Jälkimaininkeja

Mentiin isän päivän kunniaksi konserttiin. Semmoinen on harvinaista herkkua näillä main. Joskus käy kateeksi nuo kaupunkilaiset, varsinkin pääkaupunkilaiset, niillä kun on vara valita.

Mutta sattuipa mieluinen soitanta! Sen korkeatasoisuudesta tai tasottomuudesta en osaa sanoa mitään, mutta mukaansatempaavaa oli. Ohjelmisto koostui Bachista Nightwishiin. Sehän sopi, meikäläinen on kaikkiruokainen musiikin suhteen – ainakin melkein.

Mutta näin jälkeenpäin jäi erityinen asia mieleen. Orkesteria johti Tohmajärvelläkin pitkään vaikuttanut Tuula Tiainen. Ihmetytti hänen antaumuksensa tähän nuorten harrastukseen. Kaikesta näki ja ennen kaikkea kuuli, että työtä oli tehty, hauskaakin oli ja jokainen kantoi kortensa kekoon. Niin että, paljonkohan Tuula tästä palkkaa sai? Tehtyihin työtunteihin nähden ei varmaan mitään. Vasta-alkajatkin pääsivät esiintymään. Sanoi heitä kerholaisiksi. Ihmettelen vain, ettei tästä ainutlaatuisesta orkesterista ole kuultu vielä oikeastaan mitään. Ilmeisesti mammona ja maine eivät ole hänen motiivejaan.

Monesti olen ihmetellyt suomalaisen työn huonoa jälkeä, ajatellaanpa vaikka kaikkia hometaloja ja Talvivaaraa. Aikoinaan oli Patsolan koululla opettajana Inkeri Ojala, jonka mottona kuuluu olleen: ” Mikä ansaitsee tulla tehdyksi, ansaitsee tulla tehdyksi kunnolla” Mitenkä nykyajan työntekijöihin saataisiin antaumusta ” a la Tuula” ja kunnianhimoa laadun suhteen” a la Inkeri”. Myönnän, ettei työ voi paljon inspiroida, jos koko ajan on pelkona potkut. Varmaan tulee ”hällä väliä- meininki”. Miten paljon arvokasta osaamista heitetäänkään hukkaan irtisanottujen mukana. Elämme totisesti tuhlauksen aikaa.

9 comments for “Jälkimaininkeja

  1. On mennyt ohi korvien tuo konsertti, että missäs se olikaan – no eihän kaikkeen ehdi
    Kyselee Pusan Mirja

  2. Kerrohan Irene lähemmin tuosta bändistä. Lukijoiden joukossa saattaa olla monia, jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan moisesta soitannasta.

    Jos ymmärsin asian oikein niin siinähän äänet kolistellaan peltipurkeista ja tynnyreistä.

  3. Sunnuntaina 11.11. oli sanomalehti Karjalaisessa Hanneliina Kojon kirjoitus k.o. orkesterista. Simo-Pekka Tiainen on Tuulan aviopuoliso ja rakentelee näitä pannuja. Uusia tynnyreitä saa kuulemma tehtaalta. Niistä voidaan käyttää sekä poja että yläpuoli. Tasaista pohjaa tai kantta aletaan sitten nuijia tarpeen mukaan niin, että se on keskeltä jopa 20 cm alempana kuin reunoilta. Tähän ”kuppiin” taotaan sitten eri säveleitä.On basso- ja sopraanopannua ja kenties vielä muutakin. Konsertti oli Kiteellä.

  4. Olen pari kertaa ollut kuulemassa tätä pannuorkesteria. Kun katsoo ensimmäisen kerran niitä soittopelejä sitä ihmettelee, että noistako ne nuotit loihtivat kuuluville. Irene kiitti orkesterin johtajan Tuula Tiaisen taitoja ja antaumusta. Tuulan puolisoa on kiittäminen siitä, että ne pannut soivat oktaavissa ja oikeassa nuotissa. Ilman taitavaa pannunvirittäjää soitto olisi vain melusaastetta.

  5. Kiitos, Eira, vinkistä!!! Olipa iloista musiikkia. Musiikkia parhaimmillaan, kun se tuo hyvän mielen. Suosittelen kuunneltavaksi. Iserikka

  6. Kiitos, Eira, vinkistä!!! Olipa iloista musiikkia. Musiikkia parhaimmillaan, kun se tuo hyvän mielen. Suosittelen kuunneltavaksi. Ierikka

  7. Irene – saatanpa ymmärtää vastauksen. Mirja

  8. Olenhan minä tietoinen ja kuullutkin jossain pannumusiikkia. Molemmat Tiaisen pariskunnasta ovat tosi musikaalisia – voi suositella, jos vain joutavat????
    Pusan Mirja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *