Sauna

Kuinka saunasta tuli ”suomalainen”?
Suomalaisen saunakulttuurin vaiheita
Saunan löyly on enemmän kuin höyrykylpy

Tuomo Särkikoski: Kiukaan kutsu ja löylyn lumo, suomalaisen saunomisen vuosikymmeniä, Gummerus Kustannus

Aloitan yleensä tämäntyyppisiin teoksiin tutustumisen kuva-annin tarkastelulla. Näyttää siltä, että kirjan kuvitus on hivenen kuivahkoa. Poissa ovat sauna-idyllit ja suomalainen tyyli saunoa. Turha on etsiä kuvia, joista löytyisi kotoisen saunan pönttökiukaan luomaa tunnelmaa. Usein on kuvattu asiakirjoja ja rakennuksia, ei niinkään ihmisiä. Kannen kuva poikkeaa tyyliltään kirjan kuvituksen annista. Se lupailee herttaisia saunahetkiä ja todellista löylyn lumoa.

Kirjan tekstissä pyritään kartoittamaan suomalaisen saunomisen historiaa, Saunaseuran syntyä (perustettiin vuonna 1937), jne… Toki on mukana myös saunomiseen liittyviä uskomuksia, kuten Paavo Nurmen ja Hannes Kolehmaisen ajan tarinat siitä, että suomalaiset latasivat hirmuisen urheilukunnon saunassa, joita löytyi Suomesta, mutta vähänlaisesti muista maista.

Näyttää siltä, että kirja on saunakulttuurin ja erilaisten yhdistysten yms. helsinkikeskeinen selonteko. Itse muistan monet lapsuuden saunareissut saunassa, jonka pönttökiukaaseen saksalainen ystävämme ihastui niin paljon, että rakennutti kotiinsa samaisen kiukaan.

Joskus, kalareissun jälkeen, aamutunneilla, oli kiva huomata, että pönttökiuas ”varaa” lämpöä vielä yön kulkijallekin. Ikikimuistoisia olivat kierimiset hangessa ja sieltä löylyyn juokseminen. Myös Jänisjoen rantaan oli lyhyt matka porhaltaa usein ilkosillaan, ja sieltä takaisin lauteille.

Kirja toimii hyvin historiikkina, ei niinkään tunnelmointina.

Saunaseurat ja -yhdistykset kun kuuluvat paremmin kaupunkikulttuuriin ja suomalainen arkisaunoja ei yhdistyksiä kaipaa.

Share

1 comment for “Sauna

  1. Oikein kirjoitit, Jouko.

    Meillä Ullukassa on kaksi saunaa. On talvisauna – jossa ei ole sähkökiuasta. Rantaan on parikymmentä metriä. Monta vuotta pidimme uppopumpun avulla avantoa auki. Kävimme aamuisin klo 7 paikkeilla avannossa. Kolme kertaa veteen leukaa myöten. Saunassa oli valmiina edellisenä päivänä lämmitettyä vettä. Sinne jäivät kolotukset ja flunssan kiusat.

    Lumien jälkeen alkaa savusauna lämmitä. Sen löyly on sitä oikeaa löylyä. Erityisesti ne jälkilöylyt!
    Savusaunamme on hyvin perinteinen. Savu tulvii lämmityksen aikana ovesta ja peräseinän räppänästä. Ramennusohjeita sain kirjallisuudesta. Pieniä virheitä korjailin myöhemmin. Muuan muassa kiukaan tulipesän muotoa. Sen pitää korkeudeltaan olla isompi kuin leveydeltään. Muuten kivet nokeentuvat liikaa.

    Parhaiten sopivat poltettaviksi koivut ilman tuohta. Viimeinen lisäys leppää.

    Kolmen alimman hirren välissä ei saa olla rivettä. Riveet ehdottomasti pellavaa. Perustus kivipilareilla. Alimman hirren ja maan välillä tyhjää. Lauteiden alapuolella harva suojalaudoitus. Ilmaa pitää saada alta saunaan.

    Kiukaan päällä ja nurkan seinissä kaksinkertainen lujalevy.

    Ovi niin matala, että ylpeät lyövät siihen päänsä!

    Ierikka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *