Luontoäidin väripaletti

Kuva: Vuokko Väänänen

Kuva: Vuokko Väänänen

Kun hiljaista kylätietä ajelen
samalla ojanpientareiden kauneutta ihailen.

Kukkien väriloisto silmille ihailun aihetta antaa
muistojen siivillä vuosien taakse lapsuuteen kantaa.

Pihlaja, pyhä puu valkoisin kukin nyt kukkii
syksyllä marjoillaan rastaat ja tilhet ruokkii.

Lehtimetsän kevään vihreys tummemmaksi muuttuu
siitäpä muistankin, talvivastat vielä vintiltä puuttuu!

Lupiini hiekkarinteessä tien varret täyttää
se kauniin kirjavalta kukkamereltä näyttää.

Tiedän, lupiini vieras laji, varjoon jättää kukat hennot
orvokit, mansikat ja matarat rennot.

Niittyleinikin lehmät laitumella syömättä jätti
myrkyllinen kun on, vaikka keltainen kukka on yksinkertaisen nätti.

Puna-ailakkia joskus tervakukaksi kutsutaan
ja lila metsäkurjenpolvi myös juhannuskukkana tunnetaan.

Päivänkakkarat tuo mieleen lapsuuteni heinäpellon
on kukka valkoinen saanut nyt seurakseen sinisen harakankellon.

Kakkaran terälehtiä nuorena usein nypittiin,
kun ”tykkää” jäi jäljelle, ilosta ihan hypittiin.

Jos kakkaran terälehdet kertoivat ”ei tykkää”
oli viesti selkeä; Ihanaan poikaan tutustumista lykkää.

Ahomansikankin kukkivan tienvarrella nään
muistan samalla sen pienen vaaleatukkaisen lettipään,

joka kirmaili pellonpientareilla pitkin päivää
vailla murhetta tulevasta ja ilman huolen häivää!

Vuohenputki on kukkapenkissä riesa suuri
äsken ihailin sitä pientareella juuri.

Sen kukintoja valkoisena mattona metsään asti nään.
Näin löydän kauneuden myös kasvin kiusallisen tään.

On Luontoäidin paletissa väriä ja sävyä monta
niin kaunista, herkkää, ajatonta.

Hän osaa kukkiinsa sivellintä taitavasti käyttää
niinpä luonto ympärillämme kauniilta näyttää!

Hyvää Keskikesän Juhlaa kaikille Värtsin lukijoille!

8 comments for “Luontoäidin väripaletti

  1. Samoin kukkien juhlaa sinulle ja äidille.
    Onkos vielä luonnossa (puissa) monenlaista vihreetä, autolla ajellessa sen ainakin helposti huomaa – teiden varsilla.
    En ole nyt lähipäivinä ajellut – olemme pysyneet paikoillamme –
    mukavaa sekin.
    Vieläkös Marin mökin piha on koristeltu?

    HYVVEE JUHANNUSTA KAIKILLE LUKIJOILLE JA KIRJOITTELIJOILLE

    Pusat Patsolasta ja vieraamme(omaa väkeä) myös

  2. Juuri samanlaisen kimpun, kuin mitä kuvassa
    on, kävimme taas juhannuksen juhlistamiseksi
    poimimassa luontoäidin kukkakaupasta, Kenraalin-
    kylän tien poskesta.

    Vuokolla on varteenotettava idea kukkien asettelusta,
    oman kimppuni laitoin pihlajassa roikkuvaan vanhaan
    mustaan muuripataan.

    Vain mielikuvitus on rajana kukka-asetelmia tehdessä,
    yllätin itsenikin huomiolla kuinka suorastaan juhlavan
    asetelman puutarhapöydälle saa rehevästä takiaisesta ja sen ympärille asetelluista saniaisista.
    *
    Ruotsalaisilla on monia ”kesäviisuja”, eräässä
    niistä kerrotaan liljoista, akileijoista, ruusuista ja
    muistakin haassa kasvavista ihanuuksista.
    *
    Siippa on parhaillaan hakemassa juhannuskoivua
    portaan pieleen, lupasi tehdä samalla pienen
    saunavastankin.
    *
    Kesäntuoksuista Mittumaaria koko Värtsin väelle!

  3. Hyvää juhannusta kaikille Värtsin lukijoille! Samalla myöhästyneet terveiset Erämessuilta, joissa Värtsiläisten Seuralla oli oma osasto. Meillä oli siellä mukavaa, mukavaa väkeä kävi mielestämme yllättävän paljon. Oli entisiä Värtsiläisiä ja muitakin kiinnostuneita, joista monille oli uutta esim. miten paljon Vanhassa Värtsilässä oli väkeä ja miten iso merkitys oli tehtaalla.
    Osastollamme oli myös Värtsilä-päivien esitteitä ym. informaatiota.

  4. Yritin löytää Vuokon kukkaloistosta – sekä kuvista että hienosta tekstistä – vuokkoja. Ei löytynyt. Niinpä menin nettiin ja sieltä löytyi Vuokon Kukka. Mutta ei se minua sen enempää kiinnostanut, koska se on kukkakauppa Oulussa asti.

    Klikkasin eteenpäin ja sieltähän tuli vastaan valkovuokko, sama kaunotar, joka kevään ja kesän vaihteessa kukki myös Ullukan yläpihalla.

    Valkovuokko (Anemone nemorosa) on Uudenmaan maakuntakukka. Se on myrkyllinen. Mutta kukinnan jälkeen muurahaiset kuhisevat sen kimpussa, koska siemenissä on öljyä. Samalla muurahaiset myös levittävät valkokukkaa. Tätä ennestään minulle tuttua tietoa hedelmöitti sellainen uusi tieto, että levittämällä kuoriketta kasvupaikalle saa valkovuokon rehevöitymään.

    Tässäpä haastetta evakkokukan vaalijalle!

    Klikkasin kangasvuokon (Pulsatilla vernalis, lat. synonyymi Anemone vernalis). Siinäpä mielenkiintoinen kasvi.

    Kangasvuokko on aikoinaan ollut hyvin suosittu kukka. Erityisesti äidit ovat saaneet nauttia siitä juhlapäivänään. Toreilla sitä on myyty niin paljon, että kaupankäynti piti vuonna 1926 kieltää. Sitten olympiavuonna 1952 kangasvuokko ensimmäisenä kasvina Suomessa luonnonsuojelulain perusteella rauhoitettiin koko maassa.

    Kangasvuokko on Etelä-Karjalan maakuntakukka. Tosin minun mielestäni valkoinen perunankukka Lemin vaakunassa on komeampi.

    Kangasvuokolla on mystinen maine. Aamuvarhainen kulkija kävelee helposti sen ohi. Mutta kun aamuaurinko herättää kukan unesta, ja se avautuu vaaleaan loistoonsa, menee kulkijalta jalat alta. Hän polvistuu sen eteen ja hymyilee onnellisena.

    Kiitos VUOKOLLE luontoäidin väripaletista ja terveisiä kotiäidille!

    Ierikka

  5. Kuuntelin puolenpäivän jälkeen Ylen Ykköseltä toiveuusintana iki-ihanan arkistoäänitteen (vuodelta 2006) Risto Nurmen luontoradio – Juhannuskukkien kauneutta ja taikaa.

    Ohjelma on kuunneltavissa Areenasta. Suosittelen!

    http://areena.yle.fi/radio/1930506

    Huomenna klo 17.15 on vuorossa niin ikään toiveuusintana (vuodelta 2004)Kukat, kauniit naiset ja velhottaret. Siinä Risto Nurmi ja Arto Kurtto keskustelevat siitä mistä kukat ovat saaneet nimensä.

    Aikoinaan kuuntelin vuosia näitä Risto Nurmen viikottaisia luontoradioita. Suru oli suuri, kun Risto Nurmi jäi eläkkeelle ja lähetykset loppuivat. Onneksi niitä on tullut viime vuosina toiveuusintoina juhlapyhien aikaan.

  6. Minäkin kuuntelin Risto Nurmen ohjelmaa. Mielenkiintoista! Kukkien maailma on jossain näkyvän ja näkymättömän rajoilla. Eikö niin?

    Ierikka

  7. Parhaita kukkia ovat luonnon kukat. Sepon veli (oikea nimikin on Veli) tykkää viljellä luonnon kukkia.
    Terv. MirjaSisko

  8. Niin, kyllä niittykukkaset kauniita ovat, mutta miten ne saa pysymään niille varatuilla niityillä. Olen tässä niittänyt koiranputkiniittyjä jo monta päivää. Vuohenputki, valvatti ja rönsyleinikki kilpailevat kelle kuuluisi meidän kasvimaat ja perennapenkit.

    Kaikesta huolimatta Reijo Taipale tulkitsee niittykukkia niin, että ihan polvia heikottaa..

    http://www.youtube.com/watch?v=GCHw5Y2QoDU

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *