Matka joulukirkkoon

Muistelen matkaa joulukirkkoon.

Aaton jälkeinen väsymys vielä painoi silmäluomissa kun äiti aamulla herätteli lapsilaumaansa joulu aamuna ja ilmoitteli herätellessään että nyt on aika lähteä joulukirkkoon. Isäni oli valjastanut hevosen ja tummaan vanerista valmistettuun laitarekeen oli laitettu monta paksua lammastaljaa. Isällänikin oli päällä mustaruskea lammasturkki ja päässään läpillä varustettu päältä kiiltävänahkainen lammasturkis hattu. Meidät lapset pakattiin rekeen jossa oli pohjalla heiniä jotka tuoksuivat vielä kesälle. Päällemme isä ja äiti asettelivat lammastaljoja niin että kasvomme vain olivat näkyvissä. Isä ja äiti istuutuivat reessä etuistuimelle ja sitten lähdettiin! Aisakellon helinä ja pakkasen narina jalaksissa pakkasaamuna sai aikaan pienissä kirkkoon menijöissä jännittyneen juhlaisan tunteen.

Saavuttuamme kirkolle kuulimme puheensorinaa ja aisakellojen kilkatusta kun jokapuolelta kylää isät ja äidit olivat tulleet joulukirkkoon lapset mukanaan. Tunnelma kirkossa oli lämmin ja harras. Muistan kun kaikki lauloivat enkeli taivaan, seisten ja minä katselin kirkon kattoon kun siellä oli erikoisia kuvioita ja katto oli niin korkealla. Ajattelin että taivas, mistä pappi puhui on varmaan heti sen korkean katon takana! Sittenpä en muuta muistakkaan koko kirkonmeiningistä, sillä lämmin ja hyvä olo oli ehnyt tehtävänsä ja vienyt minut unten maille.Isän nostaminen syliinsä herätti minut ja huomasin että kaikki muutkin olivat jo pukeutumassa ja lähdössä pois kirkosta.

Ulkona oli vielä pimeää, mutta hämyisen sinistä, kun hevosen rauhaton olemus kiirehti kaikkia nopeasti takaisin paksujen vällyjen alle. Sitten isä antoi hevoselle käskyn ja niin lähdimme kotia kohti. Isällä ja kylän muilla hevosmiehillä oli aina tapana pitää kilpa-ajot kirkolta kotiinpäin mennessä! Muistan kun vauhti vain kiihtyi ja aisakellojen ja tiukujen kilinä voimistui, hevosen kavioista tierot ja lumi lenteli niin, että välillä oli pantava silmät kiinni vaikka kuinka olisi halunnut katsoa sinistä tähtitaivasta. Mieleeni on jäänyt myös kirkkomatkan tie, joka oli suolla, josta kesäaikaan ei päässyt kulkemaan. Se tie oli epätasainen ja täynnä töyssyjä jossa rekeä hypitti kovasti ja meistä lapsista se oli erittäin hauskaa. Sitten saavuimme kotiin jossa meitä odotti vanhimmat sisarukset ja lämminpirtti sekä ne pienet lahjalelut jotka joulupukki oli aattona meille tuonut. Niin päästiin leikkimään leluilla ja viettämään joulupäivää.

Share

4 comments for “Matka joulukirkkoon

  1. Oi, niitä aikoja entisiä!

  2. Siinäpä Lealla lämmin joulumuisto. Leakin olisi voinut kirjoittaa koulussa aineen niinkuin minäkin “Kirkonmeininki kesti pitkään mutta nukutti hyvin”

  3. Tunnelmallinen kirkkomatka on ollut.

  4. Kiitti Lealle hyvästä oikeanoloisesta kirkkomatkasta – sen verran min äkin tiedän, kun sain Sarvingissa kirkkorekikyytiä. Oli huimaa menoa.
    Mirja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *