Moni on varmaan ihmetellyt, että tikkojen, kuten kuvan palokärjen tuskat voivat olla melkoiset päivän kestäneen puun hakkaamisen jälkeen. Mutta luontoäiti on tehnyt ihmeitään myös tikan avuksi.
Ihminen keksi autoihin iskunvaimentimen, mutta tuhansia vuosia aikaisemmin tikan päähän suunniteltiin iskunvaimennin, jos ei sitten liene ollut ekologian tulosta.
Tikan aivot nimittäin kelluvat linnun päässä pehmeiden kudosten ja nesteiden avulla ja näinollen tukevanokkaisen palokärjen työ ei rasita aivoja ja pään elimiä paljonkaan. Tikan kieli on pitkä ja on tavallaan rullalla, joten sen ei tarvitse hakata toukkaa aina edes näkyville, vaan työntää pitkä kieli koloon ja onkia ruokapala esille.
Mielenkiintoista uutta tietoa Joukolta. Kiitos! Mutta mitä pitäisi ihmisen tehdä, kun ”ottaa aivoon”? Pitäiskö muistaa 3. käsky ja mennä huomenna kirkkoon? Vai auttaisivatko pillerit, joita mainostetaan TV:n ohjelmien välitunneilla?
Entä kun palokärki takoo sähköpylvään peltikattoa? No, voihan panna korville kuulusuojaimet. Mutta ei kuitenkaan saa mennä tikan ruokapöydän juurelle. Se on sille Luojan kattama jokapäiväisen ruuan paikka.
Ihmisen aivoihin tuskin koskaan asennetaan iskareita, vaikka kuinka paljon ”ottaisi aivoon”. Vesipääkin on epätoivottu vaihtoehto. Ei kun siis kirkkoon!!!
Tuumailee ihan omilla aivoillaan Ierikka
Palokärkeen liittyy monia uskomuksia
esim. enteiden tuojana ja sään ennustajana.
Palokärki on innoittanut myös taiteilijoita.
Matkat Itä-Karjalassa ja Kuusamossa toivat
Akseli Gallen-Kallelan tuotantoon erämaa-aiheita
kuten Paanajärven Paimenpoika ja Palokärki.
Tämän tiedon tarkistin netistä.
Käen kukunta ja palokärjen päräyttely lienevät
niitä kaikille tuttuja luontoääniä. Kuka tietää
onko sitä kuuluisaa valkoselkätikkaa havaittu
Värtsilän alueella?
Valkoselkätikka asusteli muutama vuosi sitten leirintäalueen maastossa.Nyt en tiedä onko enää kun ei ole leirintäaluetta.
Valkoselkätikka asusteli täällä Sääperin rannalla, jopa Kivivuoren Hannu toi Sveitsistä asti vieraat moista näkyä/koputtelua rantaani ihmettelemään.
Hienoin lintukokemukseni Värtsilässä on ollut Jänisjoen Kuningaskalastaja. Upea nähdä ”papukaijamainen” lintu kotijoella:)
Näistä palokärkeen liittyvistä uskomuksista Tammelasta on muistiin merkitty noin sata vuotta sitten, etä palokärki olisi ollut faaraon kokki, jolla oli punainen myssy päässään. Se oli toisten päällikkö. Sitten se muutettiin palokärjeksi. Punaien myssy jäi päähän ja vielä nytkin se huutelee: ”Piiiat, piiiat!”
Sään ennustamisesta on sanottu, että palokärki huutaa itätuulta iltasella, etelätä aamusella ja pohjatuulta päivällä.
Palokärjestä on käytetty myös nimiä hongankoro, konkelo, koro, kärki, mustakärki, mustapriita, mustatikka, palokolli, palotikka, sadelintu ja tilli.
Minulle sattui kerran pieni fiba tuon kuningaskalastajan kanssa. Vuosia sitten toukokuun lopulla muuan koulupoika kysyi minulta, jotta mikä se on tuo sininen lintu tuolla joella. Minä annoin lintukirjan katsottavaksi, vaan kaveri ei siitä sopivaa lintua löytänyt ja minä siihen tokaisin, ettei semmoista sinistä lintua olekaan. Ei mennyt montakaan päivää kun huomasin möhlineeni. Kuningaskalastaja tuli näytille, ikäänkuin ilmoittaakseen, että tässä minä olen. Kun sen näkee niin eihän siitä voi erehtyä, on se vaan niin sykähdyttävä ilmestys. Vähän leikkisiä jälkipuheitakin tuosta tietämättömyydestä sitten tuli.
Tuon tapauksen jälkeen oli joinakin kesinä useitakin ”sinisiä lintuja” Jänisjoella kalastelemassa. Ehkä niitä voi nähdä tulevanakin suvena. Odotellaan ja toivotaan.
Metsälehti viime elokuulta esittelee ja kertoo palokärjestä. Lehti kertoo ”Palokärki nimen otti käyttöön Henrik Gabriel Porthan vuonna 1770, mutta pitkään palokärjen toisena nimenä oli mustatikka. Tällä nimellä palokärki tunnetaan monissa muissa kielissä yhä edelleen” Samoin lehti mainitsee palokärjen olleen metsästäjien enne- ja talismaanilintu ja erityisesti karhun metsästäjien pyyntionnen apuväline. Lehti ei olisi Metsälehti ellei se myöskin kertoisi palokärjen kyvystä löytää hevosmuurahaisten vahingoittamia puita. Palokärki lienee meillä ainoa lintu joka etsii aktiivisesti hevosmuurahaisia ruuakseen. Lisäksi kelpaavat kekomuurahaiset, jäärät, kaarnakuoriaiset ja kärsäkkäät. Kun muuta ravintoa on vähän kelpaavat palokärjelle lintulautojen tarjoukset kaikilta osin.
Palokärki pesi viime kesänä (2012) aivan Värtsilän keskustassa. Pesäkolo sijaitsi ja sijaitsee tietysti edelleenkin entisen Kirjastotalon vieressä kevyen liikenteen väylän ja maantien välipientareella suuressa haavassa, näkyy hyvin Niiralan suunnasta tullessa. Tikat eivät yleensä käytä entisiä koloja uudelleen, mutta tarjoaahan se jo tulevana kesänä asunnon jollekin muulle siipiniekalle.
Nyt kaikki kuvausihmiset kamerat kaulaan ja luontoon!
Huippuraati valitsee voittajat
”Luonto lähellämme” ja ”Hiljaisuus” ovat uuden Eräskuva-valokuvakilpailun aiheet. Arvostettu ammattilaisraati valitsee kilpailun voittajat Susirajan Erämessuilla Joensuussa kesäkuussa. Myös yleisö saa äänestää suosikkejaan.
LUE LISÄÄ LINKIN TAKAA
http://visitkarelia.fi/news/Eraskuva-valokuvakilpailu-kannustaa-lahiluontoon/atwzq0yf/ef6f661b-e511-4de6-a16d-ab511a0f98bb
Esko.N 22.01.2013
Täytynee mennä vielä muistoissa entisille työtanterille Niiralan ja Venäjän Värtsilän rautieasemille.Vilkkaan koivukuitupuun tuonnin aikana oli Värtsilän asemalla puuterminaali jossa lastattiin suomalaisiin vaunuihin terminaaliin tulleista puukasoista juna suomeen tuotavaksi.Silloin hoitaessamme liikennöintiä myuös Venäjän puolelle,junia vaihdettaessa Venäläisen kanssa.Tuli siinä samalla tarkkailtua ympäröivää luontoa siltäkin puolelta.No tähän liittyy myös palokärjen jokapäiväisen leivän hankinta puuterminaalin puukasalta.Palokärjellä oli hyvä ruoka-apaja kasan päällä,missä se viihtyi useita viikkoja.Sitten koitti päivä jolloin kyseinen kasan kohta joutui lastausvuoroon suomeen tuontia varten.Suomalaiset lastausurakoijat jättivät palokärjen herkkuapajan vaunuun kuorman päälle.Kun menimme hakemaan junaa Venäjältä ,oli palokärki päivystelemässä kyseisen vaunun tuntumassa.Kun lähdimme vetämään junaa Suomen puolelle,lähti palokärki seuraamaanjunaa Niiralan asemalle asti.Lie palokärjellä aivoissa myös hyvä hoksa ruokapaikkojen suhteen.Tässä tämmöistä kansainvälistä Palokärki asiaa.
Viime kesän Metsälehti kertoo palokärjen reviiri olevan melko suuren eli noin 1500 – 3000 ha. Eikös se neliökilometri ole 100 ha joten palokärjen reviiriksi tulisi tuommoinen 4 – 8 km sivultaan tai minkä muotoinen se sitten onkaan. Niin kauan kuin Venäläiset eivät hakkaa metsiään rajaan saakka säilyy palokärjelle vanhaa metsää asuinalueeksi, että jotakin hyötyä luonnolle on valtakunnan rajastakin.