Parvelan satuja

Timo Parvelan satuja
Uutta Ellan tekijältä
Prisessoja, noitia ja lapsia

Timo Parvela: Hyvän mielen iltasatuja, kuvitus Virpi Penna, WSOY 1982

Timo Parvela tunnetaan ehkä parhaiten Ella-kirjoistaan, joissa alakoululaiset sekoilevat railakkaasti ja humoristisesti. Nämä iltasadut liikkuvat tutuissa sfääreissä. Mukana on sekä aiheita, että rakenteita klassikkosaduista. Kerro satu – juttu koostuu osittain isän ja lapsen keskusteluista ja isä muokkaa prinsessa-noita – satua lapsen toiveiden mukaan vähemmän hirvittäväksi.

Taikahatussakin on noita, joka on kadottanut hattunsa ja suutuspäissään taikoo puolet metsän väestä: karhun jääkaapiksi, oravan liikennemerkiksi, jne…

Neljä vanhusta hyödyntää klassikkosatujen rakennetta, jossa köyhä tyttö joutuu etsimään keskitalvella mansikoita ahneelle kauppiaalle, mutta tapaa neljä haltijavanhusta, jotka auttelevat tyttöä ja lopulta ahne kauppiaskin saa pahan palkan.

Kauhea susi taas pitää pelossa koko kylää, mutta pieni tyttö osaa käsitellä sitä. Välilasku kertoo kurkien paluumuutosta.

Karhunpoika taas etsii tutun oloisesti äitiään, koska on eksynyt suureen metsään. Kalojen hääjuhlaan tulee surullinen käänne, kun lahna, joka on morsian, joutuu katiskaan. Liikennevalo-jutussa liikennevalo alkaa muutella villisti värejään. Ei saa! – juttu kertoo lasten kauppakäyttäytymisestä. Kiusankappale – tarina puuttuu lastentarhan kiusankappaleisiin. Näkymätön Lauri on taas tutun oloinen juttu näkymättömyyspillerin vaikutuksista. Rapinaa yössä kertoo pimeän pelosta.

Aivan kivoja juttuja kertoilee kuulu kirjailija, joskin ne ovat kotoisia juttuja, joista puuttuu klassikolle tarpeellisia aineksia, ja joita kekseliäät vanhemmat voivat kertoa ns. ”lipan alta” lapsilleen vaikka joka ilta.

Share

21 comments for “Parvelan satuja

  1. Onkohan näitä saatavilla kun pikkuhiljaa tulee taas tarvetta tämän kaltaiselle kirjallisuudelle.

  2. En malta olla mainitsematta, että Timo Parvelan juuret ovat äidin puolelta Pälkjärvellä.

    Pälkjärvellä syntynyt Leena Parvela on kirjoittanut monia mielenkiintoisia tarinoita sukunsa vaiheista Pälkjärveläinen-lehteen.

  3. Kaleville – luulisi kirjaa löytyvän hyvin varustetuista kirjakaupoista, koska se on ilmestynyt 2012. Painovirhepaholaisen syytä lienee, että esittelyssä kirjan ilmestymisvuodeksi on mainittu 1982.

  4. Voitin Pälkjärven pitäjäseuran kesäjuhlassa Timo Parvelan
    uusimman Ella -kirjan. Siinä oli hänen signeerauksensakin.
    Koska perheessämme ei ole enää “ella-ikäisiä”, annoin
    hyvän kiertää ja nyt kirja ilahduttaa pientä
    Ronja-tyttöstä pääkaupunkiseudulla.
    *
    Vaan kyllä aikuistenkin kannattaa tutustua lastenkirjallisuuteen.
    Kuinkahan usein olenkaan kerrannut nuoruusaikojeni suosikin
    “Iris rukan” vielä kiikkustuoli-iässäkin.

  5. Anni Swanin kirja Ollin oppivuodet teki minuun syvän vaikutuksen joskus poikavuosinani.

    Ierikka

  6. Minuun teki vaikutuksen Viisikko kirjat sekä Pertsa ja Kilu kirjat,kirjailijoiden nimiä en enää muista.Myös sellainen kirja “Kaiskunkallio kestää” jäi syvästi lapsen mieleen.Viimemainitun kirjan kirjoittaja oli Polvijärveltä nimi taisi olla Seppo Lappalainen.Telle ja Jouko muistaa kirjoittajien nimet unohtamatta “Kirjastotätin” muistia.

  7. Väinö Riikkilän Pertsa ja Kilu Kaustan koulun
    lasiovisesta kirjastokaapista, opettaja Emil Jaloman
    ojentamana, on jäänyt minunkin mieleeni.
    Kirjan lukeminen oli järisyttävän jännittävää!
    Jännitys oli ohentunut vuosikymmenien saatossa kun
    katsoin kirjasta tehtyä mustavalkoista elokuvaa
    tyttäreni kanssa.
    *
    Vaimo tuossa kuiskaa, että “Kaiskukallio”
    on Jouko Puhakan, eli Siltainssi muisti
    maakunnan oikein.

  8. Korjaus!

    Tellen nimissä klo 19.03 lähetetty kommentti on
    siis Johanneksen. Sihteerille sattui
    hanskavirhe.

  9. Joskus 80-luvulla olin Pellervon avustajien retkellä Leningradissa. Kun jakauduimme ensimmäisenä iltana huoneisiimme, Seppo varoitti, että hän on kova kuorsaamaan. Urhoollisesti ilmoittauduin kuitenkin halukkaaksi hänen kämppäkaverikseen. Mutta ensimmäisenä yönä nukkumisesta ei meinannut tulla mitään. Tuntui kuin koko huone olisi tärissyt. Seuraavat yöt menivät paremmin. Oltiin niin väsyneitä kiireisen ohjelman ja iltaruokien/juomien vuoksi, että nukkuminen oli helppoa. Sepposta sain hyvän ystävän vuosiksi.

    Iserikka

  10. Minä luin kaikki Tartsankirjat jotka käsiini sain. Omia poikia ei Tartsanit kiinnostaneet pätkääkään. Niin se maailma muuttuu.

  11. Oi nuo ihanat lapsuuden lukukokemukset!

    Muutamia mainitakseni: Tuhannen ja yhden yön sadut, Grimmin kauneimmat sadut, Anni Swanin koko tuotanto ja Johanna Spyrin Pikku Heidi.

    Joskus 90-luvun alussa menin ensivisiitille erään uuden ystäväni luokse. Oikein hätkähdin, kun katsoin hänen keittiönsä seinällä olevaa posliinilautasta. Alppimaisema siinä oli juuri sellainen kuin olin kuvitellut Pikku Heidin maisemien olevan isoisän luona.

  12. Meillä on ollut maakunnassamme hienoja kirjailijoita, lennokkaat kynät, tekstejä joita on ollut upea lukea.

    Opettaja Matti Kettunen on kirjoittanut monia hienoja kalakirjoja vaikka kynä ei mitään Heikki Turusmaista olekaan.

    Matin kirja Pielisjoen Lohensoutajat on kalamiehille suositeltava kirja, en tiedä löytyykö Tohmajärven kirjastovalikoimista, kaukolainauksella varmaan sen Joensuusta saa.

  13. Jatkaakseni sukumme kirjallisia perinteitä (viit. Erkki Lintusen kirjat) ensi teokseni aikanaan vielä tulee.

    Riittävästi sen synnyttämiseen ei vielä “elämänkokemusta” ole kertynyt, tarinaa tosin jo monenkin painosten verran.

    Jopa hauskaa ja monille opettavaista. Ainakin yrittäjyydestä Suomessa haaveileville ja sen ihannuudesta kuvitteleville.

    Kynän käyttöä täytyy vielä kiusaksenne terävöittää täällä Värtsin sivuilla:)

  14. Kaksi satukirjaa tulee mieleen yli muiden; ensin Pikku Prinssi ja toiseksi Pessi ja Illusia. Hanhiemon Satuaarteen sadut tuli kyllä luettua moneen kertaan lastenlapsille joskus silloin kun he vielä olivat iltasatuikäisiä. Peukutan kyllä Pertsaa ja Kiluakin kuin myös monia muita hyviä nuortenkirjoja. Ei sovi unohtaa peukuttamisessa oman pitäjän kirjailijaa Jouko Varosta, jonka kirjoissa vilahtaa mm. Jänisjoen Usvakummitus ja muut kotoiset aiheet.

    Kirjailija Marja-Leena Tiainen vieraili toistakymmentä vuotta sitten Uuudenkylän koulussa kertomassa koululaisille kirjoistaan ja silloin luimme useita hänen mainioita kirjojaan. Lukekaapa toisetkin, uusiakin on tullut. M-L Tiainen asui ja ehkä vieläkin asuu siellä Alpo-Aatoksen kylässä Viinijärvellä.

  15. Paperikirjat katoavat nykynuoriemme harrastuksista, mitä sisältöä elämään tuovat nykyiset netissä surffaillut?

    Pohdiskeleva, ajatuksia tarjoava kirjallisuus sen sijaan antaisi paljon mietteitä lukijalleen. Kommentoikaa jos olen väärässä!

  16. Kettusen Mattia eli Pielisjoen lohisoutajia kyllä löytyy Kirkaskimpasta kolmena kappaleena eli Tohmajärveltä, Kiteeltä ja Rääkkylästä eli ei tarvitse lähteä kaukolainaamaan.

  17. Oho, olinpa laittanut oudon vuosiluvun. Taitaa emmental-vaihe
    olla jo käsillä. 🙂 Siis Parvelan Hyvän mielen iltasatuja
    on ilmestynyt vuonna 2012. Anteeksi kömmähdys! Mitä tulee satujen lukemiseen, niin kyllä hyvät sadut puhuttelevat aikuistakin ja sopivat iltalukemiseksi.

  18. Rovastimmekin on taitanut joutua nauttimaan venäläisten ystäviemme vieraanvaraisuudesta ja 100g vodkapaukuista:)

    Erkki Lintunen 20.1.2013, 19:26

    Joskus 80-luvulla olin Pellervon avustajien retkellä Leningradissa. Kun jakauduimme ensimmäisenä iltana huoneisiimme, Seppo varoitti, että hän on kova kuorsaamaan. Urhoollisesti ilmoittauduin kuitenkin halukkaaksi hänen kämppäkaverikseen. Mutta ensimmäisenä yönä nukkumisesta ei meinannut tulla mitään. Tuntui kuin koko huone olisi tärissyt. Seuraavat yöt menivät paremmin. Oltiin niin väsyneitä kiireisen ohjelman ja iltaruokien/juomien vuoksi, että nukkuminen oli helppoa. Sepposta sain hyvän ystävän vuosiksi.

    Iserikka

  19. Eero-Matti, toinen minäni: Iserikka!!! Kaikilla venäjänkielen s:n ääntämismuodoilla!!!

    Täsmentää setäukkosi

  20. Muistui tässä mieleeni aika 70 vuotta sitten,
    isäni tilasi minulle “JOKA POIKA”nimisen lehden.
    Lehden tuloa odotin kuin kuuta nousevaa ,en
    enää muista tarkkaan mitä kerottiin siinä kerrottiin.
    Varmaan palkitsi odotukset.

  21. No Ierikka, nyt on jo mulla suosittelemasi arkkipiispan kirja kotona.
    Otan sen mukaan kun lähdemme pienelle matkalle. Terv. MirjaSisko

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *