Vonkale

vonkale

Pilkkireissulla Espoon Suvisaaristossa. Saalista tuli kehumiseen saakka. Valehtelematon tosi on, että kolmipiikki eli rautakala tarttui piikistään pilkissä syöttinä olleeseen matoseen. Pituutta vonkaleella 13 mm. Poikanenhan se oli ja jätinkin sen rietoille syötäväksi.

Tosin merikotkakin kierteli ylläni vaanivana evään toivossa kaiketi. Jäät olivat jo heikoilla, aivan piti hiipien liikkua. Tuolloin paistoi aurinko, nyt vettä jo sataa vihdoinkin.

Paavo Olarista

vonkale_pilkkija

Share

7 comments for “Vonkale

  1. On tuo erikoisempi saalis kuin minun saama pikkusormen pituinen ahven,joka tuli 80mm lahnaverkon mukana suustaan langassa kiinni. Oli siinäkin saaliissa ihmettelemistä.

  2. Tulipa oikein Paavalin kalansaalis! Sellaistakohan se Henrik-piispakin Köyliönjärven jäälle tuli pyydystämään, ennenkuin talonpoika Lalli hänet lahtasi? Lallilla ei ollut tietoa virallisesta kalastuslainsäädännöstä. Hän tunsi vain jokamiehen oikeudet ja peruskunnantoimistokin Stockholmissa.

    Eikä ministeri Niinistönkään isoisänisän …isä… tiennyt, että meren takana on jo siinnyt vihreässä lehdossa sukuun astuvan vävyn esi-isän esi-isän …esi-isä…

    Koska tänään on sunnuntai, tulkoon mainituksi, etten ole kylläkään kirkonkirjoista sukututkimusta tästä asiasta tehnyt. Uskonasioita ovat, niinkuin monesti ovat ne Pietarin kalansaaliitkin.

    Ettei Timo Soini jäisi ministeri Niinistön varjoon – ja kun sattuu tänään olemaan Anselmin päivä – niin vihjaisempa skolastiikan suurmieheen Anselm Canterburyläiseen. Tohmajärven kuuluisan pojan, piispa Eino Sormusen, mukaan tämä katolinen piispa opetti mm. näin: ”Kun Jumala on korkein ajateltavissa oleva olento, hänellä täytyy myös olla tuntomerkkinä olemassaolo.” Tässä luterilainen selitys katolisesta suurmiehestä.

    Nyt joku ihmettelee, miksi kalat ja kirkon paimenet pannaan samaan haaviin. No, tietysti siksi, että apostolit olivat kalastajia. Paavali ei kylläkään. Hän oli fariseus, joka jätti puolueensa ja liittyi alkukirkkoon ennenkuin myöhemmin syntyivät reviirejään vaalivat kalastuskunnat.

    Isoja ja pieniä kaloja kaikille, jotka kirkkoonsa kaipaavat jäiden mukana katoavilta kalapaikoiltaan! Mutta pilkin jälkeenhän pitää sitten viedä verkot veteen. Täytyy vain valita oikea silmäkoko, etteivät sintit silmiin jää kiinni, vaan sikiävät suuremmiksi saaliiksi.

    Ierikka

  3. Kasvaneeko tuollainen vonkale vielä pyytämisen jälkeen paljonkin. Niinhän käy usein semmoisille huonosti punnituille vonkaleille, vai tuliko punnituksi. No tässähän on kalan koko ainakin kuvattu ja digitalisoitu todisteeksi.

  4. Tuossa olisi ideaa erilaiselle pilkkikilpailulle. Kyllähän monissa pilkkikisoissa pienin kala palkitaan, mutta jos täytyisi nimenomaan onkia pieniä kaloja, vaikkapa maksimipituus 3 cm.. millaistahan se olisi. Valmistautuminenkin varmaan aivan erilaista.

  5. Kyynelten läpi näkyy huonosti läppärin näppäimiin. Myös ilonkyynelten, jollaiset nyt juuri hämärtävät katsettani silmälasien takana.

    Katsoin ilonkyynelten läpi TV:sta Tuomasmessua, joka oli taltioitu Helsingin Agricolan kirkosta. Uskoni kirkkomme jumalanpalvelusten uudistumiseen, alkukirkon ilosta ja muodoista oppimalla, kasvaa.

    Joskus vuosia sitten toivoin, että Värtsilän kirkosta tulisi Tuomasmessun täkäläinen keskus. Kirkkomme on sellaista varten interiöltään muutettu. Seurakuntakoti on sopivasti oven takana. Piano kuljetettavissa kirkkosalin puolelle.

    Meillä on myös taitava kanttori, jonka johdolla voitaisiin laulaa Tuomasmessun lauluja.
    Puuttuu vain pappien tahtoa. Sitä voi käydä oppimassa Olli Valtoselta, joka on tämän uuden herätysliikkeen isä.

    Agricolan kirkossa minua vaikutti myös kuorissa laulanut vaaleapitkähiuksinen nuori äiti, joka musiikin tahdissa pyöritteli pulleaa vatsaansa. Se oli kuin kehto, jossa lapsi opetteli messun säveliä ja odotti laulajien joukkoon ihan oikeasti mukaan pääsemistä. Toivossa on hyvä elää! Kirkko elää!

    Pietarin kalansaaliit uivat kirkkoveneiden luokse.

    Ierikka

  6. Olin katsellut lehdistä, että lähtisimme (toivon mukaan myöskin
    Seppo) tänä sunnuntaina kirkkoon, mutta ei ollut lähitienoolla
    jumalanpalvelusta, jotenka rupesin kuuntelemaan ja katselemaan televisiosta. Siellä oli messu ja ihana olikin – pidin siitä kovasti.Silloin kun tuomasmessut tulivat ns. ”muotiin” en tykännyt, kun ne olivat niin -sanoisinko- rauhattomia – enkö vain ymmärtänyt……
    Täytyykin katsoa useammin TV:stä – varsinkin kun se on helpompaa lysähtää omalle sohvalle kuuntelemaan ja rukoilla mukana.
    Pusan Mirja

  7. Olisi sekin kiva kalakilpailu, kun voittaja olisi pienimmän saaliin saaja.
    Pääpalkinnon saisi pienimmänkalan onkija kun kisan lopussa säännöt vasta kerrottaisiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *