38 comments for “Viikon puheenaiheet, vko 9

  1. Jutun “Hiihtojännitystä” kommenteissa on tuotu
    esille halukkuus että Värtsissä setvittäisiin
    vapaussodan asioita. Itse en lähtisi sellaiseen.

    Asiasta kiinnostuneet voivat lukea filosofiantohtori,
    dosentti Marko Tikan tutkimuksia mm 1918 sisällisodan väkivallasta.

    Kirjat ovat nimeltään:

    Koston kevät, Lappeenrannan teloitukset 1918

    Valkoisen hämärän maa

    Terrorin aika – Suomen levottomat vuodet 1918…1921

    Em kirjoissa hahmottuu ajalle ominaiset olosuhteet myös
    Värtsilässä. Wanha Värtsilä vilahtaa esiin näiden ikävien
    taphtumien muodossa mm. “järjestetyt kuljetukset”.

    Monella oli mukanaan “lähete” esimerkiksi Siilaisille….

  2. Vaimoni vanhin eno oli Värtsilää valtaamassa. Ei ne olleet kaunista juttua mitä hän on omakustannekirjassaan asiasta kertonut. Monesta muusta paikkakunnasta poiketen Värtsilässä ei syyllistytty massateloituksiin. Meidän sisällissota oli aivan samanlainen kuin Jugoslavian hajoamissodat olivat. Niistä tapahtumista on nuoremmille lukijoille oikeaa TV kuvaa.

  3. Kappas vaan, olisivatko ne Kontiolahdella katsoneet millaista jälkeä se Olli kyntäessä tekee.

  4. Olisi kai pitänyt lukea ensin päivän jutut ja kommentoida vasta sitten.
    Sana vapaussota on minulle sota jonka aikana ja jälkeen noin 15000 rääsyläistä VAPAUTETTIIN HENGESTÄÄN. Siinä se vapausota.

  5. Googlasin kauan Marko Tikan tutkimusten ja julkaisujen sekä niistä käytyjen keskustelujen perään. Kriittinen otteeni menneisyyden tapahtumiin ja niistä kerrottuihin tietoihin meni entistä sekavaksi.

    Löysin tutkimusmatkallani Johanneksen kommenttikirjoituksen 29.1.2011. Siinä mainittiin Tikan kirjat Kenttäoikeudet ja Valkoisen hämärän maa. Niissä on kuulemma myös Värtsilää koskevaa aineistoa. Kiitos tiedosta! Tutustun kirjoihin, kun ennätän.

    Mutta googlea selaillessani kävi ilmi myös, että kansalaissodan aikaan punaisten teloituksia suoritettiin sekä pikatoimenpiteinä että kenttäoikeuden käsittelyn jälkeen. Mannerheim oli sitä mieltä, että olisi pitänyt perustaa virallinen kenttäoikeuskäytäntö. Se ei aluksi saanut valtiovallan kannatusta, mistä syystä hän antoi “ongelmallisen” käskyn hoitaa teloitukset.

    Minua kiinostaa kuitenkin ihan sukuni maineen vuoksi, miten sodan jälkeen oikeutta jaettiin, ja erityisesti miten se toimi ja millä tuloksilla Värtsilässä.

    Kuka löytää tietolähteen?

    Ierikka

  6. TV 1:ssä on tullut kaksi osaa kuudesta otsikolla “Minne kuljimme kerran”. Murheellista Suomen historiaa, katsoipa sitä oikealta tai vasemmalta. Erityisesti keskeltä, niinkuin työväenliikkeen edustajan, Holopaisen Antin, kertoman mukaan näyttää Erik-ukkini tapahtumia seuranneen ja niiden vuoksi annettua vastuutaan kantaneen.

    Sodan nimestä: Keskikoulussa historian opettaja käytti nimitystä “vapaussota-kansalaissota”. Vanhin poikani neuvoi minua nimittämään sotaa kansalaissodaksi. Sukupolvet seuraavat toisiaan ja mielialat rauhoittuvat, kaunoista kaunistuvat. Niinpä olen noudattanut poikani neuvoa. Se on myös viesti heille, joiden kanssa tuosta sodasta ja sen jälkimainingeista keskustelen. Myös nimitys “sisällissota” olisi käyttökelpoinen.
    Ongelmallista nimen valitsemisessa on se, että sotaan sotkeutui myös venäläisiä ja saksalaisia sotilaita.

    Vaikka historiallinen totuus onkin, että sodan jälkeen Suomesta tuli vapaa valtio, niin totuus on myös se, että suomalaiset siinä pääsääntöisesti ottivat mittaa toisistaan, monesti ihan veli veljeä vastaan. Kansalaissota taitaa olla parhaiten neutraali käsite. Se tekee mahdolliseksi sovinnollisuuteen ja kaunaisuudet unohtavaan tai ainakin niitä ymmärtävän asenteen.

    Ierikka

  7. Mikähän tässä aiheessa, lähes sadan vuoden VAPAUSSODAN tapahtumien jälkeen on niin vaikeaa edelleenkin käsitellä?

  8. Tulkitsen historiaamme niin että kyseessä oli kapina sen aikaisia lakeja ja esivaltaa vastaan. Sen sijaan tämän kapinan jälkeiset, valkoisten harjoittamat, mielivaltaiset tappo- ja sortotoimet ovat täysin tuomittavia.

    Silti ainakin itse, historiaa janoavana ja siitä ikäni kiinnostuneena, haluaisin tietää lisää myös aikakauden Värtsilän tapahtumista. Varmaan monia muitakin kiinnostaa? Onko tämä liikaa pyydetty tai sadan vuoden takaisten kansakunnan traumojen jonkinsortin uudelleen herättämistä?

  9. Appeni Väinö Lötjönen muisti Vapaussodan vaiheista Värtsilässä.
    Kertoili niistä olihan Värtsilä tehdas paikkakunta jossa tapahtumat saivat jonkin verran ylilyöntejä kummallakin puolella.Mitään tosi raakoja!!
    teloituksia ei liene historia tietojen mukaan sattunut.Näistä
    jälkimainingeista on kerrottu Valkoisten puolelta huomattavasti
    enemmän kuin Punaisten.Niitä kun lukee tulee mieleen mikä oli
    köyhänihmisen ja työväen kohtalo ennen sitä ja sen jälkeen.
    Omasta suvustani on ammuttu tai teloitettu kaksi miestä
    Valkoisten taholta. Nämä ei kylläkään tapahtuneet Värtsilässä.
    Asiasta toiseen ei Ollille auennut Kunnanjohtajan pesti
    Kontiolahdessa. Toivotaan että kun hakemus papereita täyttelee
    niin kyllähän se jossain hakupaikassa tärppääkin.

  10. Näin ne käsitykset ja näkemykset suvunkin kesken jakautuvat! Serkuksista Eero-Matti kirjoittaa isoilla kirjaimilla – siis korostaakseen mielipidettään – VAPAUSSOTA ja Petri pienillä: kansalaissota! Molemmat ovat kuitenkin ihan oikeita suomalasia ja syntyneet kaikkien 1900-luvulla Suomea koskettaneiden sotien jälkeen. On hyvä muistaa, että nimityksissä on yksi yhteinen sanan osa: sota. Sen voisi kirjoittaa lihavalla fontilla.

    Ierikka

  11. Heikki Ylikangas kirjassaan TIE TAMPEREELLE käsittelee tätä aihetta jokseenkin neutraalisti. Hän tarkastelee syitä jotka johtivat sotaan ja myös sitä miksi samassa yhteiskunnallisessa asemassa olevat ihmiset valitsivat puolensa niin kuin valitsivat. Ylikangasta voi tulkita niinkin, että sota oli “punakapina” ei hän tätä asiaa salaa ja se kapina kostettiin ankarasti. Ylikangas ei aseta Mannerheimille tästä sodasta sankarin viittaa olkapäille.
    Punaiset teloittivat toista osapuolta mutta se ei ollut järjestelmällistä kuten sitten voittajilla oli. Tampereen puhdistuksissa teloitettiin jokainen joka ei osannut ääntää oikein lukuja yksi, kaksi ja kolme. Siinä meni vainajiksi Baltteja, puolalaisia ja muita slaavilaisia kieliä puhuneita. He olivat niitä ryssiä jotka piti surmata. Punaiset teloittivat sisällissodan aikana 10 pappia ja joitakin tehtaan johtajistoon kuuluneita sekä suurtilallisia.
    Myöhemmin 1920 luvulla voittaja osapuoli kirjoitti kirjoja punaisten terrorista. Näistä Ylikangas toteaa niiden olleen sepitelmiä joiden tarkoituksena oli hakea oikeutusta sille miksi hävinnyttä osapuolta kohdeltiin niin julmasti.

    Kirjoitan Otto Asikaisen kertomuksen Värtsilän valtauksesta tähän verkkolehteen omaksi jutuksi. Otto oli siinä osastossa, joka värtsilään tuli rautatievaunussa ja aloitti taistelun.

  12. Historiamme häpeäpilkkuja ovat myös 30-luvun yltiöpäinen, Suur-Suomi, ym. oikeistolaisuus sekä sodanjälkeinen 40-luvun lopun punainen VAPO -terrori.

    Sen sijaan 50-80-lukujen “konttaaminen” Venäjävallan edessä on ollut sen aikaisten poliittisten johtajien suurta viisautta.

    Nyt toki aika on toinen ja on uudenlaisten valintojen aikaa…

  13. Odotan todella kiinnostuneena Kalevi Tikan lupaamaa, Otto Asiakaisen kokemuksiin perustuvaa kirjoitelmaa tänne Värtsiin.

  14. Sepon kehotukseen yhtyen viittaan Saarnaajan kirjan 3. lukuun. Lukekaa se! Poimin tilan puutteen vuoksi tähän siitä vain seuraavan kohdan: “Aika on sodalla ja aika rauhalla.”

    Sitaatti on kaiverrettu rajan taakse jääneen sankarihautausmaan muistokiveen suomeksi ja venäjäksi vuonna 1992. Voisiko joku liittää tähän juttukokoelmaan valokuvan muistomerkin paljastustilaisuudesta?

    Ierikka

  15. …”se ruusu on puhdasta purppuraa
    ja rakkaus valju kuin kuoleman maa
    ne ruusut on kuolleet ja kuihtuneet
    ja kiistat on kadonneet”….
    *
    Jos osaisin, olisin laittanut linkin
    Tauno Palon laulamaan sävelmään
    Ruusu on punainen.

  16. Minusta sisällissodan muistamisen tärkein ohje on Herranrukouksen kohta. ” ja anna meille meidän syntimme anteeksi, kuten mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.”

    Ilman anteeksi antamista elämä on oman tunnon äänen peittelyä ja syyllisen taakan kantamista. Puolin ja toisin.

  17. Sinäpä sen sanoit, Kalevi! Sitä meidän on opeteltava – puolin ja toisin. “Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen.”(Saarn.3:7).

    Tänään iloitsin radion aamuhartaudesta. Hiippakuntadekaani Sakari Häkkinen puhui viisaasti. Soitinkin hänelle ja kiitin kuulemastani.

    Ierikka

  18. Hiljaa hyvä tulee ajatellen aivankaunis. Sanoi oma isäni kaikki vaiheet tässä rakkaassa isänmaassa kokeneena.

  19. Suomen vapaussota, veljessota, kapina, vallankumous, millä nimellä sitä kutsutaankin oli raju kausi maamme historiassa. En kuitenkaan sitä häpeän pilkkuna pitäisi. Mikä on historian häpeän pilkku? Onko häpeällistä laillisen hallituksen nimissä nimissä ampua hallitusta vastustavia maamiehiä? Tai oman aatteen vuoksi ampua hallitusta tukevia joukkoja? Mielestäni kyseessä on kansan oman arvomaailman väkivaltainen arvoristiriita. Ihmisiä kuoli paljon. Niin sodissa aina käy. Epäoikeidenmukaisissa teloituksissa- puolin ja toisin- ja sodan jälkeisillä vankileireillä kuoli paljon suomalaisia. No, näitä kamppailuita on läyty läpi historian ja tästä tapahtumasta pitää jo päästä yli. Meillä on tätä luonnetta hävitä ja kostaa voitetuille. Mutta siitä huolimatta häpeänä en tätäkään episodia pitäisi. Tästä ajasta katsottuna 1917-18 tapahtumia on erittäin vaikeaa autenttisesti tarkkailla. Meillä kun ei ole vastaavaa tapahtunut. Onneksi olimme silloinkin pieni ja mielestäni kuitenkin järkiperäinen kansa. Myöhemminkään ei suomalaiset sortuneet hirvittävimpiin ylilyönteihin kuten NSDAP teki Saksassa 1930-40-luvuilla. Tätä voisi puida vaikka aamunkoittoon, mutta jääköön tällä erää miun osalta tähän.

  20. Kimmo jos näkisit sen vaivan, että lukisit Jukka Rislakin kirjoittaman kirjan KAUHUN AIKA: neljä väkivallan kuukautta Jämsän jokilaaksossa. Se auttaa ymmärtämään miksi sisällissota hiertää yhä lähes sadan vuoden jälkeen. Kirjaa ei ole nyt enää myynnissä saattaa löytyä kirjastoista.

    Minulla on tallessa Helsingin sanomien kulttuuri sivu vuodelta 1998. Siinä Heikki Ylikangas kertoo miten sisällissodasta tehtiin vapaussota. Ei pohjanmaan miehiä olisi saatu lähtemään sotaan toisia suomalaisia vastaan, ei edes sosialisti suomalaisia vaikka heitä pidettiinkin aatteellisesti arveluttavina. Pohjanmaan miehet lähtivät vapauttamaan maata “ryssistä” ja joutuivat taisteluun toisia suomalaisia vastaan. Se on sisällissodassa niin, että ensimmäinen aseellinen kahakka tekee osapuolista viholliset.

  21. Kun olin nuori,ei minua kiinnostanut tippaakaan vuoden 1918
    tapahtumat.Ajattelin, että antaa vanhojen riitojen ja kaunojen
    olla.Myöhemmin sitten kun olisin halunnut tietää oman isäni
    kokemuksista tuolta ajalta ,ei kertojaa enää ollut. Nyt hän
    on maannut jo 60 vuotta Tohmajärven Kirkkoniemen mullassa.
    Kokemukset olivat niin traumaattiset, ettei hän koskaan
    kertonut niistä oma-alotteisesti.

    P

  22. Viikon puheenaiheeksi sopinee myös tämänpäiväisessä Karjalaisessa sivulla 17 julkaistu mielipidekirjoitus. Jouko Penttilä kertoo ensikäynnistään Tohmajärven Attendossa.

    Minäkin kävin siellä Tohmajärven terveyskeskuksessa attendolaisten hammaslääkärin ja hammashoitajan välissä istumassa. Eivät ihan syliin ottaneet. Mutta hellästi hoitivat, ja sain ajan myös jatkohoitoa varten. Tyrkyttivät niin aikaista aikaakin, että piti tinkiä muutamaa päivää myöhempää minulle sopivaa ajankohtaa. Sinne Hannun käsiin aion sitten autolla huristella, jos tuo kipsinen kiusankappale otetaan tänään täällä Kontiolahdella pois Tohmajärven ja Kontiolahden välillä tehnyt maksusitoumuksen mukaisesti.

    Hyvää kalevalanpäivää karjalaiselle rahvaalle! toivottaa Ierikka

  23. Professori Jan Sundberg ihmettelee valtion intoa kalliiden konsulttien
    palkkaamisesta.
    Kaikkihan tietävät mitä yhteistä on konsultilla ja kaljakorilla!!!

  24. Pentti, siis mitä yhteyttä? Konsultti istuu kaljakorin päällä? Vai meneekö kaljakori konsultin päähän? Olisi kiva tietää!

    Ierikka

  25. Isot pojat sano että molemmat “KUSETTAA YHTÄ PALJON”. Kyllä sinä
    Erkki sen tiesit. Hyvää kevään jatkoa teille.

  26. Pentti,en minä tiennyt. Sillä – niinkuin eräs (naispuolinen) rovasti kerran kertoi vanhan miehen hänelle kertoneen, että päivät menee nimiä muistellessa ja yöt kusella juostessa, niin se vain on, ettei enää kaikkia vitsejäkään muista. Mutta kiva kun kerroit. Koetan nyt muistaa suuren totuuden. Pitäisköhön ihan kirjoittaa tauluksi telkkarin viereen?

    Samoin teille hyvää kevään jatkoa! Varoittivat radiossa kevätjäistä. Mutta eipä ole nyt vielä tarkoituskaan kävellä Kaustajärven jäälle, vaikka kipsikin poistettiin käpälästä torstaina. Pitää nyt muistaa – sekä päivällä että yöllä – ettei tule uutta lankeemusta.

    Ierikka

  27. Kalevi Tikka suositteli luettavaksi Jukka Rislakin kirjoittaman kirjan “KAUHUN AIKA”. Täytyypä etsiä käsiin tämä teos.

    Jokainen kirjoitettu kirja tulkitsee historiaa aina kirjoittajan silmin. Silloin ei voida sanoa että historiamme, syyt johonkin tai seuraukset jostakin ovat juuri näin.

    Ilokseni huomasin viikonvaihteen Iltalehdestä että lehden viikonloppuliitteen isossa artikkelissa Stalinista oli lähdeaineistona käytetty osin Jaakko Aatolaisen kirjaa “Hitler, Stalin ja Stalingrad”.

    Kenraali Aatolainen liittyy Värtsilän historiaan, hän on pikkupoikana asustellut pappilassa isänsä kirkkoherra -pestinsä myötä.

    Sain viime kesänä kunnian viedä Jaakko Aatolaisen kalamatkalle Jänisjoelle, tällöin hän kertoili lapsuuden muistojaan jokiretkiltään.

  28. Tapasin Aatolaisen Lieksassa Ruokojärvellä hän oli silloin KaRjP:n komentaja ja minä vartiopäällikkö. Kerroin hänen isänsä olevan kastepappini ja hän muisteli Värtsilän aikaa.

    Heikki Ylikangas sanoo kirjansa TIE TAMPEREELLE esipuheessa jokaisen historiantutkijan kuljettavan mukanaan omaa taustaansa, silloinkin kun pyrkii tasapuolisesti asiasta kirjoittamaan.

  29. Tohmajärven kirjastossa on kyseinen Aatolaisen kirja “Hitler, Stalin ja Stalingrad”. Kannattaa ehdottomasti lukea! Kenraali Jaakko Aatolainen olisi mielestäni joskus kutsuttava Värtsiläpäivien juhlapuhujaksi.

  30. Eno-Matilta loistava idea! Toivottavasti pitäjätoimikunta huomioi idean juhlien suunnitteluissa!

  31. Historiaa tosiaan tulkitaan aina kirjoittajan silmin, yksi, mielenkiintoinen tapa tarkastella esim. talvisotaamme on Anatoli Gordijenkon kirjassa “Kuoleman Divisioona”. Suosittelen lukemaan.

  32. Hyvä idea pyytää Jaska Värtsilä-päivien juhlapuhujaksi. Kun hän viimeksi vieraili Värtsilässä Ramin luona, en päässyt moikkaamaan. Jospa se onnistuisi Värtsilän juhlapäivänä. Olemme viimeksi tavanneet pojannulikkoina Immo Aatolaisen kirkkoherra-kaudella.

    On muuten totta, että kaikessa historiantutkimuksessa on tutkijan asenteissa osuutensa. Mutta siitä huolimatta on pyrittävä aina objektiiviseen totuuteen. Tavoitetta ei saa koskaan aliarvioida. Muistan opettajani, professori Osmo Tiililän, kerran todenneen, että kun on löytänyt vastauksen johonkin ongelmaan, joku avaa jo ovea astuakseen toisen totuuden kanssa esille.

    Historian metodikurssilla toinen professori yritti parhaansa opettamalla lähdekritiikin merkitystä tietotulvan äärellä. Pitää oppia lukemaan rivien välistä ja ottaa huomioon tietolähteeseen vaikuttavia tekijöitä. Se on vaikeaa, mutta mielenkiintoista. Niin on myös silloin, kun yritämme ymmärtää ja selittää itsellemme ja muillekin kansalaissotaa.

    Ierikka

  33. Kaksi eri aikakauden näkemystä, tosin fiktiivistä, historiastamme; alkuperäinen elokuvaversio Tuntemattomasta Sotilaasta ja myöhemmin uudelleen filmattu versio (jonka mielestäni olisi voinut jättää tekemättä).

    Niin elokuvat kuin kirjat vaikuttavat kohdallamme luomaan omaa näkemystämme historiasta.

    Edesmenneessä Neuvostoliitossa onnistuivat muokkaamaan historiankirjoitusta kovinkin vallanpitäjien mieleiseksi.

  34. Kiitos kirjavinkistä. Täytyy tuo Aatolaisen kirja etsiä käsiin. Olin KarJP:ssä alokkaana ja aliupseerikoulussa, kun Aatolainen oli siellä komentajana. Sotilasura alkoi Tiittasen Ramin johtamassa komppaniassa. Kun tulin RUK:sta niin Aatolainen komensi istumaan tulojuhlassa viereensä ja ensimmäisenä kysäisi, että mitäs Värtsilään kuuluu ja sitten mitä isälleni kuului. He olivat tutustuneet kun Aatolaisen isä oli täällä pappina ja poikien tapaan välillä tapella nahistelleet. Mikäli muistan oikein, niin tukeilla oli juostu ja sitten pudottu jokeen. Aatolainen oli kai saanut jonkun nirhauman, josta piti selitys sekä märistä vaatteista tietenkin keksiä isälle. Aatolainen oli tiukka ja vaativa komentaja, mutta myös reilu. Jos hommat tehtiin kunnolla, niin hän myös muisti kiittää ja palkita. Muistan jonkun koulutustarkastuksen, josta tuli hyvä arvosana ja sen myötä kolmen vuorokauden ylimääräinen loma koko varuskunnalle.

  35. Markus, voit hakea täältä järven takaa kyseisen kirjan luettavaksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *