Huopikkaat, huopikkaat

Pälkjärveläisiä miehiä huopatossuisaanmaaliskuussa 1937. Arvaten savottakuva.

Pälkjärveläisiä miehiä huopatossuisaan
maaliskuussa 1937. Arvaten savottakuva.

Oli aika, jolloin huopatossujen valmistajia oli useitakin. Huopikkailla oli menekkiä. Sitten viisikymmentä- ja kuusikymmentä- luvun, on huopatossutehtaissa tainnut olla hiljaista aivan viime vuosiin asti. Nyt on alalle tullut kuitenkin uusia yrittäjiä. Oma heräämiseni uusiin huopatossumallistoihin lähti liikkeelle viime talven  paukkupakkasilla. Kanssakulkijat kyselivät tossuja jopa lehtien palstoilla, olivathan ne huopikkaat napakassa pakkasessa mukavat. Oman kotini vintiltä löytyivät kahdet uudet huopatossut, naisten ja miesten tossut.

HuopatossutHiljaisen kauden jälkeen huopatossut tekevät uutta tulemistaan. Löytyy usean värisiä uusia malleja. Näkyy jopa remmikoristeisia. Ihanat tossut! Nykymallisto eroaa niistä omista 50-luvun harmaista tossuista edukseen. On uusi aika tossutehtaille ja tossujen käyttäjille. Tossuja löytyy sisä- ja ulkokäyttöön. Ne taitavat olla jopa trendikengät. Uutuustossuista löytyy kapeita, aerodynaamisia tossuja, joiden kerrotaan löytävän tiensä lifestyle- myymälöihin. Niitä saa myös ympärivuotiseen käyttöön. Tuskinpa edes lama iskee rajusti tossukauppaan. Pitkälle on kehitys kulkenut tässäkin asiassa alkuajoistaan.

Muistan lapsuuteni harmaat huopatossut, joissa pakkasella kuljettiin, eikä varpaita palellut. Ne sopivat hyvin silloin myös näystäsuksiin käytettäväksi. Huopikkaat olivat lapsuuden talvien lempparikengät, vaikka ei ollut noita nykyisiä värejä ja malleja valittavana. Huopatossuistani jäi lapsuusajoilta myös ikuisesti säilyvä muisto: Oppikoulua käyvä, vanhempi veljeni oli menossa äitini kanssa hiihtolomalla Nokian mummolaan. Minä riittävän kauan kinuttuani pääsin huopatossuineni tuolle matkalle mukaan. Pitkän junamatkan, kovilla puupenkeillä istumisen jälkeen saavuimme Tampereelle, jossa kevättalven aurinko oli sulattanut lumet kaduille lainehtiviksi lammikoiksi. Minä tallustelin märillä kaduilla huopatossuissani, jotka tietysti imaisivat itseensä vettä kuin sienet. Tuntui, että minua katsottiin Tammerkosken sillalla pitkään. Tuntuu vieläkin.

Odottelun, rannassa uiskentelevien sorsien katselun ja junanvaihdon jälkeen pääsimme perille Nokian mummolaan. Voi sitä päivittelyä! Sain lainaksi mummoni suuret kengät. Tuolloin Nokian kenkätehtaassa töissä käyvä enoni toi minulle heti seuraavana päivänä uudet kumpparit. Olivathan ne kauniit ja säähän sopivat. Mikä parasta, en enää kaupunkia katsellessani ollut itse matkailunähtävyys. Matkalta takaisin palattuamme oli täällä kotikulmilla taas pakkaskelit, joten käyttöä löytyi vielä huopatossuillekin.

Maija- Liisa

Share

55 comments for “Huopikkaat, huopikkaat

  1. Onkohan missään muualla maailmassa sellaista lehteä, jossa huopikkaat- tms. jutusta syntyy 50 kommenttia? Enpä usko! Tämä Värtsi on kyllä ainutlaatuisen hieno lehti! Lisää tällaista!!! Ja tämä kaikki viikon sisällä ja isolta alueelta!

    Onnittelut päätoimittaja Eiralle!

    Ierikka

  2. Eivät ihmisen jalkineet olekaan mitään turhakkeita.
    Ensiaskelkengistä lähtien, ennen elämämme viimesiä
    tossuja, kulutamme siinä välillä lukuisia kenkäpareja.
    Jo meidän neljä vuodenaikaa vaatii omat kenkänsä, eri
    käyttötarkoituksista puhumattakaan. Jokaiseen harrastukseen
    täytyy olla omat jalkineensa, jopa kävelemiseen.

    Tästä huopatossu- ja kenkäkeskustelusta voisi kehittää edelleen
    vaikka tilataideteoksen ensi kesän Värtsilä- päiville.
    Toisimme sinne näytille jokainen muutaman oman kenkäparimme,
    joista rakentaisimme näyttelyn. Välittömään läheisyyteen virittäisimme narun, jossa roikkuisivat kaikki parittomat
    sukkamme. Onhan noita hassumpiakin taideteoksia nähty!

    Hyviä kommentteja ja muistoja täällä on ollut. Kiitos!

  3. Nyt kun olen Guuglaillut tossujen artikkeleita ja kuvia niin kyllä nyt näkyy olevan tarjolla niin kauniita tossuja ja “tallukkaita” tarjolla ah että..
    Esim nimellä “Huopalapikkaat”.. Onpahan niin kauniit “tossut” että saatanpa ostaa. Hintaa on yli 200 euroa, mutta jos on mieleiset niin halpahan se on.

    Todella hienoa että tallukkaita, tossuja, lapikkaita jne tehdään jälleen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *