Joulukirjoja joka lähtöön
Joulusiivouksesta kuusen riisujaisiin
Joulu on jo ovela
Irmeli Castrén: Kodin jouluniksit, Gummerus 2012
Astrid Lindgren/Ingrid Vang Nyman: Peppi Pitkätossun joulukuusenriisujaiset, WSOY 2012
Jouluniksikirja sisältää vanhan tavan mukaan ohjeita puuhakkaille perheenäideille. Ei siis niille, joiden siivous on vähän huiskin haiskin tyyliä ja tunnelma joulussa kaikkein tärkeintä ja läheisten kanssa viihtyminen. On tietysti hyvä, että hopeat ovat kiillotetut ja että joulukukat eivät rupsahda jo tapaninpäivänä. Tietysti kattauksessa on oltava myös silmänruokaa, eikä riitä, että kinkku nostetaan karjalanpiirakoiden ja sahdin kanssa pöytään muitta mutkitta. Ja tietysti joulumaljat. Booli on laitettava huolella, että joulun tunnelma ei lässähdä heti maljojen kilistelyn jälkeen.
Itselleni tuli mieleen kirjaa selatessa, että jouluna ei liene niinkään tärkeää hikoilla valmisteluiden kanssa, vaikka moni pitää sitä ensiarvoisena. Olisin jopa empaattinen sitä miestä kohtaan, joka jouluaaton tullen pistää lämpimän varustuksen ylle, katoaa metsään reppuineen ja palaa vasta arjen koittaessa kotipiiriin.
Mutta tästä kirjasta. Se sisältää toki kevennyskeinoja siivoukseen, joulukukkien huolto-ohjeita, paljon jouluruokien valmistuksesta, kattauksesta, leivonnasta, jne… Lieneepä kirja´ihan hyödyllinen.
Peppi Pitkätossu taas viis veisaa joulukattauksista. Hän kutsuu kylän lapset villeihin kuusen riisujaisiin, joissa saa syödä mahansa täyteen, vaikka tulisi mahakipuja ja paha olo. Kas kun aikuiset eivät siedä kunnon herkuttelua lapsilleen, varsinkaan karkin ja kermakakkujen kanssa. Ainakaan rouva Hienonen ei ole samaa mieltä joulun juhlinnasta Pepin kanssa. Niinpä hän saakin porttikiellon Pepin juhliin. Tarina on ennen julkaisematonta
Lindgrenia ja kuvituskin klassista Peppi-kuvitusta. Lindgrenhän huitaisi näitä pikku tarinoita vaikka vasemmalla kädellä. Niitä varmaan putkahtelee kirjailijaneron jäämistöstä esille jatkossakin.
Voiko näitä näin rinnastaa, mutta Astrid Lindgrenin Peppi pitkätossu ja Spede Pasasen uuno Turhapuro ovat sukulaissieluja. Peppi on aikuisten mielestä täysin mahdoton lapsi ja Uuno lienee täysin mahdoton mies. Molemmat jutut ovat parhaimmillaan hervottoman hauskoja.