakseni kodittomille lapsille
Intiaan. Peittojen virkkaaminen on tainut hiipua.
Pisara meressä -niminen kuorolaulukin on olemassa
Säv Heikki Valpola
Merimies merta rakastaa, kun sinne öljyt heittää saa.
Niin aava meren kimmeltää nyt kai, kun monenkirjavan kalvon sai.
– Ei haittaa se, sano varustamo,
on siellä yhtä sun toista ennestään jo.
Kas, maamies peltoon pehmeään fosvaatit kylvää möyhimään,
saa sadon vuorenkorkuisen ja vesistöön käy tie myrkkyjen.
– Ei haittaa se, sano agronomi.
On meri vauras, sanoi merkonomi.
Automme armain meille lie, se puhtaan ilman meiltä vie,
kunyltäkyllin kaasuttaa se vettä rantaa rakkaampaa.
– Ei haittaa se, sanoi motoristi,
On meri suuri ja pieni pakoputki.
Mukava aloittaa maanantai värikylläisen orvokkikuvan
avauduttua katseltavaksi. Upea kuva taas kerran!
Syksyä pukkaa ja sataa. Pisaroita todellakin olemme, vaikka
se joskus unohtuukin. Merestä puheenollen, siitä juomaveden
puhdistaminen on kallista, eikä suolanmaku lähde. Muistelen,
että hintaa kertyisi jopa euro litralle.
Meillähän vettä on. Kuulin äskettäin jostain, että noin
viidentoista vuoden kuluttua joka kolmas kiinalainenkin
kärsii jo vesipulasta. Lukuisia kansoja jo nyt. Eli vesi
nousee vielä arvoon arvaamattomaan. Meille tuhansien järvien
maahan voisi tulla vesiturismia, kukapa tietää.
Äiti Teresan syvällisen ajatuksen voi löytää myös seuraavasta nuoruusajan muistosta:
Istuimme 1950-luvun lupulla Lintulan sireenimajassa. Kirkkoherra Leino Hassinen oli kutsunut kokoon joukon silloisia Värtsilän nuoria. Hän selitti, miten tärkeää on kristittyjen vastuu maailmassa. Keskustelussa tuli esille monia tehtäviä, joihin voisimme elämän varrella ryhtyä.
Kysyin Leinolta, mitä se hyödyttää, jos me tai vain jokin pieni joukko noudattaisi tällaista elämäntapaa. Leino vastasi: ”On parempi, että jossain palaa edes pieni tuikku kuin että kaikki tuli olisi sammunut!”
Tässä asiayhteydessä voi ottaa Raamatun hyllystä ja lukea Evankeliumista Matteuksen mukaan, luku 25, jakeet 14-30.
Ierikka
Jäkälä nosti pikarinsa hauraan
ja sade täytti sen
ja pisarassa kimalsi taivas
tuulta pidättäen…
Helvi Juvonen, Pikarijäkälä
Äiti Teresan vielä eläessä täällä Suomessakin virkattiin
peittoja hänen avustustyönsä tukemiseksi. Peitoille oli
tarkat mitat ja ne menivät muistaakseni kodittomille lapsille
Intiaan. Peittojen virkkaaminen on tainut hiipua.
Pisara meressä -niminen kuorolaulukin on olemassa
Säv Heikki Valpola
Merimies merta rakastaa, kun sinne öljyt heittää saa.
Niin aava meren kimmeltää nyt kai, kun monenkirjavan kalvon sai.
– Ei haittaa se, sano varustamo,
on siellä yhtä sun toista ennestään jo.
Kas, maamies peltoon pehmeään fosvaatit kylvää möyhimään,
saa sadon vuorenkorkuisen ja vesistöön käy tie myrkkyjen.
– Ei haittaa se, sano agronomi.
On meri vauras, sanoi merkonomi.
Automme armain meille lie, se puhtaan ilman meiltä vie,
kunyltäkyllin kaasuttaa se vettä rantaa rakkaampaa.
– Ei haittaa se, sanoi motoristi,
On meri suuri ja pieni pakoputki.