Pieni Saarivaaran kylä on aivan kylki kyljessä Kaustajärven kanssa. Perinnemaisemasta lumoutunut satunnainen kulkija saattaa huomata Värtsilästä Ilomantsiin ajaessaan ja pian Joensuun rajakyltin ohitettuaan harmaantuneen tsasounan korkean mäen kupeessa.
Saarovaaram tsasouna.
Ehtookellot
Suurimman osan vuodesta tuo pyhäkkö uinuu puiden varjossa omassa idyllissään, mutta elokuun alkupäivinä se ikäänkuin havahtuu vastaanottamaan eri puolila Suomea kokoontuneen praasniekkaväen siipiensä suojaan. Niin tänäkin kesänä, kun Joensuun ortodoksinen seurakunta juhlii 120-vuotista itsenäistä taivaltaan.
Eipä voisi elokuun ilta olla leppoisampi kuin mitä se oli maanantaina 5.8. jolloin Saarivaaran tsasounassa oli iltavigilia ehtookellojen aikaan. Tsasounan kellon kumahtelulla tilaisuus alkoikin, kaiku kiiri varmaan Saarilammen toisellekin puolelle, ellei peräti Kaustalle saakka. Koska ilta oli helteinen, päätimme jäädä seuraamaan toimitusta tsasounan portaikkoon. Sitäpaitsi varsinainen ”kirkkosali” oli jo täynnä hartaana veisaavaa juhlakansaa. Joukossa heilahti muutama feresinkin helma, tuli mieleen että olisinhan minäkin voinut ottaa omani kaapin kätköistä…
Temppelijuhla
Monet sanankuulijoista osallistuivat varmaankin seuraavan päivän aamuliturgiaan ja vedenpyhitykseen, samoin kuin ristisaattoon joka tehdään perinteisesti kävellen Saarivaarasta Hoilolaan ja sieltä vielä soutaen Öllölänniemeen, Pörtsämön erämaakalmistoon.
Olen ollut muutaman kerran kulkemassa tämän ristisaaton mukana, mutta vaikka kuinka nyt olisi tehnyt mieli, niin tiesin että kuntoni ei enää riittäisi näin hellekaudella sellaiseen ponnistukseen. Aurinko porottaa asfalttiin armottomasti ja tuntuu kuin puolet tuosta yli kymmenen kilometrin matkasta olisi ylämäkeä.
Ristisaatto pysähtelee kyllä muutaman kerran virkistäytymään ja onpa erään talon ehtoisa emäntä tarjonnut vuodesta toiseen koko ristikansalle virvokkeita ja leipomuksiaan kukoistavassa, varjoisassa pihapiirissään.
Iltavigiliassa huomasin kyllä moniakin ihmisiä joihin olin tutustunut aikaisempina vuosina juuri näissä merkeissä ja luulenpa että joku saattoi muistaa vielä minutkin. Kaikkien niiden ristisaattojen, joissa olen ollut mukana, vetäjänä on toiminut rovasti Vesa Takala. Nyt kuulimme että hän on jäämässä eläkkeelle aivan näinä päivinä. Kyllä hän silti oli mukana vielä ainakin tässä tilaisuudessa, taisipa tallentaa illan tapahtumia innokkaasti kamerallaankin.
Historian siivet
Tilausuuden jälkeen lienee tarjolla ollut iltateetäkin, mutta sitä emme jääneet odottelemaan koska päivään oli mahtunut jo monenlaista menemistä. Kotona tutkin tsaijumuki kourassani vielä netistä Saarivaaran tsasounan historiaa. Nykyisin tämä Kristuksen kirkastumisen tsasouna kuuluu erinäisten järjestelyiden kautta Joensuun ortodoksiselle seurakunnalle, mutta kun se aikoinaan vihittiin käyttöön se lahjoitettiin Ilomantsin ortodoksiselle seurakunnalle. Pyhäkön vihkimisen suoritti Arkkipiispa Paavali vuonna 1976.
1970-luku oli muutenkin vilkasta aikaa tuolloin Tuupovaaraan kuuluneessa Saarivaarassa. Keskikesän aitassa oli kermaiikkataiteilija Marjatta Pylväsen puuhaamia taidenäyttelyitä, koulun tiloissa toimi retkeilymaja jossa ahersi naapurin isäntäpari, runsaasti yleisöä keränneitä karjalaisia häitä vietettiin Samppa Uimosen ohjaamina Myllytien rinteessä ja Saarivaaran Sarastus järjesti ohjelmallisia iltamia nuorisoseuran talolla.
Joensuun itäisin tsasouna
Tämän Joensuun ortodoksisen seurakunnan itäisimmän tsasounan rakennuttivat ajallaan Laatokan Karjalaisten Nuorisoseurojen liitto sekä Saarivaaran Nuorisoseura Sarastus.
Seppo Latvalan suunnitteleman tsasounan esikuvana on ollut Korpiselän pitäjän Tolvajärven tsasouna. Äidinisän suku asui satoja vuosia Tolvajärvellä. Suitsukkeiden tuoksu ja Saarivaan temppelin iltakellot siivittivät mietteeni Korpijärven toiselle puolelle, rajantakaisen karjalan runokyliin ja laulumaille.
Teksti ja kuvat Tellervo
Tuon tienkyltin näimme Parppein matkallamme, mutta emme ole kulkeneet sitä koskaan.Sen sijaan Saarivaaran koulun taidenäyttelyissä kävimme tosi usein ja Hakkaraisen Juulin piirakoilla ym. tarjouksilla. Miten kiva oli tavata myös ns. ”Sveitsin Jussi”Aellig hänen mannuillaan. Ensimmäinen tapaaminen oli Korpiselkätalossa, missä hän toimi tarjoilijana. Haluaisinkin tietää missäpäin Jussi vaikuttaa nykyisin, jos se on mahdollista eikä ole sopimatonta uteliaisuutta.
Mirja Pusa
Patsolasta
Ortodoksien oivallus rakentaa kylään tsasouna palvelemaan ihmisten pyhäkkötarpeita on ollut aikoinaan erinomainen asia. Se on voitu rakentaa kylän voimin. Vaatimattomasta ulkoasustaan huolimatta siinä on voitu suorittaa kaikki uskonnonharjoittamiseen liittyvät asiat.
Saarivaaran tsasouna on viehättävän näköinen ja maastollisesti kauniilla paikalla. Viimeksi ohiajaessani totesin pusikoitumisen peittävän näkymiä. Lieneekö ympäristöä raivattu näkymien avaamiseksi.
Tunnelmaan sopinevat hyvin Konevitsan kirkonkellot. Videolla feresipukuinen Matleena Huovinen soittaa kyseisen kappaleen kanteleella. Esitys on taltioitu Paaterin kirkossa.
http://www.youtube.com/watch?v=o4W0iS_Of9k
Jatkona Tellervon kuvaukselle Erkki Jormanaisen Ristisaatto
http://www.vartsi.net/2011/04/04/ristisaatto/
Osallistuin ensimmäisen kerran sekä praasniekkaan että ristisaattoon. Kokemus oli vaikuttava. Ei voi kuin ihmetellä kuinka ristisaattokansa jaksoi laulaa koko ajan vaeltaessaan vaikka päivä oli tosi helteinen. Itse luterilaisena en osannut niitä kirkkolauluja, mutta kävelin mukana ja kuuntelin. Erityisesti ilta Pörtsämön erämaakalmistossa ja tapahtumat siellä vaikuttivat minuun syvästi. Ristisaatosta palattiin kotiin miltei keskiyöllä. Oli ihana helteisen päivän jälkeen käydä saunassa ja pulahtaa äitini sanoin ”rakkaan Kaustajärven” vilvoittaviin aaltoihin ja ihailla pimeässä yössä vilkkuvia taivaan tähtiä.
Nuo karjalaistyyliset tsasounat ja talot ovat todella
kauniita. Tellervolla on taito välittää tunnelmat lukijalle.
Yläkuvassa on siis Saarivaaran tsasouna,
anteeksi painovirhe!
Kerrottakoon vielä että se on rakennettu
Ensio Murasen maalle, jonka hän luovutti
nimellistä korvausta vastaan.
Kun Marjatta Pylvänen heitti ilmaan ajatuksen
kylän omasta tsasounasta, ihmetteli Ensio
Muranen että kuka sen rakentaa. Tähän Marjatta,
että vaikkapa sinä. Koko kylä innostui ajatuksesta
ja rakentaminen toteutettiin E Murasen johdolla.
Näin kerrotaan kirjassa Kuu on Murasten aurinko.
Satuimme viime sunnuntaina Petroskoista tullessamme ohittamaan Kollatselän kylän praasniekan aikaan. Paikallista väkeä oli liikkeellä sankoin joukoin.
Selaillessani Värtsin arkistoa löysin Tellervon kirjoittaman Kirikön ristat, jossa hän kertoo Korpiselkään tehdystä ristisaatosta. Tarinan yhteydessä on EJ:n kuva Pörtsämöön matkaavasta ristisaatosta.
http://www.vartsi.net/2010/12/22/kirikon-ristat/
Voiko sen lyhyesti kertoa mitä ristisaatto tarkoittaa? Mikä sillä on esikuvana. Miksi kävellään tietäpitkin seuraten pappeja ja laulaen.
Tämän päivän Karjalaisessa oli Pentti Väistön juttu Ristisaatosta.
Korpiselkä, Venäjän Karjala.
”Sujuvasti yli valtakunnan rajan” – Kuolleiden muistaminen: Ristisaaton reitillä saattaa törmätä lämpimiin karhun jätöksiin,kyyhyn tai jopa itse karhuun.
Olemme muutaman kerran olleet Pörtsämössä odottamassa, kun ristisaatto saapuu veneillä Hoilolasta. Se on niin upea tapahtuma kaiken kaikkiaan syrjässä maailman valtateiltä, ja se rauha ja kiireettömyys. Isä Vesa on mies paikallaan, joka on elvyttänyt rajan immeisille monta tapahtumaa. Tänään on Karjalaisessa kertomus matkasta Korpiselkään.
Heinäkuulla kävin sisareni kanssa taas Lieksan Viensuulla, jonne syntymäkotimme naapuriin serkkuni rakennutti pienen tsasounan entisen ortodoksi-kirkon paikalle.
Nämä tsasounat ovat myös luterilaisille tärkeitä hiljentymisen kohteita.
Artikkelissa, johon Mikko kommentissaan viittaa,
Vesa Takala sanoo että ”kysymys ei ole matkailutuotteesta,
vaikka kuka tahansa voi tähän osallistua. Ristisaatolla
on aina tietty tarkoitus”.
Koska olen se ”kuka tahansa” en ole oikea henkilö vastaamaan
Kalevin esittämään kysymykseen. Itselleni ristisaatto on
merkinnyt sitä että saan olla mukana kokemassa sellaista
jota Korpiselässä ja Suojärvellä eläneet äidin puoleiset
esivanhempanikin ovat aikojen saatossa kokeneet.
Netistä löytyy ainakin jotain vastauksia asiasanalla
”Ristisaatto”.
Katson netistä mitä löytyy. Raamatussa sanotaan näinkin ” Jeesus meni tapansa mukaan synagookaan. Siis ristisaattoonkin voi mennä tapansa mukaan.
Löysin videon jossa Vesa Takala samalla selostaa mitä ristisaatto sisältää ja milloin sitä suoritetaan. Valaiseva esitys.
Ristiä voi kantaa kulkueena monessakin eri tilaisuudessa. Risti on Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen merkki. Se sisältää kaiken sen, mikä on kristillisessä uskossamme tärkeintä.
Leino Hassisen aikana on käytetty Värtsilän hautauksissa kulkueristiä. Sen perässä on kannettu arkkua haudalle saattoväen seuratessa perässä. Oman virkakauteni aikana en tullut palauttaneeksi tätä tapaa takaisin. Mutta eläkkeelle jäätyäni tein kulkueristin, ja sitä käytettiin ensimmäisen kerran Pentti Jormanaisen hautauksessa.
Ehkä perinne olisi vakiintunut Värtsilään, jos olisin aikaisemmin hoksannut aloittaa. Mutta eläkeläisen elkeet eivät kai kiinnosta uusia vastuun kantajia? En ole kysellyt.
Ei sellainen kulkueristin käyttö voi olla ainakaan harhaoppista! Eikä mielestäni tarpeetonkaan! Mutta mitäpä selittelemään, kun ei osannut aikanaan toimia oikein!
Ierikka
Huomasin juuri että netistä löytyy seikkaperäinen
selostus tästä praasniekasta ja ristisaatosta.
Mukana on monta valokuvaakin.
Se löytyy googlesta asiasanalla:
Saarivaaran praasniekka ja rajan ristisaatto 5-6.8
Allekirjoitus on pastori Tuomas Järvelinin
Kannattaa tutustua!
Tässä suora linkki Tellen mainitsemaan selostukseen.
http://www.joensuunortodoksit.fi/saarivaaran-praasniekka-ja-rajan-ristisaatto-5-6-8/
MM kisoja kuunnellessa selailen vanhoja Värtsin
arkistoja. Kertomukset Saarivaaran tsasounasta ja
ristisaatosta ovat taas ajankohtaisia, siellähän on vietetty
tätä kirkkojuhlaa taas eilen ja tänään.
Postinhakureissulla ajelimme Saarivaaraan, josko näkisimme
vaikka vilahduksen ristisaatosta, jossa tällä kertaa en
ollut mukana. Kulkue lähtikin juuri tsasounalta ja laskeutui
kohti Saarilammen rantaa veden pyhitykseen. Emme menneet
juhlaväen joukkoon kun olimme ”kalakamppeissa”.
Ahkerat talkoolaiset ovat remontoineet ja putsanneet nuorisoseuran
taloa koko alkukesän. Joe ei ehtinyt tämän viikonlopun
juhliin mukaan asian voi korvata vielä viikon kuluttua, jolloin
saarivaaralaiset juhlivat 100 vuotiasta nuorisoseuraansa.
Lauantaina siirryimme tsasounasta nuorisoseuran taloon, jossa oli suuhun pantavaa – ja aivan tosi hienoa ohjelmaa. Paljon laulua suomeksi, karjalaksi, venäjäksi, puolaksi, grainaksi – jos nyt oikein ymmärsin. Ortodoksisuus elää täällä tynkä-Karjalassa!
Niin myös Laatokan-Karjalan Nuorisoseurojen Liitto, johon saarivaaralaiset kuuluvat ja joka ensi sunnnuntaina juhlii 100 vuottaan!
Saarivaaran nuorisoseurojen talo on ympärivuotisessa käytössä.