Vanhenemisesta

Maija Paavilaisen oivalluksia
Kaikki hyvä paranee vanhetessaan
Hymyllä kasvojen kohotusta

Maija Paavilainen: Ryppylogiaa,
Kirjapaja 2013

Maija Paavilaisen mietteet antavat usein ajattelemisen aihetta ja aukeavat joskus kuin yllättäen, jonkin ajan kuluttua lukemisesta. Paavilaisen tyyliin kuuluu kuvittaa mietteensä itse humoristisin siveltimen vedoin. Joskus on ollut käytössä ohut tussikynä, toisen kerran, niin kuin nyt, on viiva leveämpi, vähemmän huoliteltu.

– Aika on ystävä, ei vihollinen
– Ryppyisestä karvamadosta kasvaa kaunis perhonen
– Kohotusleikkauksilla ei voi nostaa itsetuntoa
– Miten heleäksi tulenkaan hillasuolla

Paavilainen on sitä mieltä, että nuoruutta ei saa kiinni juoksemalla, mutta kukkaan voi puhjeta vanhemmallakin iällä. Silmälaseista hän valitsee ne, joilla näkee, eikä niitä, jotka näyttävät hyvältä.

Vanheneminen tuo mukanaan ryppyjä ja kremppoja, mutta luonnonkosketiikka palauttaa ihon heleyden. Yleensä on turha suhtautua vakavasti peilikuvaansa, meissä jokaisella asuu sisällä se nuori ja iloinen ihminen, jota eivät rypyt lannista.

Maija Paavilainen ( s.1945 Kotkassa) on koulutukseltaan filosofian maisteri. Kustantajalleen, Kirjapajalle, hän on ollut todellinen kultakaivos. Kuvitettuja mietekirjoja on ilmestynyt nelisenkymmentä ja ne viedään käsistä heti ilmestymisen jälkeen. Paavilainen löytää arjen yksityiskohdista tai luonnosta vertauskuvat ihmisen pinnallisuudelle, ystävyydelle, rakkaudelle, tai vaikkapa vanhenemisen tunnoille. Hän kirjoittaa yhtä hyvin jaksamisesta, äideistä, enkeleistä, kokkaamisesta, tai vaikkapa miesvoimasta. Teemat ovat lähellä meitä jokaista, joskin Paavilainen hyödyntää mietteissään myös omia elämänkokemuksiaan.