Petäjänpäristäjä

Tykkylumi Ruka
Tykkylunta Rukalla.

 

Lusikoimme aamupuuroamme ja hörppäsimme kahvit päälle. ” Se on nyt petäjänpäristäjän aika, ” sanoi elämäntoveri vierelläni. Sää oli tuulinen, jopa myrskyisä. Se huojutti reippaannäköisesti pihanärettä, joka nöyrästi taipui tuulen suuntaan. ” Niin on,” vastasin ja muistelin jo useana päivänä huomanneeni runsaasti neulasia ja muuta puun roskaa ladulla. Metsä puhdistaa itseään, enteilee uutta sekin. Joinakin päivinä aurinko harjoitteli päivien väritystä pilvien takaa kurkkien. Hiihtolenkeillä täytyi kokeilla tyyliä jos toistakin, jäisissä paikoissa täytyi varoa lentämästä selkäpiilleen.

Räystäistä tippui vesi ja katolle kertynyt lumikin tipahteli jymähdellen. Oli sillä voimaa. Korkeat hanget vaativat talvisin lumityönsä, se oli selvää. Naapuri ajoi lingolla pihan auki pahimpien pyryjen jälkeen, joskin jätti siihen vielä kolalla tarkkomista. Mikä ihana olo lumitöiden jälkeen tulikaan, kun tiesi tehneensä jotain hyödyllistä. Onneksi piha on suuri, eikä ole tarvinnut vahingossakaan kolata lumia naapurin puolelle. Saa mätellä huoletta. Työ käy kuntoilusta.

Kaktuksia Kanarialla.
Kaktuksia Kanarialla.

Tammikuussa otimme äkkilähdön pariksi viikoksi etelään. Jäi pari päivää aikaa pakata laukut ja matkustaa Helsinkiin, josta matka jatkui Fuerteventuuran saarelle. Äkkiä oli kesä. Talveen tuli tauko, kun elämä uima- altaiden äärellä alkoi. Armas- niminen laiva vei meidät myös päiväksi Lanzarotelle. Meidän muhkea murteemme kokosi yhteen lähes päivittäin saman altaan kulmalle vuosikymmeniä sitten täältä työn perässä muualle muuttaneita ihmisiä. Vaihdettiin kuulumisia ja muisteltiin menneitä. Käytiin läpi elämänkokemuksia, joihin mahtui iloja ja suruja. Naurettiin. Oli mukava huomata, että me karjalaiset olimme vuosikymmenten jälkeenkin yhä samaa heimoa.

Talvi on ollut pimeä, väsyttänytkin välillä. Tässä eräänä päivänä kävelin tavarataloissa uusia, iloisen värein somistettuja vaatteita hypistellen. Jätin sormenjälkeni erään oranssinsävyisen laukun pintaan. En vielä ostanut sitä, mutta ehkä palaan.

Maija- Liisa

6 ajatusta aiheesta “Petäjänpäristäjä”

  1. Talvenselän taittumista odotellessa olen
    lueskellut Ilkka Malmbergin kirjaa
    ”Hehtaari”. Kirja kertoo 1997 Posiolta ostetun maan
    halvimman pläntin lumesta, pakkasesta ja kaamoksesta.
    Välillä myös kesän kuumuudesta, hyttysistä ja
    yöttömistä öistä. Suosittelen!
    *
    Maija-Liisa on käynyt kesää vastassa
    etelässä. Onneksi nuo kaktukset eivät
    taida pitää piikkien karistajaisia, vai pitävätkö?

  2. Maija- Liisa

    Luminen kuva on joululta Kuusamosta, jonne menimme
    täältä pimeästä vieläkin pimeämpään paikkaan. Päivää
    oli vain vaivaiset pari tuntia, muutoin sinisenharmaata
    hämärää ja pakkasta.

    Sitten tuli tämä kesänjouduttamismatka. Ei se taida tulla
    ennenaikojaan kuitenkaan, mutta kevät on mukavaa aikaa.

    En tiedä kaktuksenkaristajaisista mitään, mutta otin
    tuon kuvan muistaakseni, että tuollaiseksi niiden pitäisi
    kasvaa kukkaruukussakin. Tahtovat kuolla minulla purkkeihinsa.

    Tuo saarihan elää lähes täysin turismista. Matkailumäärien
    kasvuun olivat paikalliset luottaneet, mutta asuin- ja
    hotellirakennuksia näkyi eri vaiheissaan keskeneräiseksi
    jääneinä. Osa ollut jo yli kymmenenkin vuotta, koska
    kysyntä ja tarjonta eivät odotetusti kohdanneetkaan.
    Niihin ylimitoitettuihin hankkeisiinhan on meillä suomalaisillakin nyt taloudellisia velvoitteita EU:n kautta.

  3. Mirja Pusa

    Maija-Liisalle – molemmissa paikoissa olemme käyneet. Lappi on Lappi,
    vaikka eihän se Ruka taida kovin Lappia ollakaan, mutta oletekos käynyt esim. Hetassa?
    Terv. ent. Niinivaaralainen
    Niinivaaralla ja Kettuvaarallakin oli mukava hiihdellä – onneksi saan ne pitää muistoissa.

  4. Maija- Liisa

    Mirjalle: Olen useita vuosia sitten käynyt Hetassa, Levillä,
    Saariselällä ja Inarissa ainakin. Lappi on omalla tavallaan
    kiehtovaa aluetta. Edesmenneen mieheni kanssa liikuimme
    paljon metsäretkillä, joita kaipaan nykyiseen elämääni.

    Viikko sitten olin ystäväni luona hiihtämässä Karsikossa, eli
    entisellä Kettuvaaralla. Hyvässä kunnossa olivat ladut.
    Nyt hiihdän naapurin pellolla sekä Pyhäsaareen menevällä
    ladulla, kunhan ei ole pakkasta liikaa kuten tänään.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to Top