Pohjois-Karjalan sotaorpojen kirkkopyhä Kiteellä 11.11.2012
Sunnuntaina oli Kiteellä Pohjois-Karjalan Sotaorpojen kirkkopyhä sekä Isänpäiväjuhla. Värtsiläläisiäkin sotaorpoja oli joitakin mukana juhlassa. Komeassa Kiteen kivikirkossa oli Messu, jonka jälkeen kolme sotaorpoa laski seppeleen sankarihautojen muistomerkille. Näiden seppelpartion jo harmaantuneiden orpojen isät ovat haudattuna Kiteen sankarihautaan. Mieskuoro lauloi sankarihautojen äärellä Titanicin hymnin.
Seppelpartio lähdössä sankarihaudoille.
Kirkkopyhä jatkui Seurakuntakeskuksessa ruokailulla ja pullakahveilla. Pääjuhlassa puhujina olivat mm. Aune-Inkeri Keijonen, Kauko Raekorpi ja Heikki Pirinen, kaikki sotaorpoja. Upeista musiikkiesityksistä vastasi Sonetic-kuoro Jukka-Pekka Mattilan johdolla. Juhla oli liikuttavan upea ja erilainen Isänpäiväjuhla.
Itse 1960-luvulla syntyneenä ja ”vain” tuntemattomaksi jääneen ukkini sodassa menettäneenä en tietenkään voi tuntea ja tietää sitä kaipuuta ja isänikävää, mitä sotaorvot ovat joutuneet kokemaan. Erilaisissa sotaorpojen tapaamisissa olen huomannut kuinka tärkeää on vihdoinkin vuosikymmenten jälkeen voida puhua padotuista tunteista, vaikka kyyneleet silmissä, ääni välillä sortuen ja sydän pakahtumaisillaan. Aikanaan tunteet on pitänyt piilottaa arkisen selviytymisen takia, ei ole ollut kriisiapua, toteavat sotaorvot. Osa orvoista ei halua, voi tai koe tarpeelliseksi vieläkään puhua orpoudestaan. Vaikeneminen heille suotakoon. Seuraavaa sukupolvea, orpojen jälkeläisiä ei tapaamisissa juurikaan ole näkynyt. Onkohan äitiemme tai isiemme sotaorpous meille nuoremmille jo niin vieras asia? Toivottavasti ei.
Täältä pesee taas, minulla kun näyttää olevan mielipide joka asiaan.
On hienoa, että sotaorvot ovat perustaneet yhdiistyksen, jossa voivat purkaa tuntojaan, jos se ei muutoin onnistu. Nyt muutamat orvot ovat alkaneet perukoimaan Ruotsissa kokemistaan vääryyksistä korvausta. Tri Pertti Kavèn sanoi heitä olevan promillen verran.
Kyllä se vaan oli hieno asia, että Ruotsi otti lapsia suojaansa. Mitkähän olisivat olleet traumat Suomessa koetuista pommituksista, nälästä ja kurituksesta, jota Suomessa tutkimusten mukaan oli enemmän kuin Ruotsissa. Jotenkin tuntuu,että kaikki elämän koettelemukset pitäisi jonkin tahon korvata ja nimenomaan rahalla. Kyllä korvattavaa riiittää!
Itse olen sotaorpo ja kaksi eri reissua tuona aikana Ruotsiin tehnyt.
Terve Irene
Hyvin on samanlaiset tunnot kun on Irenen kirjoituksessa. Jos tunnetiloista puhutaan niin Tri Kavenin erikoismaininta ruotsin kodista paluu omaan kotiin ja senaikaisiin oloihin oli järkytys. Siitäkin olen kyllä mielestäni selvinnyt kun suomessa ovat olot näinkin vakaat.
Sotaorpo ruotsinkävijä 1942 77 v.
Kirjoittajalta vai toimitukseltako lie unohtunut tekstin alta nimi tai nimimerkki?