Riijuureissulla

Kuva: Wikipedia.

Sinä vuonna oli hyvä pihlajanmarja vuosi. Meillä oli Masan kanssa pahvilaatikot polkupyörien tavaratelineillä marjoja varten.

Parhaat keruupaikat olivat asemalta rajalle päin. Sairaseen menevän tien varrella olevat kalliot. Siellä oli runsasoksaisia pihlajoita täynnä marjoja.

Marjojen kerääminen ei ollut aina helppoa. Oksia ei saanut katkoa. Luonnon suojeleminen oli jotenkin sisäänrakennettua meillä kaikilla maalla asujilla. Varmasti on vieläkin. Sen näki Värtsilän koulun oppilaiden kuvistöissäkin.

Luovuutta käyttäen saimme marjoja kuitenkin kerättyä. K-kauppa Pakarinen Niiralassa osti marjoja. Kilohintaa en muista mutta sen muistan että tienestit olivat mielestämme hurjat. Ei aivan yhtä hyvät kuin käpyjen keruusta saatavat mutta lähellä kuitenkin.

Veimme marjoja useamman satsin kauppaan. Kertyvät markat alkoivat poltella taskunpohjalla. Oli miehekäs olo. Miksi ei olisi ollut. Ikää 13 vuotta ja rahaa kuin Nätti-Jussilla.

Naapurikylään

Mietimme Masan kanssa investointikohteita rahoille. Lukuisten oivallisten ajatusten jälkeen päätimme kuitenkin törsätä rahat. Kohteeksi valikoitui Uusi-Värtsilä. Siellä oli vireää kioskitoimintaa ja paljon tyttöjä.

Poljimme pulssi tapissa koti ”Uutosta”. Matkalla suunnittelimme millä kioskin tarjoamilla herkuilla valloittaisimme tulevat tyttöystävämme. Jäätelö limun kera oli valintamme. Siinä paikkakunnan pojat kalpenevat kun pösömiehet Niiralasta kurvaavat pihaan.

Pää märkänä hiestä ja itikkaparvi ympärillä saavuimme kioskille. Sopivasti oli porukkaa. Kaksi tyttöä toinen vielä puolituttu. Hyvältä näytti.

Kylän julleja oli puolenkymmentä opettelemassa tupakanpolttoa. Ei olisi noista luusereista mahtimiesten riesaksi kosiohommissa. Pakollisten ”käytkö usein täällä” kysymysten jälkeen pääsimme asiaan tyttöjen kanssa. Limut ja jätskit tiskille.

Masa kehua retosteli pihjalanmarja keruu taidoillaan niin että hirvitti. Jos puolet olisi ollut totta ei K-Kauppias Pakarisen makasiinissa muuta olisi ollutkaan kuin pihlajanmarjoja.

Hyppyrimäelle

Kun hyvät oli nautittu ja suut pyyhitty teimme rohkean ehdotuksen tytöille. Mitä jos lähtisimme katsomaan lähellä olevaa hyppyrimäkeä.

Kaikesta huolimatta yllätyimme kun tytöt suostuivat. Syke nousi taas. Tämä reissu saattaa päättyä vaikka pussaamiseen jyskytti ohimoissa. Masa paineli morsiamensa kanssa puolijuoksua edellä. Minä hapuilin tytön kättä käteeni. Muuta en menomatkasta mäelle muista. Verenkierto aivoihin lakkasi.

Ei ehtinyt nuori rakkaus pitkälle kehittyä. Tuli mustia pilviä taivaalle. Kylän kollit olivat raaskineet jättää kioskin seinään nojaamisen hetkeksi ja seurasivat meitä.

Alkoi sen sortin suunsoitto että tiesin jo alkutahdeista että turpaan tulee. Laskin äkkiä pärjäämiskertoimemme. Se oli heikko.Viisi, ruoka-aikana kotona ollutta testossteroni hirmua, vastaan kaksi salskeaa urheilijanuorukaista. Karkuun juokseminen olisi nyt ainoa järkevä vaihtoehto. Toisaalta se tietäisi kunnian menoa ja vielä pahempaa. Pelkurin mainetta tyttöjen keskuudessa.

Ei siis auttanut muu kuin ottaa kunnolla selkäänsä.

Happamia nuo pihlajanmarjat

Alkumatka kotiin päin oli aika hiljainen. Kaurilan kohdilla alkoi kohtalainen sadattelu. Jossittelu oli myös vahvasti mukana.

Uusi-Värtsilä oli kuitenkin paska paikka. Katsoi asiaa miltä kantilta tahansa. Vanha Värtsilä ja siitä Suomen puolelle jäänyt Värtsilä olivat ainoita oikeita Värtsilöitä.

Eivätkä ne tytötkään niin häävejä olleet. Mitä lie, pyryharakoita.

Ensi kerralla lähdetään naisiin Patsolan suuntaan, tai jopa Tohmajärvelle Huviniemeen.

Jore

Share

13 comments for “Riijuureissulla

  1. Happamia sanoi kettukin pihlajanmarjoista
    ja Liian hapokasta totesi Kola-Olli kolmen
    limulasillisen jälkeen….

    Samansorttisia makuja on jäänyt Jorellekin
    rimpsalla käynnistään.

  2. Tosi hyvä juttu. Sopivasti huumoria ja itseironiaa. Tytön kädestä pitäminen oli tuohon aikaan kuin maanpäällinen autuus. 🙂

  3. KYLLÄ OLI IHANAN KIVASTI KERROTTU. Minä ainakin tykkäsin. Onneksi meidänkin pihassa on noita kuvan marjoja. Terv. “laittaa” Pusan MIRJA

  4. Juttu piti otteessaan. Lisää, Jore!

  5. Tosi hyvältä näyttää ja jatkoa odotellaan. Vielä ne toiset 13 v ja sillä lailla, ehkä päästään ihan 18 k. Jos ei muuten, niin ainahan sitä ainakin Masan nimissä. 😉

  6. Hyvimpä Jore runoili. Kerropa vielä, miten 60-luvulla kumikengät jalassa ajeltiin maitolavoille 30-asteen pakkqasessa tyttöjä friiaamaan?

  7. Terve,Jore!
    Onpa mainio kuvaus nuorten poikien elämästä, toiveista ja
    pettymyksistä. Varmaan myöhemmin oli onnistuneemmat
    riijuureissut.Kerrohan niistäkin! Kerrontasi on sujuvaa ja
    kivaa luettavaa. Sakari Pälsi tuli ihan vaimolle mieleen.

    Jäämme odottelemaan!

  8. Hyvä oli Joren friiaus pyöräilyjuttu.
    Minä kerron vähän juttua vaikka se ei varsinaisesti liity friiaus hommiin, vaikka läheltä liippaa.
    Olin rippikoulussa 1948-1949,liikenne yhteydet oli Kaustajärveltä
    huonot.Värtsilästä päin kuljettaessa kuljettiin Sääperin itäpuolelta,siitä Kunnaksen kautta ja korpeen ja päinvastoin.
    Jouduttiin kortteeraamaan Värtsilässä,Tepa,Veka ja minä olimme Antti
    Kuosmasella,Antti oli tuttu aikaisemmiltä vuosilta,hänellä oli uros
    puolinen hevonen ja me käytiin isän kanssa näyttämässä tammaa tälle
    urokselle.
    Nyt tämä juttu karkas sivuraiteelle,mutta koulua käytiin Maamiesseran
    talolla siellä oli riparilaisia myös Tohmajärveltä Kaurilasta ja
    Uudesta-Värtsilästä.
    Oli sieltä Uusi- Värtsilästä joitakin tytöjäkin taisi joku niistä olla
    tarakallakin ,kun pyöräilimme Uusi-Vätsilään päin. Ei tullut turpiin.
    Ja nyt sitten syömään vaimon leipomia karjalanpiirakoita ja paistettuja silakoita.

  9. Hyvä juttu Jorelta kun itse olin 13v ja asuttiin ns: syrjäkylällä.
    Niin en ymmärtänyt tuossa iässä tytöistä mitään oliskohan sitä
    uskaltanut edes kädestä ottaa kiinni.Värtsilän kirkonkylään tuli
    jo kevät paljon aikaisemmin kuin meille.Olisko nuo hormoonit
    alkaneet myös samasta syystä jylläämään aikaisemmin.Kun muutin sitten tirska-paikoille työn perästä niin jonkin verran tuli
    tietoutta myös niistäkin asioista uskalti jopa ottaa kädestä kiinni ja vähän muistakin paikoista.Riiureissut myöhemmin tietysti olisi toisen bessotan paikka ei niistä tämän enempää.

  10. Vaan Kaurilan lavan reissut ne olivat mainioita. Varsinkin paluumatkat Muskon ja Jänisvaaran mutkan kautta. Ja ne pusut, voi, voi, niitä aikoja!!!!!!!

    Aamulla ei ollut enää mukavaa, kun piti parin kolmen tunnin aamuyöunien jälkeen ryhtyä työntekoon. Se ei ollut hauskaa. Ei ollut likaisentyön lisiäkään, jotta olis päässyt kioskille törsäämään.

    Kaikkein pahinta oli se, että silloin tie kurvasi Patsolan suunnasta pappilan aidan vieritse, Tiesin, että Leino Hassinen oli aamunvirkku.

    Oikeastaan ainoa, mikä todella noista riiuureissuista on jäänyt harmittamaan, on se, etten ollut Kaurilan lavalla, kun Katri-Helena heläytti itsensä iskelmätaivaan tähdeksi.

    Ierikka

  11. Onpa se mukava lukea tarinoita ja varsinkin maininta karjalanpiirakoista ja paistetuista silakoista sai hymyn huulilleni:) Ei muuta kuin auton keula kohti oikaa suuntaa. Silakat oli kylläkin syöty, mutta ihania karjalanpiirakoita sain 🙂

  12. Jore, sulla on tarinankerronta hallussa! Riijuureissu on niin hienosti sanoilla maalattu, ettei ollut mitään vaikeutta nähdä sitä kuvina. Lisää Jore!

    Ierikan kommentin viimeiseen lauseeseen viitaten: Joskus jonkun jutun kommenteissa lukijat koettivat jäljittää millä kappaleella Katri Helena lauloi itsensä voittoon Kaurilassa.

    Iskelmä-Suomi ohjelmassa Katrilta kysyttiin, mitä hän lauloi silloin Kaurilan lavalla. Katri kertoi laulaneensa Muistatko Monrepos’n ja Lentäjän valssin.

  13. Katri-Helenasta tässä vielä: Löysin kesällä äidin luona valokuvia lajitellessani muutaman kuvan Katri-Helenasta. Hän kävi Värtsilän Urheilutalolla laulamassa, varmaan joskus 70-luvulla. Kuvat ovat aika tummia, joten ei niistä selvää saa, vaikka Värtsiin laittaisikin. Muistaahan joku varmaan sen? Väkeä näyttäisi ympärillä olevan! Itse en paikalla ollut, taisi olla sitä vaihetta, ettei olis tämmönen musiikki voinut vähempää kiinnostaa….

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *