Savotta ja uittomiesten käyttämiä sanoja omassa työssään.
Kun Värtsilälle ennen sotia ja sodan jälkeen metsä oli tärkeässä roolissa leivän antajana savottalaisille sitä kautta myös toi kunnalle verotuloja niinpä ajattelin että arvuuttelen tässä erilaisia sanoja joita savotoilla ja uitoissa käytettiin.
Jos tiedätte mitä sana merkitsee vastailkaa vaikka Värtsin palstoilla. Palkintoja jaetaan pisteytyksellä 1-10.
Aataminkylkiluu=
Akanköytös=
Herrala=
Hevoskunta=
Hiljainen-Heikki=
Huuvot=
Jolu=
Jätkänjuusto=
Kakko=
Karhakka=
Kenttäkarjalainen=
Kiimu=
Koirankaula=
Kokkorossi=
Kissanhäntä=
Koirankaula=
Kokkarossi=
Kotikynä=
Käenpiika=
Korpilaki/Kämppälaki=
Laskea lenkissä=
Leipäkeperrys=
Luikku/Luukku=
Metsänveto=
Mieskierto=
Murahauta=
Nullaska=
Paloo=
Peura/Poro=
Poola=
Pukkuri=
Pärskesuoja/Ykköslevy=
Rosvonkortteli=
Ryykätä=
Siutunki=
Särkypuu=
Tikkuri=
Vauhkanat=
Vanginlukko=
Varsitiehöylä=
Vitjamies=
Ulostelija=
Älykapula=
Sanoja on käytetty eripuolella Suomea jotka saattavat luonnollisesti poiketa täällä käytetyistä ainakin osittain tässä vain pieni otos niistä.
Raapusti koneelle: Ilmari
Nyt vain lukemaan Kalle Päätalon kirjoja,
niistä löytyy juuri näitä sanontoja jos alan
sanasto ei olisi esim. käytännön kautta tuttua.
Päätalon kirjat ovat hyvää lähihistoriaa,
vaikka ei niitä vieläkään sellaisiksi mielletä.
Huomenta ILMARI!
Kylläpä pistit aika rysäyksen noita savottasanontoja.
Pakko tähän on ottaa kantaa, näin savottahenkilönä?
Voisin niistä ehkä tietää jonkun, mutta paljon oli outoja.
Ovat eri paikkakunnilla vähän erilaisia ja voi olla, että
jopa kämppäkohtaisiakin.
Muutamiin löytyy kyllä vastaus osoitteesta:
http//www.kotimusic.fi/24
Terveisin: Martti
Osoite piti olla:
http://www.kotimusic.fi/24
Martti
Vaikuttaa siltä, että Päätalot on jäänyt lukematta, sillä ensialkuun en tunne ainuttakaan sanaa. Mukavahan noita olisi yrittää arvailla, mutta olkoon. Rosa Liksomin runoissa esiintyy miehen yllä ”kulunut villatikkuri”.. oletin sen tarkoittaneen hihatonta, neulottua villaliiviä. Meilläpäin sanottiin ”pujoliivi”
Onhan niitä monenlaisia slangisanakirjojaolemassa, on stadin slangia, vankilaslangia, sotilasslangia, sun muuta amattislangin sanakirjoja, mutta lieköhän kukkaaan tehny savottalaisslangin sanakirjaa. Aika outoja olivat minulle.
Tuolta voisi löytää apuja
http://personal.inet.fi/koti/kauko.huotari/savotta.htm
Onhan niitä kirjoja, mutta on kiva yrittää ihan itse…
Suomen kieli kun on siitä niin mukavaa, että lausutaan niinkuin kirjoitetaan ja nimet ovat syntyneet jostain todellisesta. Kuten lintujen, sienien ym suomalaiset nimet. Piispanhiippa, Limanuljaska, Tiltaltti
Jantkatapin olisin tiennyt, mutta sitä ei kysytty
Aatamin kylkiluun arvelen tarkoittavan vaimoa.
Kakko on leipä, mutta tarkoittaako se savottasanastossa leipää, sitä en tiedä.
Tiedä en varmuudella yhtään, mutta arvaillaan silti seuraavia:
Jolu= aluspuu tukin pyörittelyssä
Hevoskunta= tukinajoporukka, hevonen, ajomies ja reki
Korpilaki/Kämppälaki= sakinhivutus
Leipäkeperrys= jankki, rasvainen leipäpaisti
Luikku/Luukku= savottakämpän keittiön tarjoiluluukku
Poola= koho
Tikkuri= villapaita
Ilmari kysyy sanastoa joka ei ole ollut Värtsin alueella kovinkaan yleistä. Kokeilaanpa muutamaa ratkaista: Vitjamies lienee sama kuin vonkamies ja se taas oli koskipaikan vahti joka työnteli puut virtaan jos ne meinasivat tarttua rantaan kiinni ja tehdä ruuhkaa. Koirankaula oli rakentajan sanastoa eli salvosliitos jossa kolo tehtiin alapuun muotoa noudattaen koveraksi. Rosvonkortteli oli halkopinomitan vähennys eli kuution halkomotti piti tehdä 115 cm korkeaksi. Herrala metsäkämpän työnjohdon majoitustila.
Sitten muutama kotoinen savottasana. Peränajo, Nälkäviulu, Keksi.
Ilmari, pitänee herätellä isä Veikko hengiin jotta sanasto ratkeaa.
Kalevi T arvuutteli, että vonkamies oli koskivahti.
Jokiuitoissa karien kohdalle tehtiin rännit.
Vonkamies oli nimensä mukaisesti joenmutka syvänteen vonkapaikalla.
Mielenkiintoisia nuo uittosanaston arvuuttelut.
http://www.kotimusic.fi/24
Ei jokapaikkaan ränniä tehty vain pahoihin kosken kohtiin. Möhkössä on Koitajoessa paikka nimeltä viluvonka miehen piti olle kekseineen vahdissa vaikka siinä ei useinkaan puuta uimaan tarvinnut töntää. Siitä nimi viluvonka. Liekassa on uittomiesten patsas nimeltä Vonkamies, siinä tukkijätkä seisoo keksi kädessään valmiina iskemään sen pölliin.
Tästä löytyy jotain tietoa uittomiesten sanastosta:
Aatamin kylkiluu / nälkärauta / kolorauta / vuolurauta – puiden kuorimiseen käytetty kaareva työkalu, jossa on terä keskellä ja kädensija molemmissa päissä.
aisata – kuoria puuhun pituussuuntaisia juovia (kaksi tai kolme juovaa), jotta puu kuivuu nopeammin ja kuori pääsee irtoamaan.
ajaa hännällään – kuljettaa tukkipuuta hevosella vetämällä siten, että puun latva laahaa maata pitkin.
ajaa iillä – kuljettaa tukkireellä yhtä isoa tukkia, jonka päälle ei voi laittaa lisää kuormaa.
akanköytös – väärin tehty ja pitämätön vitsaside.
amerikanläski / Wilsonin pinta – Amerikasta tuotu vuosisadan alun metsätyömailla ruokana käytetty sianläski.
ape / hevosen rehu – oljista ja joskus myös heinistä tehty hevosen perusruoka, johon lisättiin jauhoja ja joskus myös suolaakin. Ape kostutettiin vedellä.
armonluukku / elämänluukku – savottakämpän keittiön ja miesten asuinhuoneen välinen luukku, jonka kautta ruoka tarjoiltiin. Kämppäemäntä möi siitä myös ”käsikaupassaan” pitämiään tuotteita, esim. tupakkaa.
erottelu – uittoreitin varrella oleva paikka, jossa samassa sumassa sekaisin uitettu monentyyppinen puutavara erotellaan laadun ja omistajan mukaan.
ettone – ruokalepo.
etureki – parireen etummainen reki, jossa on korkea kaareva keula.
förskotti – etumaksu, kotti.
hakkomerkki / uittomerkki – uittamista varten puuhun lyöty tai maalattu omistajan ilmaisema merkki.
hakkuunvalvoja – savotoinnin asianmukaisuutta valvova metsähallituksen tai muun yhtiön edustaja.
hankityöt – keväällä ennen uiton alkua tehdyt uiton valmistelutyöt.
hartsuherra / muonittaja – muonavaraston hoitaja tai muonan hankkija savotta- tai uittotyömailla.
hartsumakasiini – savotan muonavarasto.
herrala – työnjohtajien asuinhuone tai erillinen rakennus savottatyömaalla.
hevoskierto – hevosen voimalla tukkilauttaa hinaava ponttuu.
hevoskunta – kahdesta tai kolmesta tekomiehestä ja yhdestä hevosmiehestä koostuva savotan työryhmä.
hilat – tukkireen etu- ja takarekeä yhdistivät ristiin kulkevat ketjut.
Hiljainen-Heikki / pokasaha / vikuri – pääasiassa halonteossa ja pinotavarasavotoissa käytetty kapeateräinen saha, joka terä kiristettiin jänteen avulla.
hirsiarkkupato – hirsistä, kivistä ja maasta tehty tukeva ja pysyvä uittopato.
hukkuponttuu – tukeista tehty kiinteä lautta, jonka päälle uiton loppuvaiheessa hännänajon aikana kerättiin kuljetusta varten hukkupuut, joita ei voitu uittaa.
huuvot – makuupaikka, olinpaikka.
hylkypuu – puutavarayhtiöille kelpaamaton puu, esim. laho, kiero, rosoinen tms.
hännänajo / rannankeruu – rannalle jääneiden uittopuiden keräily ja väliaikaisten uittorakenteiden purkaminen uiton loppuvaiheessa.
häntäryssä – hännänajoporukan jäsen.
härkäpoika – ensikertalainen tai aloittelija uittotyömaalla.
iskeä suonta – ottaa etumaksua.
jako – sahan piikkien poikkeama keskilinjasta.
jakokeppi – jakomiehen käyttämä mittakeppi.
jakomies – oikean katkaisukohdan tukin runkoon merkitsevä mittamies.
jakorauta – sahan piikkien vääntämisessä käytetty työkalu.
jalka – puutavaran mittaamisessa käytetty mitta, englanninjalka eli 0,3048 m.
jolu – taapelissa ja pinossa aluspuuna käytetty tukkipuu tai ranka, joka useimmiten oli hylkypuuta.
junttalaulu – junttaporukan työskennellessään tahdin säilyttämiseksi ja mielen piristykseksi laulama työlaulu kuten esim. hiiijop, hiiijop.
junttamoottori – polttomoottorin voimalla toimiva paalujuntta.
juontaminen / juontokuorma – hevosella tai traktorilla palstalta paremman tien kuten varsitien varteen ajama ja purkama pienehkö kuorma.
justeeri – isopiikkinen kahden miehen tukkisaha, jonka päissä oli kädensijat.
justeeripari – samalla justeerilla sahaava miespari.
jätkänjuusto – perunoista ja läskikäristyksestä tehty savottalaisten ”lempi” ruoka.
kaarisaha – saha, jonka terän jännitys aikaansaadaan esim. teräskaaren avulla.
kaarna – puun kuori.
kaatomies – puita kaatava, karsiva ja katkoja savottalainen.
kaivospuu – kaivoksessa tukipuuna käytetty yleensä männystä sahattu lyhyehkö pölkky.
kakko – ponttuun vorokin eli vintturin akselipuu, joka tehtiin kuusen juurakosta.
kanginpestiäiset – hännänajoporukan uiton loputtua pitämät juhlat.
kanki – uitossa ruuhkien purkamisessa ja talvisavotassa tukkien siirtelyssä apuna käytetty kahdesta kolmeen metriä pitkä puuvipu.
kankimies – hevosmiehen apuna kuormanteossa apuna ja tukkipuita hevostien varteen siirtelevä savottalainen.
kantapaalutus – uittopadon tukipuiden tai pukkien taakse tehty paalutus, joka esti tukia luisumasta taaksepäin.
kaplas – reen jalaksen ja rungon välissä oleva tukipuu.
kaplastus – joen varteen tehty pitkä tavallisesti kolmen tukin levyinen työsilta, jonka päällä voitiin seisoa ja joka samalla ohjata puita.
kapuloilla konttaaminen – savotoilla tunnettu voimailuleikki, jossa kilpailijan paino on varpaiden ja ojennetuissa käsissä olevien kapuloiden varassa. Kilpailija yrittää hivuttaa selkänsä mahdollisimman suoraksi vatsan koskettamatta lattiaa. Ensikertalaisella meni vatsa sekaisin, vellille.
kapustapuu – puutavarayhtiöiden vaatima tasausvara eli ylimitta tukkipuussa.
karhakka – yhdestä näreestä tehty uittopuomien yhteen sitomisessa käytetty närelenkki.
kasakka – renki, savotoillakin tunnettu päiväpalkalla tunnettu apulainen.
kassamies / kasööri – savotan tai uiton palkkojen laskija ja tilittäjä.
keitinselkä – avotulella keitettäessä käytetty padan, kahvipannun tai kattilan kannatinpuu.
keksi / uittohaka – uitossa käytetty työkalu, jossa kolmesta viiteen metriä pitkään varteen on kiinnitetty haarakas teräspiikki.
kelu – vaijerin tai köyden kelaamiseen käytetty kela.
kelumoottori / räkätti – moottorin voimalla kelaava ja liikkuva keluvene.
keluvene – pienten puulauttojen hinaamiseen käytetty vene, jossa on vaijerin kelausta varten kelu.
kenttäkarjalainen – uittomiesten suosima kolikkopeli.
kielipuomi – uittoaukon laskutammen edessä tai joen tai puron niskalla oleva puomi, jota aukaisemalla ja sulkemalla säännöstellään väulään menevien puiden määrää.
kiilapuu / lukkopuu – koskeen kiilautunut uittopuu, joka puiden juoksua estämällä muodostaa ruuhkan.
kiimu -savottakaupassa myyty suuri läskikimpale.
kipinämikko – henkilö, jonka tehtävänä on vartioita tulta muiden nukkuessa esim. kämpässä, teltassa tai laavulla.
kirjamies – lanssin mittasakissa työskentelevä henkilö, joka merkitsee puiden mitat muistiin.
kissa – justeerin terän laittamisessa käytetty apuväline, jolla tarkistettiin sahan jako.
kissanhäntä – voimailuleikki, jossa kilpailijat vetivät kädessä olevaa kapulaa yrittäen saada vastustajan otteen irtoamaan.
kiviarkku – hirsiseinäinen ja kivillä täytetty uittorakennelma, jota käytettiin esim. kiinnityspisteenä uittoväylässä.
koirankaula – alkeellinen salvain, jossa on vain loiva loveus tai kukin hirsi on lovettu vain yhdeltä puolelta.
kokin kankimies – yleensä uiton aikana oleva kokin apupoika.
kokkarossi – Veneen keulanaru
kokopuhdas – pinotavaralaji, johon ei kuoriessa saa jäädä yhtään kuorta.
koksari – kuokan tapainen monikärkinen työkalu, jolla vedettiin uittoa haittaavia kiviä purosta.
kolikynä – savottalaisten käyttämä musta liitu, jolla merkittiin tukin päähän sen pituus.
konkelo – toista puuta vasten kaatunut puu.
koplukka / lotukka – veneen sijasta liikkumavälineenä käytetty pieni pölkyistä tehty lautta.
korpilaki / kämppälaki – savottalaisten kirjoittama laki, joka kielsi koskemasta toisen omaisuuteen.
korpiroju – pontikka.
koskivahti / vonkamies – kosken tai muun vaikeauittoisen paikan kohdalla vartiossa oleva uittomies, jonka tehtävänä oli estää puiden ruuhkaantuminen tai laittaa sana menemään eteenpäin, mikäli ruuhka pääsee syntymään.
kossa – heikkovirtaisissa ja matalavetisissä paikoissa tukeista väylän molemmin puolin uittopuita ohjaava ja vettä nostava seinä.
koukkumies – kelumoottorin perämies, joka kiinnitti hinausköyden tukkilauttaan.
krapulaiva – hinatessaan lautan mukana takaperin liikkuva varppialus.
kulkumies / lentojätkä – yleensä vieraalta paikkakunnalta tullut kiertelevää elämää viettävä työmies (ei aina savottalainen tai uittomies).
kuntta – yleensä rämeeltä kuokittu sammaleen ja varpujen sekainen turve.
kunttapoika – kunttaa kantava henkilö esimerkiksi tammityömaalla.
kuorimapukki – pöllejä kuorittaessa käytetty teline, jonka päälle kuorittava puu laitettiin.
kusiumpi – hevosen virtsaamisen estävä sairaus.
kymppi – uitto tai muun työporukan johtaja.
kynnyspuu / setipuu – näitä lisäämällä ja vähentämällä säädeltiin uittotammen laskuaukon korkeutta ja samalla virtaavan veden määrää.
käenpiika – keluveneen apuna lautan hinaamisessa työskentelevä.
kämppäemäntä – savotta- tai uittokämpän ruuanlaitosta huolehtinut nainen.
kämppäisäntä / kämppäukko – savotta- tai uittokämpän usein iäkäs talonmies, joka piti huolen esim. lämmityksestä ja vesien kannosta.
kämppäkartano – 1950 -luvulla rakennettu suuri savottakämppä, jonka yhteydessä oli runsaasti erilaisia ulko- ja varastorakennuksia. Asuntokämppiä saattoi olla useitakin ja miesvahvuus yhteensä jopa 150.
käsijuntta – kahvoilla varustettu pölkky, jolla voidaan juntata paaluja tai tiivistää maata.
käskeä arkulle – antaa lopputili.
lanssi – puiden varastopaikka.
lanssivalvoja – henkilö, joka huolehtii savotan lanssipaikan järjestyksestä ja valvoo, että leimaamatonta puuta ei tuoda lanssiin.
laskea lenkissä – ajaa alamäkeen hevosrekeä, jonka jalaksiin on tehty köydestä tai rautaketjusta kuorman vauhtia hidastavia lenkkejä.
lautan synnyttäminen / viirata – tukkilautan vetäminen ahtaasta salmesta siten, että varppausvaijerin kiinnityskohta siirretään lautan sivulle, minkä ansiosta lautta tulee salmesta pyörimällä.
lauttaussääntö – uitto-oloja ja menetelmiä määräävä valtiovallan määrittelemä vesistökohtainen uittosääntö.
laveri – vierekkäin olevien tukkien rivi savotan lanssipaikalla.
lavetti – pinotavaraa ajettaessa tukkireen pankoille laitettava lava, jonka päällä lyhyet puut pysyivät.
leimaus / leimuu – kaadettavien puiden merkitseminen leimamerkillä ennen savotan aloittamista. Leimaus suoritettiin eri tavalla esim. pölli-, propsi-, siemen- ja tukkipuihin.
leimikko – hakattavaksi leimattu alue.
leipäkeperrys – kuivista leipäpalasista ja läskikäristyksestä tehty savottalaisten ruoka.
lenkkipoika – uittolenkkejä kosken ohi kantava henkilö.
linkkupankkoreki / pyöröpankkoreki – tukkireki, jonka etureki kääntyy vetosuuntaan.
linttapää / läikkäpää – vinoon sahattu puun pää.
luhta – vesijättö rantamaa. Luhtapaikat olivat uiton aikana hankalia, koska tukkilautat tahtoivat jäivät niihin lujasti kiinni.
luikku / luukku – uittotammen laskuaukko.
luovutusmerkki – metsähallituksen edustajan valtionmetsän savotan puita luovutettaessa puihin lyömä merkki.
lupon syönti – savottajätkien uiton odottelu ja yhtiön laskuun syöminen.
luutamies / lumimies – lanssin mittaporukan jäsen, joka puhdisti tukkien päät mittausta varten esim. lumesta.
lykätä lestaa – voimailuleikki, jossa kilpailija asettuu lattialle siten, että hänen painonsa on varpaiden ja ojennetuissa käsissä olevan pullon varassa. Kilpailija hivuttaa pulloa vähitellen kauemmaksi ja yrittää saada selkänsä mahdollisimman suoraksi vatsan kuitenkaan koskettamatta lattiaa.
lyyssi – pusero.
löpönä – esim. paalijuntassa käytetty paksu köysi.
löysäpuomi – kapeasta salmesta vedettävään tukkilauttaan lisätty puomi, jonka ansiosta puut ovat lautassa väljemmässä ja lauttaa voidaan siten muotoilla pitkänomaiseksi.
makuulaveri / ritsi – nukkuma-alustaksi kämppään rakennettu matala lava, joka tehtiin usein molemmille puolille kämppää ja kahteen kerrokseen.
markan nakkuu – uittolaisten suosima kolikkopeli.
mennä aisalle – siirtää kapeasta salmesta hinattavan tukkilautan vetopiste lautan sivulle siten, että lautta tulee salmesta pyörimällä.
metsänveto – savotointi.
metsäsauna / tippula – sisäänlämpiävä ja maapohjainen metsäkämppä. Yleensä tilapäiseksi kämpäksi rakennettu
mieskierto – miesvoimalla tukkilauttaa hinaava ponttuu.
mittamies – leimausporukassa tai lanssin mittasakissa puiden kokoa tai määrää mittaava henkilö.
mittasakki – lanssipaikan tai puutavarayhtiön työryhmä, joka mittaa puiden koon ja määrän sekä merkitsee ne.
mittasakset – puun paksuuden mittauksessa käytettävä työväline.
moottorivarppaaja – puolikannellinen suurehko varppausvene.
motti – kuution muotoinen puupino tai kuutiometri puuta (1m x 1m).
mullittaa / multamies – levittää hevosvarsitien jyrkkään alamäkeen esim. maata, havuja tai olkia reen vauhdin hidastamiseksi.
murahauta – suohon tehty kaivanto, josta nostettiin vettä esim. varsitien jäädyttämiseen, mikäli muuta vesipaikkaa ei löytynyt lähistöltä.
mustat kirjat – työnantajien pitämä lista ei toivotuista työntekijöistä.
möljä / vetosilta – kosken partaalla kulkeva kivistä rakennettu kulkutie, jota pitkin venettä koskea ylös vetävä matkamies saattoi astella.
neulaspuu / varpapuu – pystypuita, joilla uittotammen laskuaukko suljettiin kun vedenjuoksutus lopetettiin.
niskatukki – puron ylitse ulottuva uittotammen rakenteena käytetty pitkä tukki.
nokkapuomi / yhdistyspuomi – vastuupuomituksesta irralleen jätetty täyden lautan sulkemiseen tarvittava puomi.
noulu – eräänlainen kiila, jolla kiinnitettiin ponttuun kokoamisessa ja sitomisessa käytettyjen närelenkkien päät.
nullaska – keksin päähän kiinnitetty nuppi, joka esti keksin lipeämisen kädestä.
näpistää – ahdistaa, tarttua kiinni esim. puuta sahattaessa.
näppi – voimailuleikki jossa kilpailijat laittavat peukalonsa ja etusormensa väliin puuliuskan toisen pään ja yrittävät sitten vetämällä saada toisen kilpailijan otteen irtoamaan.
närelenkki / puominaula – ohuesta kuusesta vääntämällä tehty puomien yhteen liittämiseen käytetty uittolenkki.
ohjepuomi – uittoväylälle paikalleen kiinnitetty uittopuita ohjaava puomi.
otvo – toisesta päästä rannalle kiinnitetty ohjepuu, joka estää uittopuita ajautumasta rantaan, ja estää suman syntymistä.
paakapuu – vipu, jolla tukkilauttaa vetävän ponttuun vorokkia pyöritettiin.
paalujuntta – paalujen maahan tai vesistön pohjaan lyömiseen käytetty kone, jonka isku saadaan aikaan kannatintelineen varassa korkealle nousevan painon putoamisliikkeestä.
paaluryhmä – vedenpinnan yläpuolelle ulottuva vesistön pohjaan juntatuista ja päistään yhteen liitetyistä paaluista muodostuva uittolaite, jota tarvittiin esimerkiksi ohjepuomitusten kiinnittämiseen.
paininpuu – kaareva teline, jossa reen jalas tai suksen kärki painetaan muotoonsa.
pajureki – alkeellinen hevosreki, jota käytettiin savotoilla ennen sittemmin käytössä ollutta tukki- eli pankkorekeä.
paloo – pitkä työpäivä, pitkä ajanjakso samanlaisissa olosuhteissa.
palsta – yksittäisen miehen tai hevosporukan hakkuu- tai ajoalue.
palstatie – palstalta jäädytetylle varsitielle johtava pohjustamaton hevostie.
pankko – tukkireen poikittaispalkki, jonka päälle tukkikuorma tehdään.
pankkoreki – hevosreki, jossa on tukevat poikittaispalkit eli pankot.
paperipuu – paperin valmistuksessa käytetty tavallisesti kuusesta tai männystä katkottu 1-4 m pitkä puutavara.
parkata – kuoria puuta.
parkki – puun kuori.
passari – ponttuun työryhmän jäsen, jonka tehtävänä oli kääntää ankkuria kangella siten, että se ei nostettaessa tarttunut ponttuun laitaan.
perkata – puhdistaa uittoväylää uittoa haittaavista kivistä, tai kaataa pois taimikkoalueelta epäkelpo kasvillisuus, esim. lehtipuut, vesakot ja vioittuneet havupuut.
petkel – varrellinen puiden kuorimiseen tarkoitettu teräase. Varsi muotoiltiin siten, että siitä saa hyvän otteen eikä luista käsissä.
peura / poro – leimaamaton puu.
piisi – savottakämpässä käytetty yksinkertainen uuni, jossa ei välttämättä ollut savujohtoa eli hormistoa.
pinokuutiometri – tilavuusmitta, johon sisältyy pinossa olevien puiden väliin jäävä tyhjä tila.
pinotavara – puutavara, jonka määrä ilmaistaan pinomittoina kuten halot, paperipuu ja kaivospölkyt.
pirunnyrkki – pienistä puupalikoista muodostuva leikkikalu, jonka purkaminen ja kokoaminen vaatii taitoa.
pisto – metsäautotiestä eroava lyhyt tienpätkä.
pohjata – tasata sahan hampaiden pohjat.
pokara – pinotavaran kuormauksessa käytetty työkalu, joka helpotti puiden siirtelyä.
polannetie – poljettu talvitie.
polannepyörä – polannetien polkemisessa käytetty hevos- tai traktorivetoinen työväline.
ponttuu / pontut / ponttuve – pitkistä tukeista yhteen liittämällä tehty kiinteä puulautta, jonka avulla hinattiin tukkilauttoja suurilla järvillä. Hinausköyttä eli varppia kelattiin ponttuun pystyasennossa olevan vintturin eli vorokin avulla. Kelauksissa käytettiin myös hevosta (hevonen kiersi rinkiä). Suurille ponttuille oli rakennettu pieni katos jossa kokki keitti työskenteleville työntekijöille kahvia ja keittoakin.
poola – paalu.
propsi – kaivospölkky.
puju – ponttuun ankkuriin köydellä kiinnitetty merkkipoiju tai järven pohjaan ankkuroitu poiju, johon keluveneen vaijeri voitiin kiinnittää lautan hinausta varten.
pukkitammi – tukipuilla eli pukeilla alavirran puolelta tuettu uittopato.
pukkuri – yhden miehen justeeri.
pulja – puista pelinoppaa vuorotellen pyörittäen pelattu savottalaisten suosima peli.
puolipuhdas – pinotavaralaji, jota ei kuorittu täysin kuorettomaksi.
puomilitka – pitkänomaiseksi lautaksi taiteltu tukkilautan ympäryspuomi.
pyräs – pieni tukkilautta.
päiväläinen – päiväpalkkalainen.
pärskesuoja / ysköslevy – savottakämpän makuulaverille nukkujien välille pään kohdalle kiinnitetty levy, jonka ansiosta nukkujat eivät yskineet toistensa päälle.
pölkky – tukkipuu tai pienempi katkaistu puu.
pölkkytammi – uittopuista nopeasti kasattu väliaikainen uittopato.
pölli – yleensä lyhyt puutavara, pinotavara.
pönkäpuu / pönkkäpuu – tukipuu.
raato – kaadettu puu.
rakovalkea – kahden päällekkäin laitetun honkapuun väliin sytytetty tuli.
ranka – kaadettu ja karsittu esimerkiksi halkopuuksi tarkoitettu ohuehko puu.
rantaraha – uittajan maksama vahingonkorvaus uittovesistön varren maanomistajille esim. tulvavahingoista tai rannalle ajautuneista puunjätteistä.
raudanvihat – yliluonnollisesta syystä johtuvaksi koettu toistuva teräaseella sattunut onnettomuus kuten kirveen osuminen jalkaan.
rautakelu – keluveneen hammasratavälitteinen veivistä pyöritettävä kela eli vintturi.
rautalämsä – rautainen uittolenkki.
repsikkapoika – nuori savottalainen joka tekee pieniä apumiehen töitä metsä- ja uittotyömailla isänsä tai vanhemman työmiehen kaverina.
riippatukki – tukkikuorman sivulla köyden varassa riippuva tukki, jonka avulla rekikuormasta voitiin tehdä leveä.
rikulipuomi – väliaikainen vitsaksilla tai rautalangalla yhteen liitetyistä puista tehty puomi.
ristikko / taapeli – ristikkäisinä kerroksina tehty puupino. Alimpiin kerroksiin laitettiin isoimmat puut.
rosvonkortteli / rosvonmitta – yhtiöiden vaatima 10-15 cm:n painumisen vara eli ylimitta puupinossa.
ruokakunta – ruokailijoiden yhteenliittymä, joka hankki muonatarpeet ja mahdollisesti joskus myös kokin porukan ruokataloutta varten ja jakoi kustannukset tasan jäsenten kesken.
ruotari – ponttuun poikkipuu, johon kiinteän ponttuulautan muodostavat tukit sidottiin kiinni.
ruuhka – koskeen kiinni tarttuneista uittopuista muodostunut kasa.
ryykätä – tasoittaa sahan hampaiden päät teroittamisen yhteydessä (työkaluina; kaksi puukapulaa ja lattaviila).
ränni – vaikeauittoiseen kohtaan esim. koskeen puista rakennettu uittokouru.
saappari – uittotammen yläpuolelle vedenpinnalle tukeista rakennettu työsilta.
saihu / soho – katoksellinen uittolaisten muonavene.
saverikko – reen aisan kaplakseen tai jalakseen yhdistävä kiinnityslaite.
sekaleimikko – puuleimikko, josta hakataan tukkipuita että pinotavaraa.
sestoa – sauvoa venettä, lauttaa tai ylittää joki yhdellä tukilla seisten.
seuhka – ponttuun vorokin ristikkäin salvettu osa.
sierain – uitossa käytetyn ohjepuun päähän hakattu tai kairattu reikä.
sinkki – vaijeri.
sipata – menettää (juoda) rahansa.
sippimies – kylillä rahansa tuhlannut persaukinen savottalainen.
sippipalsta – sippimiehelle tehtäväksi annettu huono palsta.
sippiviulu – säilykepurkista, laudanpalasta ja kitaran tai viulunkielestä tehty savottajätkän soitin.
siutinki – köysivyyhti.
siuttari – ponttuun hinausköyden eli varpin vyyhdelle eli siutingille keräävä henkilö.
sotta – lasku- tai tilinpitotapaa ilmaiseva sana.
sulli – paperipuu.
suma – lautoissa oleva suuri määrä uittopuita esim. järvessä, meressä tai joessa.
sumapuomi / ympäryspuomi / kyrpäpuomi – näre- tai rautalenkeillä yhteen liitetyistä puomeista/tukeista tehty tukkilauttaa koossa pitävä kehä.
suuvita – kiilata, tilkitä. Esim. kirves, leka, vasara.
syntymäkuoppa – puun kaatuessaan hankeen jättämä jälki.
syystyöt – syksyllä tehdyt uiton valmistelutyöt kuten tammien korjaukset ja uittoväylien puhdistukset.
särkypuu – kirveellä halkaistu puu.
takareki – parireen takimmainen reki, jossa on matala keula.
tammenvahti – uittotammen aukaisusta ja sulkemisesta huolehtiva uittomies.
tammi – pato.
tappikelu – akselipuusta ja siihen kiinnitetyistä tapeista muodostuva yksinkertainen kela eli vintturi.
tehopakkaus – sodan jälkeen savottalaisten työtehon ja motivaation kohottamiseksi määrätyn suuruisesta urakasta palkinnoksi jaettu pakkaus, jossa oli säännöstelyn vuoksi muuten vaikeasti saatavilla olevia ruokatarvikkeita. Oli suhteellisen helppo hankkia.
tekomies – kaatomies tai kankimies.
terävä pää – työnjohtoporukan huone tai erillinen asuinrakennus savottakämpillä.
tieinsinööri – leikillinen nimitys vanhahkolle hevosvarsitien kunnostajalle ja kuokkijalle (tiepomo).
tiennoutaja – hevonen, joka kykenee löytämään vanhat jälkensä umpeen tuiskunneelta talvitieltä.
tikkelit Vaijerilla tai kettingillä yhdistetyt ”tikanpäätä” muistuttavat litteät raudat, joilla puomit voitiin tilapäisesti liittää yhteen.
tikkuri – paksu villapaita.
tukkisakset – tukkien kuormauksessa käytetty työkalu, jonka avulla tukista saadaan hyvä ote nostamista varten.
tulipiippu – ukkoherran eli päätyönjohtajan apulainen.
tuppivyö – tuppipuukko vöineen.
tylsä pää – miehistön eli tavallisten savottalaisten huone savottakämpillä.
tynnyrivarppaaja – hinatessaan ankkureidensa luona paikallaan pysyvä varppialus.
uittolanka – uittorakenteiden sitomisessa käytetty paksu rautalanka.
uittolenkki – puomipuiden yhteen liittämisessä käytetty rautaketju tai närelenkki.
uittoyhdistys – uittajien yhteenliittymä, joka hoitaa osakkaidensa puiden uittamisen yhteisuittona.
ukkoherra – yleensä koko hakkuu- tai uittoalueella oleva päätyönjohtaja.
valtatie / varsitie – jäädyttämällä tehty talvisavotan päähevostie, joka johtaa hakkuualueelta lanssipaikalle.
vanginlukko – rautalangasta tehty leikkikalu, jonka osien erilleen saaminen vaatii taitoa.
varastopuomi – suurilla järvillä laivojen hinaamissa lautoissa käytetty puomi, jonka laiva palautti takaisin lähtöpaikalle hinattuaan lautan järven yli.
varpata – hinata kelaamalla.
varppi / väkiköysi – paksu köysi tai vaijeri.
varppilaiva – kelaamalla hinaava laiva.
varsitiehöylä – työväline, jolla höylättiin reen jalaksille urat varsitiehen.
varsitiekuokka – varsitien kunnostamisessa käytetty tasakärkinen kuokka.
vastuu – paikka, jossa uittopuut laskevat jokea tai puroa myöten järveen.
vastuupuomi – vastuun ympäröimä puomi, jonka sisään puut uivat järveen laskiessaan.
vauhkanat – pinotavaraa ajettaessa tukkireen pankoille laitettava lava, jonka päällä lyhyet puut pysyivät.
vauhkanatapit – vauhkanoiden sivuille laitetut puutapit, jotka pitivät kuorman koossa.
vieritystyöt – uittopuiden siirtäminen järven tai joen varressa olevilta lansseilta veteen.
vihtapoika – uittorakenteiden sitomisessa tarvittavia vitsaksia vääntävä poika.
viilettää – pitää perää, ohjata venettä.
viipalekämppä – valmiista elementeistä koottu kämppä. Voitiin helposti siirtää toiseen paikkaan.
vititie – pohjustamaton ja auraamaton talvisavotan hevostie.
vitjamies – tukin pituuden mittaaja lanssin mittauksissa.
vorokki – ponttuun pystyasennossa oleva hevos- tai mieskiertoinen kela eli vintturi, jonka ympärille ponttuuta ja tukkilauttaa vetävä varppi kiertyy.
väkikarttu – erityisesti nuorempien metsä- ja uittomiesten suosima voimailuleikki, jossa kaksi kilpailijaa istuu lattialla jalat vastakkain ja vetää käsissä poikittain olevaa kapulaa eli karttua.
vänkäri – tukkien, puomien ja pylväiden pyöräyttämiseen esim. karsiessa tai parkkuun aikana käytetty varrellinen rautakoukku eli haka. Myös apumiehen nimitys.
yhteisuitto – uitto, jossa puutavaranomistajat toimivat yhteistyössä esim. uittoyhdistyksen avulla uittaen puunsa yhtä aikaa samassa sumassa.
yksityisuitto – puutavaranomistajan yhteisuittoväylään kuulumattomalla yksityisuittoväylällä itse suorittama uitto.
ulostelija – mies joka huolehtii, ettei nippujono tartu mutkissa rantaan. Työntelee keksillä ulospäin.
ylösottaja – mittamiesten huutamat puiden mitat muistiin merkitsevä leimaus- tai mittaporukan jäsen.
ylösottolauta – leimausporukan ylösottomiehellä oleva levy tai lauta, johon puiden mitat merkitään.
älykapula – puusta tehty pöllintekijän mittakapula, jolla kokeiltiin puun paksuutta.
Luettelo koottu eri lähteistä.
Kauko Huotari
Minusta ettone tuntui kaikkein tutummalta ja ”käytetyltäkin.”
Pusan Mirja
Ei tämäkään lista ole täydellinen ainakin ”lonkanveto” puuttuu.
Jouko paljastikin, jo hieman liikaakin kerralla. Olin lukemassa ja miettimistauolla, kun luettelossa oli paljon tuttuja sanoja, mutta myös joitakin mitkä ei palautunut enää ollenkaan mieleen.
Olin nöösipoikana aikoinaan viikkojakin ”samat vanhat pierut” savottakämpällä ja myöhemmin Rajan leipiin tultua Kokkojärven vartiolla jonka toimenkuvaan kuului myös Lieksanjoen uiton valvonta.Sieltä tarttui mukaan myös eri sanastoluetteloissa mainittuja uittomiesten termejä. Tosin siellä savotta kämpillä oli monen moista tarinaaa iltaisin, mutta siitä ehkä joskus.
Gutzeit yhtiö oli se joka hoiti Lieksanjoen uittoa,joka tapahtui päivisin venäjän puolella olevalla vastaan ottopaikalla.
Rajan valvonta kämppä oli tietenkin aivan rajalla ja uittomiesten kolmensadan metrin päässä,jossa oli kanttiinit ja sähköttömät rantasaunat joita palveluja meilläkin oli oikeus käyttää. Siellä viimeistään saunanlöylyissä sai kuulla uittomiesten juttuja, joskus pimeässä saunassa, kun joku laittoi pullonkiertoon tuli kokeiltua ensimmäiseksi oliko pullossa kierteet vai kertakäyttökorkki, joka paljasti pullon kansallisuuden.
Jostain syystä yhteydet näkyy taas tökkivän. Pitänee keskeyttää ennenkuin loppuu kokoyhteys.
Jos yhteys taas pelaa, niin lopuksi edelliseen, että netistä minäkin löysin melkoisen luettelon uitto ja -savottasanastoa.
Jouko pisti tulemaan sellaisen määrän sanontoja että oksat pois.Minun ajatukseni oli seuraavalla kerralla arvuutella täällä
päin käytettyjä sanoja mutta kiitos kaikille lukijoille.
Ehkä tämä oli näin netti aikana liian helppo keksitään uusi aihe
joihin vastauksen antaminen teettää enemmän työtä.
Tietääkö kukaan, mitä tarkoittaa / mikä on TIIKKA? Siis kahdella iillä. Ierikka
Tiikasta tulee mieleen joku puu- tai metsätöihin liittyvä käsityökalu. Veikkailen, että voipi olla rinnakkaisnimi pokoralle eli pokaralle.
Jostain olen löytänyt tiedon, että tiikka olisi nostopiikki. Mikä sellainen sitten on – tai on ollut – sitä en osaa selittää. Tunnen kuitenkin erään miehen, jonka etunimi on Tiikka. Aika harvinainen nimi! arvelee Ierikka
Sitä tuota TIIKKA-nimitystä on monenlaista.
Ennenvanhaan, kun hiihtämään lähdettiin, niin katsottiin,
että onko rottikisauvojen päässä ehjät TIIKAT.
Voihan se olla uittohaankin päässä tiikka.
Tiikka-sanan loppupäätteita voi olla satoja.
Muutamia tuli tässä mieleen:
-politiikka
-taktiikka
-etiikka
-kunnallispolitiikka
-kyynärpäätaktiikka
-logistiikka
-dramatiikka
-mystiikka
-praktiikka
-dogmatiikka
-aritmetiikka
-optiikka
-automatiikka
-ROMANTIIKKA
Tuohon romantiikkaan on hyvä lopettaa luettelo.
Jos romantiikkaa olisi vielä ruusutarhassa, niin
mikäpä olisi sen parempaa.
Tuo sauvan päässä oleva tiikka on minulle uusi tieto. Kiitos! Ierikka
Tikkuri on myös kymmenen kappaletta. Neljä tikkuria on kiihtelys
Kuuntele radiodokumentti Metsien miehet Yle Areenasta!
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/04/19/suomalaisen-metsatyon-murros-katso-koskettavat-kuvat-metsiemme-miehista?ref=ohj-articles