Lintuja käsittelevän pienten kuvakertomusteni sarjan päättävät telkät. Kesäkuun alkupuolella Herttoniemen kartanonpuiston lammelle ilmaantui kahdeksan suloista pienen pientä karvapalloa telkkä-äidin tiukassa valvonnassa. Poikaset ovat tosi vikkeliä liikkeissään. Näyttää siltä kuin ne juoksisivat veden pinnalla hyönteisiä pyydystäessään. Ne ovat myös kovia sukeltamaan. Kuvaaminen on onnen kauppaa. Kuvatessani vedessä uiskentelevaa poikuetta käy usein niin, että kuvassa näkyy vain renkaita veden pinnalla.
Telkkä-äidin on oltava koko ajan valppaana paimentaessaan poikuettaan. Lokit napsisivat mielellään pikkutelkät herkkupaloikseen. Kerrankin yksi lokki laskeutui ihan poikasten lähelle ja jäi uiskentelemaan siihen. Mutta mitä tekikään äiti telkkä? Sukelsi hirmuista vauhtia lokin alle ja nappasi sen jalasta kiinni. Lyhyen yhteenoton jälkeen lokki pääsi karkuun. Erään kerran taas jo melko isokokoiset sorsanpoikaset yrittivät laskeutua veteen rannalla lepäävien telkänpoikasten vierestä. Siinä samassa telkkäemo syöksyi hurjana kohti sorsia, jotka hakeutuivat kiireen vilkkaa turvaan jalkojeni juureen.
Kuvasarja telkistä on juhannusviikolta. Silloin jäljellä oli enää kuusi poikasta.
Teksti ja kuvat Lissu Kaivolehto
Meidän rannassa on pieni heinäsorsan pesue, jossa poikasia
on vain kolme. Eilen olivat viimeksi rannalla esittäytymässä.
Me emme ruoki niitä, koska ne eivät haluaisi sitten luultavasti
muuttomatkalle lähteä. Eivät kesän ilona olleet linnut
maistusi paistinakaan.
Lissu se jaksaa yllättää..
Olen ollut siinä vahvassa uskossa, että vain meillä maalla asuvilla on nuo luonnon ihmeet kuten kukat ja linnut lähellämme, mutta Lissu on kerta toisensa jälkeen osoittanut luuloni vääräksi. On taas niin hellyttävä kuvasarja ah että..
Suuret kiitokset Lissulle kuvakertomuksista ! Niitä on kiva katsoa uudestaan ja uudestaan
Monet asiat on kaupungeissa hyvin.
Mike