Vennäin puolella, osa 4
Sehän tuli yllättäen kuin kosinta entiselle tytölle, siis tämä lokakuinen Ruskealan reissu keskellä koleaa perjantaipäivää. Kaksi ”Imatran Inkeriä” autoili Pielisen rannoilta Enon ja Hoilolan kautta Vennäin puolelle ja olivat keksineet pyytää minua Värtsissä olleiden tarinoitteni perusteella oppaakseen ; tosin tunsimme toisemme muutenkin jo vuosikymmenten takaa.
Vastuu alkoi heti painaa hartioitani. Olenhan kyllä reissaillut rajan takana lukemattomia kertoja, mutta että oppaaksi! Kyse oli lähinnä Vanhasta Värtsilästä jonne toisen kumppanini isä oli tehnyt autollaan kihlajaismatkan ennen sotia.
Kuusenkerkkäkuohujuoman siivittäminä suunnittelimme, että kahvittelemme Öljymäellä, käymme Vanhan Värtsilän kaupoissa, pysähdymme Pälkjärven sankarihautausmaan muistomerkillä ja Ruskealan Herrankukkarossa. Kotimatkalle kääntyisimme Ahinkoskelta.
Matkaselän asemalla
Kakunkylän kallioiden kohdalla huomasin unohtaneeni autuaasti että minun olisi pitänyt toimia oppaana. Värtsilän tienhaara oli jäänyt meiltä huomioimatta! Vanhinko ei ollut korjaamaton, voisimme paikata sen paluumatkalla.
Ruskeala on Niiralan raja-aseman ja Sortavalan puolivälissä, matkaa kumpaankin on 30 kilometriä. Itselläni sinne on siteitä sen verran että Mari-mummo ja isäni ovat Ruskealassa syntyneitä. Myöhemmin, kun perhe oli muuttanut Pälkjärven Ilmakkaan vain pieni Kyyrönlampi eroitti uuden asuinpaikan Pirttipohjasta joka oli jo Ruskealan puolta.
Emme poikenneet Matkaselän asemalle, siellä ei mielestäni ole nykyisin mitään nähtävää. Matkaselkä oli ilmakkalaisille, kuten monelle muullekin, sellainen tärkeä liikekeskus johon muistot palasivat aina uudelleen. Yleensä sinne oli menty hevosella, polkupyörällä ja jopa jalkaisin.
Sortavalaan menevän tien varrella ovat useat talot maalattu punamullalla. Siivoustalkoot meneillään tämän talon ympäristössä.
Emme kääntyneet myöskään Ruskealan marmorilouhokselle, koska ounastelin ettei paikka olisi enää näin myöhäsyksyllä auki turisteille. Ruskealan marmorista on aikoinaan rakennettu monia loistotaloja, pääasiassa Pietariin. Nyt louhokselle suunnitellaan Karjalan Sanomien mukaan ympärivuotista matkailukeskusta.
Äärellä virran vuolaan, rajoilla Karjalan
Ahinkosken kuohuja.
Tohmajoen Ahinkoski on upea maisemapaikka jota monet ohikulkijat pysähtyvät ihastelemaan. Tässä kohtaa tienposkessa on istunut koko kesän luonnonantimien myyjiä. On ollut mustikoita, kanttarelleja ja lakkoja. Tällä kertaa viluisilla myyjillä oli lähinnä karpaloita ja säilöttyjä venäläisiä kurkkuja.
Eestistä kotoisin olevalta mummolta löytyi runsaasti syksyn satoa myytäväksi asti.
Kosken partaalla olevan, suljetun kioskin kupeella, kyyhötti pieni mummeroinen joka sulatti sydämemme. Hänellä oli vielä pari pussillista tuoreita kanttarellejakin jotka vaihtoivat omistajaa sujuvasti. Kauppoja tehdessämme toinen matkaseuralaisistani keskusteli venäjäksi myyjän kanssa ja sai selville että nainen oli syntyisin Eestistä. Hiljaisina tyttöinä käänsimme auton nokan paluumatkalle ja tuumailimme kuinka monenlaisia kohtaloita sitä ihmisen lapsella onkaan. Totesimme vielä senkin, että samanikäisiä mummeleita lienemme itsekin.
Rusgie neitsyt, valgie neitsyt
Kun olin ”Tipulan” ensimmäisellä luokalla Joensuussa, oli opintien aloittelijoiden joukossa Heli Keinonen niminen piskuinen tyttö josta myöhemmin sukeutui itäkarjalaisten laulujen esittäjä ja arabian kielen opettaja.
Muistelen, että Heli on samaa sukua kuin Kalevi Keinonen jonka elämäntyön huippu lienee Ruskealan kirkon raunioiden kupeelle rakentama Herrankukkaro. Kun astuimme kylmästä sisälle lämpimän rakennuksen natiseville lattialaudoille, olo tuntui heti niin kodikkaalta että päätimme jäädä sinne ruokailemaan.
Ennen ruokailua viivähdimme kuitenkin hetken kirkkosalin puolella. Kun seuralaiseni kuvasivat kirkon alttaritaulua, kysyin josko saisin käyttää otettuja kuvia jos ruonosuoneni rupeaisi sykkimään ja kirjoittaisin Ruskealasta pienen matkakertomuksen. Koska sain myöntävän vastauksen, en tarinoi tässä sen enempää vaan annan Marleenan kuvakavalkadin puhua puolestaan!
Ruskealan sodassa tuhoutuneen kirkon peruskiviä ja portaat.
Uusi kirkko valmiina vailla seinien pintakäsittelyä.
Kirkon kaunis alttari.
Uusien urkujen säestyksellä virren veisuu sujuu jumalanpalveluksissa.
Uusi ortodoksinen kirkko Värtsilässä.
Värtsiläläinen katunäkymä.
Neuvostoliiton aikaisia rakennuksia Värtsilässä.
Omakotitalon laajennusremontti Värtsilän kaupunkityyppisen taajaman
asumalähiössä.
Teksti: Tellervo
Kuvat ja kuvien tekstitys: Marleena
Sen verran olen käynyt tuossa rajan toisella puolella, että tutulta näytti. Oli vaan yllätys mulle, että siellä on uusi ort. kirkko.
Terv. Pusan Mirja
Olimme Marleenan kanssa työtovereita
vuosikymmenten ajan, siksi onkin mukava
nähdä hänen ottamansa kuvasarja täällä
Värtsinkin palstoilla.
Elämän ruuhkavuosina – ennen nettiaikaa –
oli henkilökunnan lehti tärkeä tiedotusväline
ja yhdysside yhtiömme tehtaan ja sahan (EG/Enocell/Storaenso)
n 600 henkilön keskuudessa.
Marleena toimitti ko lehteä ja taisivat useimmat
kuvasarjatkin olla hänen ottamiaan. Kuvauskeikoista
ei puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteitakaan, joskus
kuvat oli otettava jonkin säiliön sisäseinämistä
tikkailla keikkuen tai kohottava ilmakuvauksia varten helikopterilla korkeuksiin.
Ruskiilan reissulla ovat ”tyttäret” pysyneet kuvista
päätellen kuitenkin maanpinnalla.
Olipa mukava päästä Tellervon ja Marleenan siivellä poikkeamaan Vennäin puolella.Kiitos molemmille!
Olen kelaillut moneen kertaan edes taas Marleenan kuvakavalkadia. Se herättää monenlaisia ajatuskulkuja. Surullista katsottavaa nuo kirkon rauniot ja rapistuneet rakennukset. Herrankukkaro puolestaan on kuin toisesta maailmasta. Hienoa, että joukossa oli myös kuva Ahinkoskesta.
Keinonen vaimoineen on tehnyt valtavan työn Herrankukkaron eteen. Eikä ole ollut mikään poikanen enää urakkaa aloittaessaan. Tämän tarinan ja kuvien innoittamana googlettelin aiheesta ja jostain tuli esiin Keinosen syntymävuosi 1926.
Vastaan tuli myös tieto, että Herrankukkaron perustusten materiaalina käytettyä luonnonkiveä on kuljetettu mm. suomalaisajan jäljiltä löytyneiden navettarakennusten kiilakivistä Pälkjärveltä ja muualta lähiympäristöstä.
Helsingissä Ruskealan marmoria on käytetty Kasarmintorin laidalla sijaitsevan entisen Yleisradion toimitalon rakentamiseen.
Jos ajoimme vahingossa Venäjän Värtsilän
tienhaaran ohi, niin eipä tässä meinaa
enää osata kotiinsa Niinivaarallakaan.
Varsinkin Pielisjoen ylittävän Pekkalan sillan
suunnasta tullessa on oltava tarkkana. Viimeksi
toissailtana katse tarttui tie-opasteissa olevaan
Sortavalan viittaan niin että uusi sivupistokas
Niinivaaralle jäi huomaamatta.
No, aivan Sortavalaan asti ei tarvinnut ajella,
kotiin pääsi Hukanhaudan kautta.
*
Ruskelan ruskassa oli hieman tavallista enemmän kuvia,
mutta olin sopinut siitä etukäteen toimituksen
kanssa. Kiitos kuvaajalle kuin myös Eiralle.
Ruskie neitsyt, valgie neitsyt Heli Keinosen esittämänä.
http://www.youtube.com/watch?v=Cj1uJY9htDg
Mielenkiinnolla luin taas Vennään matkasta, kun itsellä on jo aikaa kyseisillä paikoilla käynnistä. Siellä entisessä Ruskiilan pappilassa kävimme monet kerrat, ja on todella kunnioitettavaa, kuinka kova tahto ja vakaumus sai aikaan uuden kirkon ja majoituspaikan kaikista epäilijöistä huolimatta. Keinonen on sukua Helille ja Kaijalle, jotka jatkoivat Peionniemessä isänsä aloittamaa mansikanviljelyä entisen pappilan pelloilla. Aikoinaan Keinosen puutarha työllisti myös minua kevät-kesäaikaan, kun sen työntekijöitten lapsia oli hoidossa ja varsinkin kun siellä oli tuotantosuuntana perennat ja puut ja pensaat, niin pelloilla tarvittiin runsaasti työväkeä.
-Tellen lailla minäkin harhailin Joensuussa lauantaina, kun vein sukulaisen keskustasta lentokentälle, ja aattelin pois tullessa ajaakin Kajaanin tien kautta keskustaan, ja katsoa millainen se liittymä nyt on. No, naisen logiikalla kun opasteessa luki vaan Kajaani,Lieksa ym. eikä keskustaa mainittu, niin hurautin ohitse, ennenkuin tajusin, että tietenkinhän siitä olisi pitänyt kääntyä kuten ennenkin. Käännyin sitten Rantakylän liittymästä, vaikka siinäkään ei keskustaa mainittu, mutta keskustaan pääsi kuitenkin. -Liittymät ovat olleetkin kesän ajan todella mielenkiintoisia, kun lähes joka viikko on ollut uudet reitit, vaan nyt alkaa jo Ilomantsin liittymäkin olla paremmin ajettava, vaikka vielä viikko sitten siinäkin pimeässä ajettiin harhaan.
Kiitos kivasta jutusta, kuvat hienoja! Arvelen, että marmorilouhos saattaisi hyvinkin olla avoinna vielä vierailijoille. Joinakin talvina siellä on järjestetty valoshow marmoriseinämille kuulemma.
Kiitos taas matkailukuvauksesta ja -kuvista ”muistojen mailla”. Kaipasin kuvaa myös Matkaselän asemalta,koska niin monen monta kertaa siitä olen kullut kerrottavan!
Viipuri-Värtsilä radasta erkani Matkaselässä rata myös
Suojärvelle.Jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana
Matkaselässä taisteltiin heinä-elokuussa.
Matkaselän asemarakennus muistutti mielestäni
Joensuun rautatieasemaa mikä lienee monellekin
Värtsin lukijalle tuttu.
Kuvan asemarakennuksesta löytää ainakin googlettamalla
asiasanan ”Ruskealan pitäjän historiikki” ja
sieltä ”Ruskealan kuvasto”.
Matkaselän tiellä oli vähällä päättyä isäni matka. Hän oli jollakin tiedustelu- tai/ja viestinvientimatkalla polkupyörällä. Edellä ajanut sotakaveri osui miinaan. Hän kuoli siihen paikkaan. Isä haavoittui vakavasti. Hän oli loppu elämänsä yksisilmäinen, kehossa kuljeskelevia sirpaleita. Mikään niistä ei kuitenkaan kulkeutunut sydämeen, niinkuin vuosikymmenet pelättiin. Isä kuoli 92-vuotiaana.
Kappelissani on itäseinällä Kaustajärven raja-aidan alta kerätyistä kivistä muotoiltu risti. Sen alimmaisena, ikäänkuin jalustana on isohko kivi, jonka otiin talteen, kun kaivoin Matti-veljeni haudan Leminrinteen hautausmaalle. Ristin keskellä on kivi Ihantalasta, missä Ullan isä oli taistellut. Ristin ylimmäinen kivi on Matkaselan tieltä, missä isä haavoittui. Risti on siis kartta rajan taakse menetetystä Karjalasta. – Tuli mieleen, kun kirjoitettiin Matkaselän asemasta, jossa olen muutamia vuosia sitten pistäytynyt. Ierikka
Oli kiva tutustua matkaanne!
T:Antero
Heli Keinonen oli nuoruuden tuttuni ja samassa koulussa. Olen seurannut hänen elämäänsä. Pusan Mirja
olen ollut heli keinosen kanssa joensuussa tipulassa
haluaisin ostaa cd-levyn karjalaisia lauluja,mutta en löydä mistään
asun kuopiossa
Koska kysymys sattui minun ”tontilleni”
annan tässä pikaista ensiapua.
Joensuussa toimiva Karjalan Musiikki on
lopettelemassa toimintaansa aivan näinä päivinä
ja siellä on juuri alkanut ale. Netistä
löytyy yhteystietoja, mutta kannattaa pitää
kiirettä.
*
Myös ortodoksisessa kulttuurikeskuksessa Joensuussa
on ollut myynnissä karjalaista musiikkia, sitäkin
voisi tutkailla netistä.
*
Kannattaa tutkailla myös Koskikadulla Joensuussa
sijaitsevan Carelicumin tuotevalikoimaa. Siellä on myynnissä
ainakin kirjallisuutta.
*
Myös karjalaisseurojen, kuten Pälkjärven, Värtsilän,
ja Ruskealaseuran sihteerit voinevat antaa vinkkejä.
Linkit Värtsiläisten seuran ja Pälkjärveläisten seuran
johtokuntiin löytyvät Värtsinkin oikeasta alareunasta.
*
Värtsin lukijoissa on varmasti sellaisia
henkilöitä jotka osaavat antaa kysymykseesi
kattavamman vastauksen.
Minulla on HANNU BRELON Urai matkuniekka sd-levy,Hän oli Kiteen torilla
silloin esiintymässä ja saatiiin nimikirjoitusella tämä levy.
Tällä levyllä 12 karjalan kielellä esitettyä laulua. Siitä on jo
10 vuotta,en tiedä onko näitä myynnissä.Tiedustella vois Muusikko
Mika Tarkkoselta.
Kuulin viikolla ikävän suru-uutisen: Kalevi Keinonen olisi menehtynyt. Lähde: luotettava Värtsin tietolähde. Jos lehden lukijoilla varmentavia tietoja, varmistakoot suru-uutisen. Tuskin tälläistä tietoa levitetään perättömänä!!
Vahvistustieto tuli toiseltakin taholta. Osanotto!
Siitä on melkein tasan vuosi kun ylläolevat kuvat
Ruskealan kirkon ehjistä sisätiloista on otettu.
+++
Siitä on vain pari kuukautta, kun tapasimme
Keinosen pariskunnan Ruskealan kirkolla.
Pariskunta istuskeli hiljaisina kahvihuoneen seinustalla
ja rouva kertoi että se oli vasta heidän toinen käyntinsä kirkolla palon jälkeen.
Kerron tästä tapaamisestamme tarinassani Villejä vadelmia, osiossa Sinisiä ajatuksia, Värtsi 22.8.2013.
+++
Nyt ovat poissa kirkon uudet urut, kaunis alttaritaulu
ja Värtsin saamien tietojen mukaan kirkon rakennuttajakin.
Nostanpa sunnuntaiaamua varten esiin tämän Tellervon lokakuisen Ruskealan reissun neljän vuoden takaa.
Keskiviikkona Tellervo ja Kepa retkeilivät Pälkjärvellä, Ruskealassa ja Värtsilässä Tellervon opastuksella. Pääset mukavalle nojatuolimatkalle klikkaamalla seuraavaa linkkiä. Hyvää matkaa!
http://www.palkjarvi.fi/tarinoita.php?juttu=153
Minä puolestani matkustin pälkjärveläisten mukana. Hotelli Punkaharjun
ateria oli todella raikasta ja maukasta. Voin suositella!
Jos vielä hanhenrinnan päälle olisi ollut tilkka kastiketta… niin täydet pinnat.
Omistaja, Saimi Hoyer ei ehtinyt kiireiltään paikalle, joten selfiet jäi ottamatta.
Onnea joka tapauksessa uudelle yrittäjälle!