Ikäihmisten runoja

Sitte pussata moiskahutamma
Ikäihminen on muutakin kuin hoivapaketti
Suomalaiset runoilijat ja ikääntyminen

Täyttä päätä, runoja ikääntyville, toim. Tuula Korolainen ja Riitta Tulusto, kuv. Virpi Talvitie, LK-kirjat 2012

Kirjoittaa kirjan/ maalata jokusen taulun/ kulkea puolison kanssa/halata lastenlasta/ syödä ystävän kera/ Vaikka kuinka vaatimatonta näyttelen/ paljon vielä / aion velkoa elämältä. ( Anja Porio)

Tässä jonakin iltana jäi 85-vuotias ”suomisen olli” ja koko kansan suosikkinäyttelijä Lasse Pöysti eläkkeelle. Haastattelussa hän oli vähän ymmällä. Lähtisikö Pariisin asuntoon vai alkaisiko käydä lenkillä, mutta ensin pitäisi syödä ja sen jälkeen nukkumaan. Mitäpä sitä liian suuria suunnittelemaan.

Media tekee vanhuksista ongelmakeskeisiä hoivapaketteja. Suomalaiset runoilijat ovat kuitenkin eri mieltä vanhenemisesta.

Runot vanhenemisesta ovat usein rohkeita, ilkikurisia jopa vähän seksistisiä, sillä vanhuksilta ei ole kielletty mikään, mikä on sallittua nuoremmillekin.

Eeva Kilpi muistelee nuoruuden parisuhdetta, joka päättyi eroon. Mutta jäiväthän lapset ja lastenlapset. Hän arvelee, että olkapäätä hän ei niin tarvitse, mutta elämäntoverin käteviä käsiä.

Juhani Peltonen kertoo miehestä, joka kokee puutarhanhoidon elämäntehtäväkseen, vaikka kukaan ei soita tai kirjoita tai muista rahalahjalla. Kuolinilmoituksissa vilisee tuttujen nimiä, mutta puutarhapolun kunnostus on loppuelämäntehtävänä ihan kiva.

Pekka Kejosen rohkeaa runoa pitää siteerata: ”…Jees,/ teimme temput, toisetkin/ ja päälle natustelimme suklaata/ jotta saisimme lisää navanalusenergiaa/ kun tarve tulee./Se tulee, baby”…

Itse tykkään ajatella, että vanhenevan on oltava itselleen ystävä, niin riittää voimia antaa ystävyyttä muillekin. Mitä sitä vaivojaan surkuttelemaan.

Share

3 comments for “Ikäihmisten runoja

  1. Erkki Lintunen
    4.11.2012 at 19:50

    Tämän päivän ihmiset ovat kuluttajia.
    Täytyy kantaa vastuuta.
    Eteenpäin ei mennä peruuttamalla.

    Minä taas muistelen menneitä päiviä,
    unettomia öitä,
    tehtyjä töitä,
    ja hiivin huopatossuillani
    parketin päällä
    taakse päin kun unohdan
    silmälasit yöpöydälle enkä
    osaa laskea pillereitä
    ilman niitä.

    Kun täytin 70,
    sain lahjaksi mustan paidan.
    Sen rintamuksessa lukee:
    – Museotavaraa.

    Sanoivat uutisissa että
    vähentävät museoita.
    Eivät käy kuluttajat museoissa,
    eivät osta lippuja,
    on mentävä eteenpäin.
    Peruuttamalla ei pärjää.

    Ierikka

  2. Maija- Liisa
    5.11.2012 at 19:35

    Vanha harava
    kokoaa leijailevat
    värisikermät
    ————–
    Meni ovista
    ja ikkunoista kesä
    käski odottaa

    – maija-

  3. 5.11.2012 at 21:33

    Eilisen nuoret
    tänään harmaapäät
    huomenna evakkoon
    kuka minnekin
    palvelutaloihin.

    Säästää pitää
    ei maitoa raakana
    lisätään vettä
    vesivelliä riittää
    talous on tärkein.

    Butjetit paisuu
    bonukset karkaa
    johtajat lihoo
    säästääkin pitäisi
    lisätään vettä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *