Kuva: Lissu Kaivolehto
Moni onnenetsijä erehtyy luullessaan tulewansa onnelliseksi alinomaa ajattelemalla muiden ihmisten onnea ja menestystä. Me kadotamme paljon onnestamme sen tähden, että emme käytä hywäksemme niitä pieniä ilonaiheita, joita joka päivä ilmenee, waan sen sijaan halaamme sellaista, joka kuuluu muille.
Elämä on täynnä iloa ja onnea jokaiselle ihmiselle, jos hän waan osaa nauttia niistä tilaisuuksista, joita hänelle tarjoutuu, eikä halaja niitä etuja ja tilaisuuksia, joita naapurillansa on.
Teksti on julkaistu Raja Karjala – lehdessä 18.2.1909. Sen kirjoittajaa ei ollut mainittu.
Eilen pihaa rapsutellessani huomasin sinivuokkojen
avaavan kukkiaan myös meidän pihalla. Kauniita ovat
kevään ilonaiheet.
Käyn joka päivä yläpihalla etsimässä Pälkjärven valkovuokkoja. Vaan eivät ole vielä työntyneet maan pinnalle. Toivottavasti ei myyrä ole kaivanut juuria koloonsa.
Ierikka
Onnellisuus on iso ilo, suurempi kuin suklaa kilo!
Onnellisuus on arjen kukka,kylmän päivän villasukka!
Vappuhattuna onnenkukka,
Luojan antama tuuhea tukka.
Iloista vappua!
Pöydällä mansikkakakkua!
Kesän tuoksua tuuleen!
Suloista hymyä huuleen!
Ei liikaa viritystä simaan,
että löytää takaisin himaan!
Ensin kuitenkin saunaan tulta.
Sitten vierelle kulta.
Pegasos tiellä laukkaa,
inoitti Ierikka raukkaa.
Näihin aikoihin aloitimme lapsena kimputuksen
että saisimme riisua ulkona kengät ja sukat. Tähän
äiti lausui meille runon joka alkoi:
”Vuokko jo silmänsä aukaisee /kevät on tullut se kuiskailee”…
*
En muista tarkkaan kuinka runo jatkui, mutta joka tapauksessa
runon opetus oli että ”roudan on vallassa vielä maa”
ja että kesän tuloa kannattaa vielä odottaa.
*
Lapsilla on taito olla onnellisia vaikkapa paljain jaloin
kulkemisesta, mutta onni on aikuisenakin viilettää
varpaitaan saunapolun ruohikossa. Tosin vasta keskikesällä.
Elähän hättäile, Ierikka. Kyllä ne vuokot sieltä tupsahtavat. Ei meilläkään näy elonmerkkejä. Niin on ollut muinakin keväinä. Sitten eräänä päivänä ne ovatkin siinä, ja kohta kukassa.Sinivuokot sen sijaan ovat avanneet silmänsä.
Siis keskikesällä,
kun ollaan kesäpesällä!
Keväällä vielä palelee,
pakkaspoika kun yöllä
huurretta valelee.
Sidotaan aamutakki vyöllä,
ettei tunge mahaan puuskatuuli
eikä vilusta värise huuli.
Ierikka, joka ei vieläkään vaiennut kuin muuli,
vaikka emännän varoittavan kuuli.
Irene, kiitos open oppitunnista! Sinivuokko onkin sinisilmäinen!
Ierikka
Nyt kun on sitten Vappu
vaikeutta voi tuottaa kotirappu
tarpeeks`kun ottanut on simaa
eikä muista mennä sitten himaan
sitten alkaa aamu yöstä
elämäkin tuntua nyt työstä
omituinen kun nyt on olo
voi mua sitten poika polo.
Hyvää vappua kaikille.
Kohta on äitienpäiväkin. Millainen on teidän äitienpäiväkukka?
Me keräsimme valkeaa luonnonkukkaa aina äitienpäivän aikoihin ja
se oli meidän äitienpäiväkukka lapsena.
Terv. Pusan Mirja
Oi katsohan lintua oksalla puun…
Koivunoksalla istui – jos en tunnistanut väärin – kirjosieppo.
Kirjosieppojen saapuminen (mikäli se sellainen oli) tietää
pihapönttöihin jo ”pesiytyneille” talitinteille häätöä,
jos vanha merkit paikkansa pitävät.
*
Ei kylvä, ei niitä ei myös kokoa, se vastaisten
päivien ruokaa…
Orava sen sijaan oli koonnut varsinaisen kuusenkäpyvälivaraston
sähkötolpan juureen. Tolpassa on ylhäällä tikan hakkaama kolo.
Koska työmaa on selvästi jäänyt kesken, ounastelen että
välivarasto on sen katiskaan menneen kurren jäämistöä.
*
Vaan silti sen laulu soi riemuisena, ei huomisen
huolista huokaa…Eläimillä taitaa olla tuo onnellisuuden
taito.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/1582737