Tänäkin aamuna mittasin neljä mitallista poroja ja sille sopivan vesimäärän ihan tavalliseen kahvinkeittimeeni. Aromikkaan juoman valumista odotellessani katoin kupit ja aamupalan pöytään. Päiväni käynnistyi parin kupillisen jälkeen. Ilman kahvia aamusta puuttuisi jotain. Puolenpäivän jälkeen vilkuilin kelloa, jokohan olisi päiväkahvin aika? Lähes jokaisessa meissä asunee kahvinkeittäjä.
Varhaisimpiin lapsuusmuistoihini kuuluu kahvi. Kahvin maahantuonti oli ollut sodan vuoksi täysin lamaannuksissa. Muiden elintarvikkeiden tavoin kahvi oli säännöstelynalainen tuote siten, että sitä sai ostaa vain neljänneskilon kuukaudessa. Toisessa vaiheessa sai ostaa vain korvikekahvia, missä kahvin osuus oli ehkä 15% , eikä lopulta korvike sisältänyt enää lainkaan kahvia. Kahvin vastike koostui sikurista, sokerijuurikkaasta ja viljasta. Kuka mitäkin keksi.
Kotonani näin raakakahvia paahdettavan rännälillä kuuman hiilloksen päällä sekoittaen. Paahdettaessa vaaleat pavut saivat ruskean värinsä, samalla tulivat tuoksu ja kahviaromit esille. Kahvimylly kuului varmaan jokaiseen talouteen. Sillä aina tarvittava papumäärä jauhettiin pannuun laitettavaksi. Kahvin jauhaminen oli juuri minulle sopivaa työtä.
Monet meistä muistavat kuvista kansallispukuisen Paula- tytön kaatamassa kuparipannusta kahvia. Kokonaan kahvin säännöstelystä luovuttiin vasta 1954. Samana vuonna Paulig lisäsi kahvipaketteihinsa pahvisia keräilykortteja, joita oli 216 erilaista. Kuuluin näihin keräilijöihin.
Kuparisten, tinattavien pannujen rinnalle tulivat emaliset ja alumiiniset pannut. Eikä aikaakaan, kun erilaiset kahvinkeittimet syrjäyttivät perinteiset pannut lähes täysin. Keittimet vaativat pannukarkean kahvin rinnalle suodatinkarkeuden. Kaupanhyllyiltä löytyvät vaaleat ja tummat paahdot. Tummaksi paahdettu kahvi sisältää 1000 eri aromiainetta. Lisäksi on vielä muru- ja erikoiskahvit.
Kahvinkeittimien rinnalle tulivat erilaiset kahviautomaatit. Kahvihammasta kolottaessa kahviautomaatti on aina valmiina palvelukseen. Runsaasta valikoimasta luulisi jokaisen löytävän mieluisensa kahvin: suodatinkahvi, espresso, cappuccino, cafe au lait, kaakao, kuuma- ja kylmä vesi. Parhaimmillaan automaatti muistaa käyttäjänsä aamukahvin koostumuksen, jos itse unohtaa. Sen voi ohjelmoida näyttämään jokaisen käyttäjän suosikkijuoman numerokoodina. On kyllä sanottava, että tällaisen apparaatin edessä olin kerran jäädä ilman kahvia. Joku ystävällinen henkilö riensi avukseni valitsemaan monenkirjavasta valikoimasta haluamani kahvin.
Papuja arvellaan paahdetun alkuun nuotiossa, jolloin papuja oli heitetty nuotioon ja poimittu sieltä nuotion sammumisen jälkeen. Ne oli keksitty sekoittaa kuumaan veteen. Oli keksitty piristävä kahvijuoma. Nykyisen kaltaisen kahvijuoman valmistus lienee arabien keksintö ja heidän arvellaan oppineen kahvin paahtamisen. Kahvikulttuuri levisi ympäri maailmaa, valloittaen aina uusia maita. Tämä maailmanvalloitus yhä jatkuu, esimerkiksi venäläiset juovat enenevässä määrin kahvia. Suomi on nykyisin kahvinkulutuksen kärkimaita. Täällä kulutetaan vähän yli 9 kg kahvia henkilöä kohti. Joka vuosi maailmassa juodaan yli 1500 miljardia kupillista kahvia/päivä.
Ruotsi- Suomeen ensimmäinen kahvilasti lienee saapunut jo vuonna 1685. Ensimmäinen kahvila perustettiin Tukholmaan vuonna 1708. Vuonna 1767 kahvi julistettiin Ruotsi- Suomessa kielletyksi juomaksi 300 kuparirahan sakon uhalla. Sitä pidettiin jopa paholaisen itsensä keksintönä. Alkuun kahvi oli herrasperheiden juomaa, ja koko kansan nautintoaineeksi se tuli 1800- luvun lopulla.
Kahvitauko virkistää ja yhdistää. Kahvilla on rooli hyvinvoinnin ja sosiaalisen kanssakäymisen merkittävänä edistäjänä. Itse arvostan tuttujen parissa vietettyjä arkisiakin kahvihetkiä. Jotkut sanovat: Ei kahvia, kiitos! joka heille suotakoon. Kahvilla on myös kaikesta hyvästä huolimatta haittapuolensa.
Parhaimmillaan me suomalaiset pääsemme lähelle kahvin alkulähteitä erä-, ja luontoretkillämme, jolloin sytytämme nuotion ja viritämme nokisen pannun kepinnokassa tulelle. Pannukarkeita poroja lisätään maun mukaan kourallinen tai pari, kiehautetaan ja odotetaan vielä hetki kahvin selviämistä. Silloin höyryävä nokipannukahvi on valmista mukiin tai kuksaan kaadettavaksi. Nuotiokahvi on mielestäni kahveista parhaimpia!
Maija- Liisa
Historialähde: Wikipedia
Tässä aamukahvia keitellessä naputtelen onnittelut kolmevuotiaalle Värtsille!
Onko lukuinto hiipumassa? Värtsissä esillä olevan mittarin mukaan huhtikuussa oli päivittäin keskimäärin 236 vierailijaa. Maaliskuussa heitä oli keskimäärin 280.
Mutta eipä hätää, mahtuuhan maailmaan mittareita. Analyysiohjelma, jonka avulla olen lähes alusta lähtien seurannut verkkolehden kehitystä, näyttää päinvastaiseen suuntaan.
Värtsissä oli käyntejä huhtikuussa 17 380 eli keskimäärin 579 päivässä. Maaliskuussa olivat vastaavat lukemat 16 854 ja 544.
Juttuja oli luettu huhtikuussa 71 937 kertaa, keskimäärin 2398 kertaa päivässä (maaliskuussa 67 282 eli 2170 kertaa päivässä).
Käyntejä oli Helsingistä 6801 (maaliskuu 6317) ja Joensuusta 5772 (maaliskuu 5584).
Monenlaista muutakin mittarini kertovat. Päivittäin Värtsiin ottaa yhteyttä reippaasti yli 300 eri tietokonetta. Kasvamaan päin oli sekin lukema. Vierailijoitten tai lukijoitten määrä jää tietysti arvailtavaksi, koska samaa tietokonetta käyttää toisinaan kaksi henkilöä tai useampikin. Ihmisiä nämä mittarit eivät noteeraa, vaikka niille kuvansa laittaisi.
Sellainenkin tieto löytyy, että käynneistä tuli pitäjäyhdistyksen sivuilla olevan linkin kautta huhtikuussa 1124 eli 6,5 prosenttia (maaliskuussa 1153 eli 6,8 prosenttia).
Juttuja Värtsissä oli molempina kuukausina hieman alle 50 ja kommentteja huhtikuussa yli 650 ja maaliskuussa runsaat 500.
Toivotaan, että lukemat kannustavat edelleen kirjoittajia ja kuvittajia. Hauskaa vappua!
Aikamoinen reseptilääke se on tuo kahvi. Ihan hyvä kun se ei ole enää suoranaisesti kielletty.
Tuli mieleen yksi pikku laulu nimeltä Kahvin ylistys. Se on kansansävelmä ja sanoitus 1900 luvun alusta
Kahvin ylistys
Kaikist hyvist kun nautitaan, ylimaallisten juomain,
kahvintilkka se paras on, sen taidan sanoa suoraan.
Kun koko ruumis on rituratu, niin kahvikupist on hyvä apu, Fralallalaa
Saattoi olla vielä pari värssyä lisää mutta en muista muuta kuin
”se kielenkannat irti saapi ja rururuumihin virvoittaapi, frallalaa”
Pikkuinen pussi raakakahvia löytyy meidänkin keittiön hyllystä. Se on siellä säilynyt tuomisina Etiopiasta, jossa tyttäremme oli vuosia sitten SPR:n vapaaehtoistyössä. Kerran kokeiltiin paahtaakin papuja paistinpannulla ja saada siitä kelvollista kahvia. Vähän oli ongelmia, kun ei ollut sitä polvien välissä pideltävää kahvimyllyä, jolla jauhatus olisi onnistunut. Pavut saatiin kumminkin murskatuksi ja kahvit keitetyksi. Eihän se ihan ”presidenttiä” ollut.
Äiti, joka oli elänyt aikaa, jolloin kahvia ei ollut aina saatavissa piti varalla pussin raakakahvia. Se kuulemma säilyy paremmin kuin paahdetut pavut. Tosin en muista kotona kahvia paahdetun. Kaipa sellaista pulaa ei ollut, että paahtamiseen olisi ollut tarvetta. Rännälikin lie jäänyt rajan taakse evakkoon lähdettäessä. Kahvikortin kanssa muistelen käyneeni joskus kaupassa äidin asialla.
Minulle on jäänyt mielikuva, että kun valmiiksi jauhettua kahvia alkoi saada kaupasta, kahvimyllyt hävisivät keittiöistä, eikä kaikkina aikoina kaupoista löytynyt papukahviakaan. Nyt eri laatuisia papukahveja taas myydään ja uusvanhat kahvimyllytkin ovat löytäneet paikkansa kahvikansan keittiöihin.
Riemullista vappua kahvikansalle ja muiden juomien nauttijoille !
Maija-Liisan erinomaisen kahvitarinan lisäksi:
Sotien jälkeen kun alkoivat kotona nauttia kahvista, minulle piti keittää korviketta. En ymmärtänyt, mitä hyvää siitä kahvista saivat suuhunsa.
Sittemmin retkahdin minäkin kahviin, enkä korvikkeita ole kaivannut.
Opiskeluaikana tapasin unkarilaisen stipendiaatin, joka ei voinut sietää suomalaista kahvia. Hän meni kauppaan ja osti papuja. Sitten hän paahtoi ne ja jauhoi poroksi. Hänen kavinsa oli tummaa ja sakeaa. Tuntui, että lusikka olisi pysynyt pystyssä. Sitä kahvia ei tarvinnut juoda toista kuppia. Yksi riitti.
Aamulla ensimmäiseksi kuppi kahvia, illalla juuri ennen nukkumaan menoa viimeinen. Välillä ties miten monta. Joskus ajatukset yöllä jauhavat jotain tekemätöntä työtä, ei saa unesta kiinni. Silloin keitän vettä, kaadan sen kuppiin ja murokahvia päälle. Sitten nukuttaa.
Kahvi niin virkistää kuin rauhoittaa ja väsyttääkin, aina tilanteen mukaan.
Kun haluan nauttia oikein kunnolla kahvista, keitän espressoa mutteripannulla. Ja aina joukkoon maitoa, ellei tarjolla ole kermaa. Sokeria silloin tällöin, kun ei eukko ole varoittelemassa.
Ierikka
Monet turkkilaisen (itämaisen) kahvin ystävät paahtavat
ja jauhavat kahvinsa itse taatakseen sen tuoreuden.
Kahviin täytyy nousta keitettäessä vaahto. Se kaadetaan
pikkukuppeihin vaahtoineen poroineen ja lisätään sokeria
melko reippaasti. Sitä voi maustaa myös inkiväärillä tai kardemummalla. Juonnin jälkeen kupin pohjalle jää porosakka.
Vappuna on kotona tehty sima parasta juomaa ja lämmin munkkirinkilä kyytipojaksi ! A Vot !
”Keitän pannun kahvia ja juon sen aivan yksin”
lauleli siipan täti aikoinaan. Minä en juo kahvia
yksin enkä kaksin, onneksi teetäkin on nykyisin
tarjolla useampaa sortimenttia.
Maija-Liisa on panetunut perusteellisesti tunteitakin
kuohuttavaan aiheeseen. Työpaikallani meinasi aikoinaan
syttyä kolmas maailmansota kun keittiöhenkilökunta
muutti kahvimerkkiä.
*
EJ:n kommentista huomasin että Värtsillä on kolmevuotissynttärit,
sen kunniaksi voisi poksauttaa vaikka porejuomapullon!
Onnittelut minultakin kolmevuotiaalle Värtsille ja menestystä neljännelle ikävuodelle. Synttärikahvit on juotu.
EJ:lle kiitokset tilastotiedoista! Hyvältä näyttää Värtsin tilanne noitten lukemien valossa. Olisikohan tuolla analyysiohjelmalla mahdollisuus saada kaikkien kolmen vuoden yhteislukemat?
Luin aamukahvia juodessani Juho A. Leskisen keräämää perinnetietoa pälkjärveläisistä kaupoista ja kauppiaista. Kertoessaan ilmakkalaisesta kyläkaupasta 1920-luvulta, Leskinen mainitsee, että raakakahvi oli pakattu hampusta kudottuihin kangassäkkeihin. Kaupassa säkin paikka oli myyntitiskin takana lattialla.
Kertoessaan eräästä nuukuudestaan tunnetusta kauppiaasta, Leskinen mainitsee kauppiaan joskus asiakkaalle kahvia punnitessaan halkaisseen kahvinpavun, että sai vaa’an viisarin osumaan haluttuun lukemaan.
Aurinkoiset vapputerveiset Värtsin lukijoille pääkaupungista. Mittari näyttää +12. Taidan hypätä pyörän selkään ja suunnata kohti Viikkiä kuuntelemaan, kun ”taas leivoset ilmassa leikkiä lyö”.
Suurkiitos EJ:lle ja hänen seuraajilleen Värtsin toimittamisesta! Olen joskus miettinyt, miten yksinäistä olisikaan, jos ei Värtsiä olisi. Kyllä kuntarajat hienosti ylittyvät, myöskin valtakuntien, maakuntien ja maanosien rajat!
Ei se riitä, että on hienoa tekniikkaa, tarvitaan myös sen osaajia ja yhteisöllistä mieltä.
Ierikka
Värtsi on useiden kymmenien aikaansaannos. Niin kirjoittajilla, kuvittajilla, kommentoijilla kuin toimituksellakin on hyvä syy halutessaan poksautella tai keittää ylimääräinen kahvikupillinen. Iloisia on syytä olla etenkin Värtsilässä, jonka eteyksiä, niin nykyisiä kuin entisiä, verkkolehti tuo esiin.
On hyvä, että lukijoitakin riittää. Myötälaitaisessa on mukava mennä, se on yleensä merkki onnistumisesta. Takapakkiakin tulee toisinaan, eikä sitä näissä vapaaehtoisharrastuksissa koeta epäonnistumisena. Kirjoittajat tai kuvittajat yleensä vähät välittävät mittareista ja niiden lukemista, sillä luominen itsessään on palkitsevaa. Se antaa useimmiten hyvänolon tunteen.
Onhan 3 vuotta onniteltava rupeama lehden tekemisessä.
Jos lapsen kehitykseen vertaa, niin ensi vappuna Värtsi
voi olla jo uhmaiässä ja kokeilee rajojaan. Ja kyselee.
Itse olen tainnut olla mukana tässä pian pari vuotta. Mielenkiintoista aikaa tämä on ollut, joskin välillä
takki meinaa tyhjetä, eikä uusia jutunaiheita helpolla
löydykään. Oman tekstin laatuakin haluaisi parantaa, se
ei aina tule edes itseä tyydyttäväksi.
Uusiakin kirjoittajia toivoisin joukkoon. Nyt keväällä
voisi kuvata sanoin ja kuvin kevään ilmiöitä, kauniita
kukka- asetelmia tai eläimiä. Entäs talous- ja käsityö-
ihmiset vinkkeineen. Vielä jos löytyisi joku kesäisen
jatkokertomuksen kirjoittaja. Vaikka kerran viikossa jatkuva
juttu olisi ihan kiva.
Niin kahvi on Suomalaisten mieleinen juoma ja meillä omanlaisensa kahvikulttuuri. Mutta kyllä se voin Suomalainen kahvi maistuu hyvälle kun on ollut jonkun viikon poissa maasta ja taas saa oikeaa kahvia. Mitä muutoin tulee omaan kahvitteluun niin noin litran verran sitä herkkua tulee juotua päivässä. Aamulla kolme reilunkokoista kupillista ja iltapäivällä lisää, mutta ei enää illalla kahvitella.
Onnittelut Värtsille ja hänelle joka tämän verkkolehden alulle laittoi.
Tämän vapun löytö, todellinen ”pupujuoma”: Karpalokuohu. Ja mitä vielä! Se on pohjois-karjalainen laatutote.
Pullon kyljessä lukee: ”Karpalokuohu on alkoholiton Pohjois-Karjalassa valmistettu poreileva juhlajuoma. Avaa ja nauti karpalon syksyinen raikas maku… Valmistaja: KontioMehu, Uilonpurontie 25, 81220 Jakokoski.”
Jakokoski on Kontiolahdella.
Ei tarvitse rikastuttaa ranskalaisen shampanja mustasukkaisia omistajia, kun saa nauttia kotimaista, maukasta kuohuviiniä.
Karpalokuohu on punaista. Mutta sitä saa Lehtikuohun nimellä myös vihreänä. Pitääpä ostaa sitä äitienpäiväksi.
Ierikka, vappua ilman huppua!
Luin justiinsa uusimmasta Yhteishyvästä, että SPR alkaa tarjota kahvia ja sympatiaa.
SPR:llä ja HOK-Elannolla on uusi yhteistyöhanke, Hyvän Elämän Eväät, jonka tavoitteena on lisätä henkistä hyvinvointia. SPR:n vapaaehtoiset jalkautuvat kerran viikossa kauppakeskuksiin ja toreille ja tarjoavat halukkaille kupin kahvia ja kuuntelevan korvan. Tarvittaessa he ohjaavat juttukumppaninsa oikeanlaisen avun äärelle.
Marja-Liisalla oli hyviä ehdotuksia kirjoittajille. Allekirjoittaneen kohdalla kevät tuo mukanaan niin paljon askareita, että kirjoittaminen jää väkisinkin. Lisäksi tietsikka jää ”kaupunkasuntoon”. Toivottavasti muut kirjoittajat ottavat Marja-Liisan vinkistä vaarin.
Olettekos kuullut sanontaa? Tässä talossa keitetään varmaan hyvää
kahvia koska ”sumppikin” on näin hyvää!
Jaksatteko kestää sen jos kirjoittelen valkosipulien kuulumisia kerran tai pari kuukaudessa koko ketju kylvöstä korjuun kautta myyntipöydälle ja jokunen kuva mukaan. Toki tiedän sen, ettei moni ole niin perusteellisesti hurahtanut valkosipuliin kuin minä olen.
Pari valkosipulin kynttä raakana päivässä lisää hyvää kolesterolia eli tekee tarpeettomaksi kolesterolilääkkeiden käytön.
Anna siis, Kalevi, meille valkosipulioppia!!!
Jostain olen kuullut, että valkosipulin ystäviä eivät itikat vaivaa. Kokeillaanpa tänä kesänä. Kohta nuo korvissa inisevät. Jospa se ininä olisi kiukkua eikä kiusaisi kinkkua!
Ierikka
En muista mutta on kerrottu että olen syntynyt Kaustajärvellä 5m
rannasta,savusaunassa.Ja tulos on sen mukainen.
Kyllä hyttyset minusta tykkäävät kuten ennenkin, mutta mäkärät suorastaan rakastavat joten ne ovat kulinaristeja ja suorastaan hinkuvat maustetun nahkan päälle.
Meni väärälle sektorille, tarkoitus oli vko 15.
Lissulle linnuista – olen valvonut monena yönä ja kuunnellut ikkunat auki lintujen laulua ja se tuntuu ihan ihanalta ja kauniilta nimenomaan aamuyöllä. En välttämättä tunne lintuja äänestä enkä raaski Seppoa herätellä kun hän nukkuu niin sikeästi, eikä tiedä, että vaimo on hereillä.
Voi – kuu ja linnut!
Mirja
Mirja,ei se ole niin tärkeää tietää mikä lintu kulloinkin on äänessä, pääasia on että nauttii niitten laulusta.
Täällä minun kotipihallani pitää parhaillaan mustarastas iltakonserttiaan.
Tänä aamuna kuulimme käen kukahtelevan Matarniemessä. Äänessä oli vielä vähän sellaista harjoittelun makua, mutta kesän se silti toi mieleen.
En ole tänä keväänä kuullut vielä käen kukuntaa.
Onkohan valkosipulikapseleissa enää valkosipulin
parantavaa tehoa jäljellä, niissä ei ole voimakasta
hajua? Tietääkö joku tästä?
Valkosipulikapselit ne hajuttomiksi mainostetut? Silloin kun niitä alkoi tulemaan myyntiin joskus 1980 luvun puolella niin Tullilaboratorio tutki ne. Tutkimuksen tulos oli seuraava, ” kapselin sisältämästä oliviöljystä löytyy hieman valkosipulin jäämiä.”
Nyt valkosipuliin hurahtanut Kalevi sanoo teille totuuden. Ilman valkosipulin tuoksua ei ole tehoaineitakaan. Valkosipulin teholliset aineet ovat rikkiyhdisteitä ja ne tuoksuvat. Osa alliini yhdisteistä syntyy vasta puremisen seurauksena suussa ja ruuansulatuskanavassa. Suu ja hampaat toimivat tehosekoittajana ja yhdistää eri rikkiyhdisteet toisiinsa tuoksuvaksi sekoitukseksi.
Käytännön neuvo valkosipulin nauttimiseksi. Pala näkkileipää ja kuorittu valkosipulin kynsi, sillä kynnellä hangataan näkkileivän pintaa. Se tartuu siihen ja sekoittuu samalla tehokkaasti. Sitten jotakin leivänpäällistä ja näkkäri syödaan. Niin monta palaa leipää, että valkosipulin kynsi kuluu loppuun.
Kun vaimo on syönyt valkosipulia niin sitä on ihana suudella, saa oikean terveyspusun.
Kiitos Kaleville tyhjentävästä vastauksesta!
En onneksi ehtinyt ostaa niitä valkosipulikapseleita.
Kalevi, kyselit eilisiltaisessa kommentissasi, että kestäisimmekö jos kirjoittelisit Värtsiin valkosipulin elämänkaaren kylvöstä myyntipöydälle.
Kirjoita ihmeessä ja nimenomaan oikeana kuvitettuna juttusarjana eikä vain kommenteina sinne tänne.
Eiralle vielä toivomus, että julkaisisi juttusarjan osat mahdollisimman pian niiden kopsahdettua toimituksen postilaatikkoon. Näin saisimme seurata lähes reaaliajassa valkosipulin vaiheita.