Ihastuttava orvokkikuva! Menee tässä joku kuukausi odotellessa
uutta kukkaissatoa.
”…muistoja, muistoja, muistoja tuoksut tuo
tunteen ja katseen ensirakkauden….”
*
Keväällä saamani sinivalkoinen orvokkiamppeli kukki mökin
avokuistilla näihin päiviin saakka vaikka
ei saanut enää hoitoa eikä kasteluakaan.
Vasta nyt irroitin sen ja siirsin ruukun haikein mielin
varastoon.
*
Hempeänsiniset aho-orvokit tuovat mieleen
erään romanttisen muiston Lykynlammen rinteiltä.
Minulla on vielä maljakossa viisi päivänkakkaran kukkaa, jotka löysin apilapellosta Sääperillä kävellessä.
Ikäänkuin muistona kesästä, joka peittyy räntäkerroksen alle.
Minäkin yritin etsiä eilen sieltä Sääperin seuduilta kesän viimeistä kukkaa, mutta en löytänyt ainuttakaan. Mielessä soi kaiken aikaa koululaulu ”Kesän viime kukka” , jota aikoinaan koulussa laulettiin. Muistin siitä vain ensimmäisen värssyn. Netin koululauluista löytyi sanat. Ehkä joku muistaakin laulun. Lieneekö koulussa laulettukaan tuota viimeistä värssyä vaikuttaa oudolta ja surulliselta.
Kesän viime kukka
Irlantilainen kansansävel.
1. Nyt kesän viime kukka
kukoistaa yksin vaan;
Siskoistaan ruusu rukka
jäi myrskyyn maailmaan.
:,: Ei kukkaa ruusun laista
syyslaaksoss’ ollenkaan:
Ken voisi kaunokaista
Kuvastaa ruskoaan :,:
2. En suojatta mä sallis
Sun, kukka, kuihtuvan,
Vaan siskojes luo, kallis,
Sun soisin nukkuvan.
:,: Mä lehtes hiljaa heitän
Haudalle siskojen,
Ja sunkin sinne peitän
Vienoisten vierehen. :,:
3. Niin itse seuraan sitten,
Kun mennyt multakin
On joukko ystävitten
Se mulle rakkahin.
:,: Kun kuolon kello soipi
Jo veikon viimeisen,
Ken jäädä yksin voipi
Maailman murheeseen? :,:
Ihastuttava orvokkikuva! Menee tässä joku kuukausi odotellessa
uutta kukkaissatoa.
”…muistoja, muistoja, muistoja tuoksut tuo
tunteen ja katseen ensirakkauden….”
*
Keväällä saamani sinivalkoinen orvokkiamppeli kukki mökin
avokuistilla näihin päiviin saakka vaikka
ei saanut enää hoitoa eikä kasteluakaan.
Vasta nyt irroitin sen ja siirsin ruukun haikein mielin
varastoon.
*
Hempeänsiniset aho-orvokit tuovat mieleen
erään romanttisen muiston Lykynlammen rinteiltä.
Minulla on vielä maljakossa viisi päivänkakkaran kukkaa, jotka löysin apilapellosta Sääperillä kävellessä.
Ikäänkuin muistona kesästä, joka peittyy räntäkerroksen alle.
Minäkin yritin etsiä eilen sieltä Sääperin seuduilta kesän viimeistä kukkaa, mutta en löytänyt ainuttakaan. Mielessä soi kaiken aikaa koululaulu ”Kesän viime kukka” , jota aikoinaan koulussa laulettiin. Muistin siitä vain ensimmäisen värssyn. Netin koululauluista löytyi sanat. Ehkä joku muistaakin laulun. Lieneekö koulussa laulettukaan tuota viimeistä värssyä vaikuttaa oudolta ja surulliselta.
Kesän viime kukka
Irlantilainen kansansävel.
1. Nyt kesän viime kukka
kukoistaa yksin vaan;
Siskoistaan ruusu rukka
jäi myrskyyn maailmaan.
:,: Ei kukkaa ruusun laista
syyslaaksoss’ ollenkaan:
Ken voisi kaunokaista
Kuvastaa ruskoaan :,:
2. En suojatta mä sallis
Sun, kukka, kuihtuvan,
Vaan siskojes luo, kallis,
Sun soisin nukkuvan.
:,: Mä lehtes hiljaa heitän
Haudalle siskojen,
Ja sunkin sinne peitän
Vienoisten vierehen. :,:
3. Niin itse seuraan sitten,
Kun mennyt multakin
On joukko ystävitten
Se mulle rakkahin.
:,: Kun kuolon kello soipi
Jo veikon viimeisen,
Ken jäädä yksin voipi
Maailman murheeseen? :,: