Wärtsilän mustan etsintä jatkuu. Sunnuntaina sain asiaa koskeneet puhelut Pyhämaalta/Uusikaupunki ja Elimäeltä/Kouvola. Lappalaisen Mikkokin muisti kolmella mukulalla, ja Murasen Anjan luo olen menossa kahville ja mukuloita hakemaan.
Lemiltä kävi veteraanien retkikunta Venäjän Karjalassa. Matkan johtajana oli entinen rippikoulupoikani, perunaneuvoja Jarmo Tölski. Hän lupasi kysellä mustia mukuloita. Kuinka kävi, en vielä tiedä. Parikkalassa on joku perunan kasvattaja, johon en ole vielä saanut yhteyttä. Martiskaisen Martti on menossa Venäjälle katselemaan suvun entisiä asuinpaikkoja. Jos vaikka löytyisi musta mukula?
Lisää yhteydenottoja toivon.
Potaattiterveisin Ierikka
Toivottavasti Värtsilän musta löytyy. Hauska seurata etsintöjen
edistymistä. Suomalaisiltahan jäi silloin lähtiessä ne
siemenperunatkin sinne nykyiseen Venäjän Värtsilään ja ympäristökuntiin.
Virkatyönä mustat lampaat ja eläkeläisvirkana mustat perunat 🙂
Sanoo Kaustalainen sanansutkaus.
Tuossa pururadan laidalla on ollut useana kesänä korvasieniä vai
ovatkohan näitä peräänkuulutettuja mustia perunoita? On siellä muutakin -aivan väärä ohjetaulu käykääpä lukemassa – Eihän Värtsilän kuntaa ole enää olemassa – muuta kuin muistoissa ja historian kirjoissa.
Taulu on kyllä niin huonossa paikassa, ettei se sieltä näy –
puiden peittämänä.
MirjaSisko
Nyt taas joutaa ottamaan osaa keskusteluun. Saatiin potut maahan niin valkoiset kuin violetitkin.Ajattelin näiden sipulikeskustelujen innoittamana kysellä mitenkä laajalle levinnyt mahtaa nykyään olla tuo vanha oranssinruskea ryvässipuli. Niinkauan kuin muistan meillä sitä on viljelty omiksi tarpeiksi. Kaikki jotka ovat sitä maistaneet ovat kovasti kehuneet.
Tervavaarassa sitä ainakin oli Alakankaan Vienolla.
Toinen ikivanha sipulilaji on ilmasipuli, joka tekee satonsa varsien päihin. Sitäkin on tullut kasvatettua. Niin kauan kuin muistan.
Mirja taisi joskus kysellä retiisin kasvatusvinkkejä.Kaikkien juurikasvien tapaan kysymys lienee boorista, tai sen puutteesta. Töissä ollessani kartoittelin booritilannetta Värtsilässä metsämailla. Pahimmat puutosalueet ovat Niiralasta Sikkerivaaraan , Patsolaan ja pahimmillaan Kangasjoen kahtapuolta. Taitaa Mirjan ryytimaa sopia alueelle. Puutos ilmenee juurikasvissa tikkuisuutena, tummana keskusosana ja epämuotoisuuksina. Puilla on omat tuntomerkkinsä. Puutosta on vähän paha korjata kasvukaudella, mutta yksi hätäapukeino on olemassa. Kaupoissa myydään vaaleanpunaista jauhetta, Puutarhan täyslannosta. Tätä kastelulannoksena käytettävää ainetta voi levitellä kasvien kasvaessakin. Itse teen seoksen jossa lisään 10 litraan vettä ruokalusikallisen lannosta ja levitän ihan kastelukannulla kasvien päälle. Sekoittaa täytyy hyvin. VAROITUS: ei missään tapauksessa kuivana kasvimaalle.
Tällaisia yrityksen ja erehdyksen kautta oppineelta harrastajaviljelijältä.
Kiitti Reino!
Mirja-Sisko
Ryvässipulia siitä on pohjoiskarjalassa kaksi värimuotoa se punaruskea Karjalainen ja keltakuorinen jota sain Liperistä. Punaruskea ryvässipuli kulki Karjalaisevakkojen mukana eri puolille Suomea ja minunulla oleva kanta on Pälkjärven alueelta Tyyne Näätäseltä tai oikeammin Tyynen tyttäreltä eli veljen vaimolta saatua. Kuinka hyvästi nämä sipulit ovat säilyneet viljelyssä siellä minne evakot sijoittuivat siitä minulla ei ole tietoa. Hyötykasviyhdistykselle olen lähettänyt muutaman sipulin karjalaisia vuosituhannen vaihteessa. Lieneekö sopeutuneet Annalan puutarhaan kasvamaan, ei ole tullut sitä kysyttyä.
Hivenravinnelannoitetta voidaan antaa lehtilannoksena kasveille ja sen vaikutus on nopea. Hivenravinteiden lisäämisessa on kultainen ohje vähän on välttämätöntä ja liika tekee pahoja kasvuhäiriöitä. Kasvimaalla Boori on herkkää lähtemään sadeveden mukaan, joten sateisen kesän jälkeen Boori lisäys on paikallaan.
1990 luvun alkupuolella eräs Etelä-Suomalainen harrastelija puutarhuri teki kasvatuskokeita juurikasveille käyttäen erilaisia lannoittamisen menetelmiä. Maku asiantuntijoina olivat ystävät, jotka eivät kokeilusta mitään tienneet. Parhaat arvosanant saivat makkilantakompostilla kasvatetut retiisit kuin muutkin juurekset. Kokeilunsa tulokset hän julkaisi Hesarin puutarhasivulla ja lehtileike saattaa olla minulla vielä tallella.
Tänään ilmestyneessä Uutisalasin lehdessä oli seuraava juttu, sanasta sanaan lainattuna:
Talous seminaarin aiheena maanantaina
Tohmajärven kunnanvaltuusto viettää retki- ja seminaaripäivää ensi maanantaina.
Aamupäivän aikana valtuusto vierailee Niiralassa tullin, rajavartioston ja John Nurmisen toimipaikoilla sekä MFG Componentsilla.
Loppupäiväksi siirrytään Joensuuhun hotelli Kimmeliin, jossa esille otetaan kuntatalouden tilanne.
Kunnalla on viime tilinpäätöksessään miljoona euroa miinusta. Kumulatiivinen alijäämä lähenetelee pian neljää miljoonaa. Kriisikunnan raja lähenee.
– Tilanne on vaikea, ja oikeastaan mitä pidemmälle katsotaan, sen vaikeammaksi se on muuttumassa, toteaa kunnanjohtaja Olli Riikonen.
Arttu Laakkonen
———
Ihmetyttää miksi kunnan vähiä varoja on pitänyt Joensuuhun asti lähteä tuhlaamaan, kun seminaarin pitopaikkoja löytyy omankin kunnan alueelta, useitakin.
Antaako etäisyys perspektiiviä paremmin..? Parempi pitää ko. seminaari lähellä, ”paikallisesti” siellä Joensuussa.. kuin ruohonjuuritasolla täällä Tohmajärvellä… ? Onhan se toki.. parempi pitää siellä, kuin lähteä seminaarimatkalle esim. Helsinkiin tai Tallinnaan saakka!
..saahan sitä rahaa palamaan..näinkin…sinne Joensuun kassaan!
Olen samaa mieltä. Kun ja kerran, kun ihan julkisesti informoidaan raskaasta taloustilantaeesta.
Niin mainetta parantaen olisi mukavampi kuulla, että seminaarin paikka onkin tilanteen takia vaikka kukkolammen luppotupa, jossa kunta tarjoaa makkarat, jos osallistujat osaavat tai haluavat ne itse polttaa luppotuvan nuotiolla.
Voihan Marimekko.
Ei tämä vielä mitään, silloin kun Helliä sorvattiin olivat päättäjämme korkeanpaikan leirilllä Kolilla ja kaikki tietävät sen, jotta korkealla on vähän happea ja silloin päätöksetkin ovat ”happiköyhiä”.
Wärtsilän mustan etsintä jatkuu. Sunnuntaina sain asiaa koskeneet puhelut Pyhämaalta/Uusikaupunki ja Elimäeltä/Kouvola. Lappalaisen Mikkokin muisti kolmella mukulalla, ja Murasen Anjan luo olen menossa kahville ja mukuloita hakemaan.
Lemiltä kävi veteraanien retkikunta Venäjän Karjalassa. Matkan johtajana oli entinen rippikoulupoikani, perunaneuvoja Jarmo Tölski. Hän lupasi kysellä mustia mukuloita. Kuinka kävi, en vielä tiedä. Parikkalassa on joku perunan kasvattaja, johon en ole vielä saanut yhteyttä. Martiskaisen Martti on menossa Venäjälle katselemaan suvun entisiä asuinpaikkoja. Jos vaikka löytyisi musta mukula?
Lisää yhteydenottoja toivon.
Potaattiterveisin Ierikka
Toivottavasti Värtsilän musta löytyy. Hauska seurata etsintöjen
edistymistä. Suomalaisiltahan jäi silloin lähtiessä ne
siemenperunatkin sinne nykyiseen Venäjän Värtsilään ja ympäristökuntiin.
Virkatyönä mustat lampaat ja eläkeläisvirkana mustat perunat 🙂
Sanoo Kaustalainen sanansutkaus.
Tuossa pururadan laidalla on ollut useana kesänä korvasieniä vai
ovatkohan näitä peräänkuulutettuja mustia perunoita? On siellä muutakin -aivan väärä ohjetaulu käykääpä lukemassa – Eihän Värtsilän kuntaa ole enää olemassa – muuta kuin muistoissa ja historian kirjoissa.
Taulu on kyllä niin huonossa paikassa, ettei se sieltä näy –
puiden peittämänä.
MirjaSisko
Nyt taas joutaa ottamaan osaa keskusteluun. Saatiin potut maahan niin valkoiset kuin violetitkin.Ajattelin näiden sipulikeskustelujen innoittamana kysellä mitenkä laajalle levinnyt mahtaa nykyään olla tuo vanha oranssinruskea ryvässipuli. Niinkauan kuin muistan meillä sitä on viljelty omiksi tarpeiksi. Kaikki jotka ovat sitä maistaneet ovat kovasti kehuneet.
Tervavaarassa sitä ainakin oli Alakankaan Vienolla.
Toinen ikivanha sipulilaji on ilmasipuli, joka tekee satonsa varsien päihin. Sitäkin on tullut kasvatettua. Niin kauan kuin muistan.
Mirja taisi joskus kysellä retiisin kasvatusvinkkejä.Kaikkien juurikasvien tapaan kysymys lienee boorista, tai sen puutteesta. Töissä ollessani kartoittelin booritilannetta Värtsilässä metsämailla. Pahimmat puutosalueet ovat Niiralasta Sikkerivaaraan , Patsolaan ja pahimmillaan Kangasjoen kahtapuolta. Taitaa Mirjan ryytimaa sopia alueelle. Puutos ilmenee juurikasvissa tikkuisuutena, tummana keskusosana ja epämuotoisuuksina. Puilla on omat tuntomerkkinsä. Puutosta on vähän paha korjata kasvukaudella, mutta yksi hätäapukeino on olemassa. Kaupoissa myydään vaaleanpunaista jauhetta, Puutarhan täyslannosta. Tätä kastelulannoksena käytettävää ainetta voi levitellä kasvien kasvaessakin. Itse teen seoksen jossa lisään 10 litraan vettä ruokalusikallisen lannosta ja levitän ihan kastelukannulla kasvien päälle. Sekoittaa täytyy hyvin. VAROITUS: ei missään tapauksessa kuivana kasvimaalle.
Tällaisia yrityksen ja erehdyksen kautta oppineelta harrastajaviljelijältä.
Kiitti Reino!
Mirja-Sisko
Ryvässipulia siitä on pohjoiskarjalassa kaksi värimuotoa se punaruskea Karjalainen ja keltakuorinen jota sain Liperistä. Punaruskea ryvässipuli kulki Karjalaisevakkojen mukana eri puolille Suomea ja minunulla oleva kanta on Pälkjärven alueelta Tyyne Näätäseltä tai oikeammin Tyynen tyttäreltä eli veljen vaimolta saatua. Kuinka hyvästi nämä sipulit ovat säilyneet viljelyssä siellä minne evakot sijoittuivat siitä minulla ei ole tietoa. Hyötykasviyhdistykselle olen lähettänyt muutaman sipulin karjalaisia vuosituhannen vaihteessa. Lieneekö sopeutuneet Annalan puutarhaan kasvamaan, ei ole tullut sitä kysyttyä.
Hivenravinnelannoitetta voidaan antaa lehtilannoksena kasveille ja sen vaikutus on nopea. Hivenravinteiden lisäämisessa on kultainen ohje vähän on välttämätöntä ja liika tekee pahoja kasvuhäiriöitä. Kasvimaalla Boori on herkkää lähtemään sadeveden mukaan, joten sateisen kesän jälkeen Boori lisäys on paikallaan.
1990 luvun alkupuolella eräs Etelä-Suomalainen harrastelija puutarhuri teki kasvatuskokeita juurikasveille käyttäen erilaisia lannoittamisen menetelmiä. Maku asiantuntijoina olivat ystävät, jotka eivät kokeilusta mitään tienneet. Parhaat arvosanant saivat makkilantakompostilla kasvatetut retiisit kuin muutkin juurekset. Kokeilunsa tulokset hän julkaisi Hesarin puutarhasivulla ja lehtileike saattaa olla minulla vielä tallella.
Tänään ilmestyneessä Uutisalasin lehdessä oli seuraava juttu, sanasta sanaan lainattuna:
Talous seminaarin aiheena maanantaina
Tohmajärven kunnanvaltuusto viettää retki- ja seminaaripäivää ensi maanantaina.
Aamupäivän aikana valtuusto vierailee Niiralassa tullin, rajavartioston ja John Nurmisen toimipaikoilla sekä MFG Componentsilla.
Loppupäiväksi siirrytään Joensuuhun hotelli Kimmeliin, jossa esille otetaan kuntatalouden tilanne.
Kunnalla on viime tilinpäätöksessään miljoona euroa miinusta. Kumulatiivinen alijäämä lähenetelee pian neljää miljoonaa. Kriisikunnan raja lähenee.
– Tilanne on vaikea, ja oikeastaan mitä pidemmälle katsotaan, sen vaikeammaksi se on muuttumassa, toteaa kunnanjohtaja Olli Riikonen.
Arttu Laakkonen
———
Ihmetyttää miksi kunnan vähiä varoja on pitänyt Joensuuhun asti lähteä tuhlaamaan, kun seminaarin pitopaikkoja löytyy omankin kunnan alueelta, useitakin.
Antaako etäisyys perspektiiviä paremmin..? Parempi pitää ko. seminaari lähellä, ”paikallisesti” siellä Joensuussa.. kuin ruohonjuuritasolla täällä Tohmajärvellä… ? Onhan se toki.. parempi pitää siellä, kuin lähteä seminaarimatkalle esim. Helsinkiin tai Tallinnaan saakka!
..saahan sitä rahaa palamaan..näinkin…sinne Joensuun kassaan!
Olen samaa mieltä. Kun ja kerran, kun ihan julkisesti informoidaan raskaasta taloustilantaeesta.
Niin mainetta parantaen olisi mukavampi kuulla, että seminaarin paikka onkin tilanteen takia vaikka kukkolammen luppotupa, jossa kunta tarjoaa makkarat, jos osallistujat osaavat tai haluavat ne itse polttaa luppotuvan nuotiolla.
Voihan Marimekko.
Ei tämä vielä mitään, silloin kun Helliä sorvattiin olivat päättäjämme korkeanpaikan leirilllä Kolilla ja kaikki tietävät sen, jotta korkealla on vähän happea ja silloin päätöksetkin ovat ”happiköyhiä”.
Violetit taimella Toivon päivänä!!!!