Kuva: Irene
Saunarantaan käsien pesulle menijä melkein säikähti, kun ihan vierestä lähti iso lintu uimaan. Valkoposkihanhihan se. Hetken järven yllä kaarreltuaan se nousi pihamaalle ja rupesi aterioimaan. Apiloita näkyi nyppivän. Ei juuri ihmisten läsnäolosta ollut moksiskaan. Ensin ajateltiin, että se on sairas, kun on jäänyt muusta joukosta. Uidessa ei näyttänyt olevan mitään vikaa . Ruokakin maistui ja oli jo aiemminkin maistunut. Teki isoja mustikkapläjäyksiä pihamaahan varottaviksi.Siinä se asteli illan ihmisistä välittämättä.
Aamulla hanhea ei enää näkynyt. Minne lie lentänyt apilapläjäyksiä tekemään.
Kun kuvaa tuijottaa, ei ihmettele, että olet viisi kuukautta tänäkin vuonna metsässä viihtynyt ja – viipynyt! Miksei viihtyisi hanhikin tuossa idyllissä!
On muuten maailman meno muuttunut Värtsilässäkin: myös meillä maalaisilla on erikseen kesäpaikka ja talvipaikka, Niin ei ollut silloin ennen vanhaan, vaikka silloinkin kesää seurasi syksyn jälkeen talvi ja talvea kevään jälkeen kesä. Lintujärven vaiheilla elää muuttolintusia, me värtsiläisiä, siis!
Eilen tuossa ihan piharannassa pulikoi sorsaperhe. Niillä näytti olevan hauskaa. Eivät vielä pakanneet muuttokamppeitaan.
Ei siis mitään kiirettä! Otetaan iisisti, tuumailee Ierikka
Kotoisen näköisesti tepastelee.. Kyllähän tuon pitäisi vaikka koko kesän. Söisiköhän se pihaheinät niin ettei tarvitsisi ruohonleikkuria?
Taitaa olla pitkä syksy koska daaliat kerkiää kuolla vanhuuteen. Tavallisesti halla on kerinnyt kylmättämään nekin kukkaset kesken kukinnan