Onnellisuuden taito

Kuva: Lissu Kaivolehto

Kuva: Lissu Kaivolehto

Moni onnenetsijä erehtyy luullessaan tulewansa onnelliseksi alinomaa ajattelemalla muiden ihmisten onnea ja menestystä. Me kadotamme paljon onnestamme sen tähden, että emme käytä hywäksemme niitä pieniä ilonaiheita, joita joka päivä ilmenee, waan sen sijaan halaamme sellaista, joka kuuluu muille.

Elämä on täynnä iloa ja onnea jokaiselle ihmiselle, jos hän waan osaa nauttia niistä tilaisuuksista, joita hänelle tarjoutuu, eikä halaja niitä etuja ja tilaisuuksia, joita naapurillansa on.

Teksti on julkaistu Raja Karjala – lehdessä 18.2.1909. Sen kirjoittajaa ei ollut mainittu.

12 comments for “Onnellisuuden taito

  1. Eilen pihaa rapsutellessani huomasin sinivuokkojen
    avaavan kukkiaan myös meidän pihalla. Kauniita ovat
    kevään ilonaiheet.

  2. Käyn joka päivä yläpihalla etsimässä Pälkjärven valkovuokkoja. Vaan eivät ole vielä työntyneet maan pinnalle. Toivottavasti ei myyrä ole kaivanut juuria koloonsa.

    Ierikka

  3. Onnellisuus on iso ilo, suurempi kuin suklaa kilo!

    Onnellisuus on arjen kukka,kylmän päivän villasukka!

  4. Vappuhattuna onnenkukka,
    Luojan antama tuuhea tukka.

    Iloista vappua!
    Pöydällä mansikkakakkua!

    Kesän tuoksua tuuleen!
    Suloista hymyä huuleen!

    Ei liikaa viritystä simaan,
    että löytää takaisin himaan!

    Ensin kuitenkin saunaan tulta.
    Sitten vierelle kulta.

    Pegasos tiellä laukkaa,
    inoitti Ierikka raukkaa.

  5. Näihin aikoihin aloitimme lapsena kimputuksen
    että saisimme riisua ulkona kengät ja sukat. Tähän
    äiti lausui meille runon joka alkoi:
    ”Vuokko jo silmänsä aukaisee /kevät on tullut se kuiskailee”…
    *
    En muista tarkkaan kuinka runo jatkui, mutta joka tapauksessa
    runon opetus oli että ”roudan on vallassa vielä maa”
    ja että kesän tuloa kannattaa vielä odottaa.
    *
    Lapsilla on taito olla onnellisia vaikkapa paljain jaloin
    kulkemisesta, mutta onni on aikuisenakin viilettää
    varpaitaan saunapolun ruohikossa. Tosin vasta keskikesällä.

  6. Elähän hättäile, Ierikka. Kyllä ne vuokot sieltä tupsahtavat. Ei meilläkään näy elonmerkkejä. Niin on ollut muinakin keväinä. Sitten eräänä päivänä ne ovatkin siinä, ja kohta kukassa.Sinivuokot sen sijaan ovat avanneet silmänsä.

  7. Siis keskikesällä,
    kun ollaan kesäpesällä!
    Keväällä vielä palelee,
    pakkaspoika kun yöllä
    huurretta valelee.
    Sidotaan aamutakki vyöllä,
    ettei tunge mahaan puuskatuuli
    eikä vilusta värise huuli.

    Ierikka, joka ei vieläkään vaiennut kuin muuli,
    vaikka emännän varoittavan kuuli.

  8. Irene, kiitos open oppitunnista! Sinivuokko onkin sinisilmäinen!

    Ierikka

  9. Nyt kun on sitten Vappu
    vaikeutta voi tuottaa kotirappu
    tarpeeks`kun ottanut on simaa
    eikä muista mennä sitten himaan
    sitten alkaa aamu yöstä
    elämäkin tuntua nyt työstä
    omituinen kun nyt on olo
    voi mua sitten poika polo.

  10. Hyvää vappua kaikille.
    Kohta on äitienpäiväkin. Millainen on teidän äitienpäiväkukka?
    Me keräsimme valkeaa luonnonkukkaa aina äitienpäivän aikoihin ja
    se oli meidän äitienpäiväkukka lapsena.
    Terv. Pusan Mirja

  11. Oi katsohan lintua oksalla puun…

    Koivunoksalla istui – jos en tunnistanut väärin – kirjosieppo.
    Kirjosieppojen saapuminen (mikäli se sellainen oli) tietää
    pihapönttöihin jo ”pesiytyneille” talitinteille häätöä,
    jos vanha merkit paikkansa pitävät.

    *
    Ei kylvä, ei niitä ei myös kokoa, se vastaisten
    päivien ruokaa…

    Orava sen sijaan oli koonnut varsinaisen kuusenkäpyvälivaraston
    sähkötolpan juureen. Tolpassa on ylhäällä tikan hakkaama kolo.
    Koska työmaa on selvästi jäänyt kesken, ounastelen että
    välivarasto on sen katiskaan menneen kurren jäämistöä.
    *
    Vaan silti sen laulu soi riemuisena, ei huomisen
    huolista huokaa…Eläimillä taitaa olla tuo onnellisuuden
    taito.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *