Dekkari vaativaan makuun
Verdon osaa asiansa
Murhamysteeri
John Verdon: Sokkoleikki, suom. Marja Luoma, Gummerus 2012
Vietetään rikkaan suvun häitä. Tytär on hääasussaan kuin prinsessa. Idylli on täydellinen, kunnes kaikki menee kertaheitolla tragedian puolelle. Morsian nimittäin murhataan raa´alla tavalla kesken häämenojen. Psykiatrimies on murheen murtama ja kohta huomataan, että perheen meksikolainen puutarhuri on lähtenyt livohkaan jälkiä jättämättä. Tai jäljet päättyivät yllättäen, niin että hajukoiratkin ovat ymmällä.
Murhatun äiti on hivenen neuroottinen tapaus, mutta hän haluaa taitavimmat poliisivoimat selvittämään tapausta ja puutarhurin kiinni elävänä tai kuolleena. Niinpä nimekkäistä nimekkäin murhatutkija Dave Gurney jallitetaan kesken leppoisien eläkepäivien hommiin.
Kirja on toisaalta psykologinen romaani ja nautin esim. Gurneyn koulutuspäivästä poliiseille, jossa hän koettaa valottaa sitä, miten epäillyt saadaan puhumaan. Tarvitaan jotain rehellistä ja jotain sellaista, jolla saadaan todentuntua kuulustelutilanteeseen. Kas kun moni rikollinen aistii bluffin helposti. Siinä on oltava taitoa ja kyky paljastaa jotakin todellista myös itsestään. Näin saadaan aikaan luottamus.
Kirja on 700 – sivuinen järkäle, mutta Verdonilla on kyky saada lukija kiinnostumaan tapahtumien taustatekijöistä ja vaarallisenkin vyyhdin selvittelyistä. Tässä vaiheessa tulee mieleen kotimainen parhaimmisto ja Matti Yrjänä Joensuu etupäässä. Hyvä rikosromaani kun puuttuu niin rikollisten kuin tutkijoiden taustoihin ja Joensuukin käsitteli rikoksia osittain sosiaalisina ongelmina.
Jos nyt haluaa rikosromaanin lukea, niin Verdon on kyllä aika hyvä valinta.