Patsolan koulun (Värtsilän Kisan) joukkue valmentajineen.
Kukapa tunnistaa kuvan henkilöt? (Klikkaa kuva suuremmaksi)
Helsingin Olympialaisten jälkeen meillä pikkupojilla riitti omia Olympialaisia ja urheiluintoa vielä monta vuotta kisojen jälkeen.
Stadionilla järjesttiin SVUL:n Suurkisat vuonna 1956 ja myös Patsolan koulu osallistui tapahtumaan. Oli melko juhlavaa kun itsekin päästäisiin Stadionille.
Kun lumet olivat sulaneet maasta niin aloitettiin voimisteluharjoitukset ulkona. En muista harjoiteltiinko talven mittaan sisätiloissa. Koulun päättymisen jälkeenkin oli vielä harjoituksia koska tapahtuma oli kesä ja heinäkuun vaihteessa.
Muistan matkasta vain muutaman asian: Matka oli pitkä, rahaa ei ollut, oli kylmä ja juomavesi oli kamalaa. Siinäpä ne muistot tiivistettynä.
Olimme majoitettuna Tehtaankadun kansakoululle. Meille oli annettu raitiovaunulippu jolla voi kulkea majoituksesta Stadionille harjoituksiin.
Näytti upealta kun koko Olympiastadionin kenttä oli täynnä voimistelijoita. Meidän säntäilyt Patsolan koulun pihamaalla eivät näyttäneet miltään, eikä niitä ymmärtänyt. Täällä musiikin mukaan ja satojen, kenties tuhansien muitten lasten kanssa voimistelunäytökset alkoivat näyttää jo harjoituksissa aika hienoilta.
Korkeasaaressakin käytiin, totta kai. Siellä tuli kova jano ja menin rantaan juomaan. Hyi hitto miten pahaa vettä! Enhän minä tiennyt mille merivesi maistuu. Koulun kraanavesi oli kyllä ihan yhtä pahaa.
Linnanmäellä päästiin myös käymään. Hiukan ikävät muistot jäi siitäkin matkasta. Joka paikkaan olisi pitänyt olla rahaa, mutta sitä ei minulla ollut. Sain kuitenkin katsella portilta ilmaiseksi.
Kerran käytiin jossain ”ulkona syömässä”. Katselin ruokalistaa enkä tunnistanut sieltä ainuttakaan ruokaa. Ja vaikka olisin tunnistanutkin niin sellaisia summia rahaa ei olisi ollut.
Suurkisamerkkejä.
Sitten koitti se suuri päivä, jolloin marssisimme Stadionille juhlaesitykseen. Sitä ennen kuitenkin kokoonnuille Kauppatorille koska tasavallan presidentti haluaisi nähdä meidät sieltä linnansa parvekkeelta. Meitä yritettiin laittaa suoriin riveihin koko kauppatori täyteen. Sää oli kamalan kylmä ja varmaankin satoi. Tuuli kävi mereltä ja me olimme melkein alasti. Siinä meni iäisyys ennenkuin Presidentti ilmestyi huiskuttamaan parvekkeeltaan. Huulet sinisinä siinä täristiin tuntitolkulla.
Aikanaan päästiin sitten marssimaan kohti Olympia stadionia. Kävely lämmitti hiukan. Minua kyllä enemmän lämmitti kun muistin, että pipossa on raitiovaunulippu jemmassa. Sillä pääsisin lämmittelemään Tehtaankadun koululle. Niinpä livistin kulkueesta omille teilleni, ja siellä olen vieläkin. Saattoivat olla ihan oivalliset voimistelut siellä Stadionilla, en tiedä.
Matka Värtsilästä Helsinkiin tehtiin junalla. Matka höyryjunan puupenkeillä kesti toistakymmentä tuntia suuntaansa. Minä pienenä ja hintelänä kiipesin nukkumaan hattuhyllylle.
Toivottavasti kommentoijat muistavat tapahtumasta enemmän.
Hyvää Alpoa taas.
Kuvassa on useita nimensä unohtaneitani.
Aivanhan tässä tuli vilu lukijallekin,
vaikka tarina sinänsä oli hyvä.
—-
Kyllä minä niin mieleni pahoitin
kun en aikoinaan päässyt Partaharjun
poikaleirille.
Vanhempi väki oli sitä mieltä että
heinätyöt pelloillamme ovat etusijalla.
Kiitos Alpo hieno tarina.
Helsingin vesijohdoissa virtasi tuohonaikaan Vantaanjoen vesi.Pahaa oli,vaahtosi kuin samarin kun lasiin laski.Tilannehan korjaantui vasta paljon myöhemmin kun Päijännetunneli valmistui.
On kyllä ollut Patsolan joukkueella hienot asut mutta kylmä on varmasti tullut näissä Suomen normi kesäkeleissä.
”Paljon on kärsitty vilua ja nälkää”…
Alpoaatoksen tarinasta tuli mieleen omat
viisikymmentäluvun luokkaretket. Pyöräilimme
yökunssiin Mertalammelle, kävimme luokanvalvojamme
kesäasunnolla Kiteellä ja kaukaisin paikka taisi
olla yleisillä kulkuneuvoille tehty keikka Kuopioon.
Kakista näistä on jäänyt kyllä muuten mukavat
muistot, mutta näin jälkikäteen ajatellen
niin kyllähän sen aikaiset retkivarusteet ja
retkeilykokemuskin olivat olemattomat. Mukaan
otettu kukkarokin taisi olla laihanlainen,
sillä muuten niin hienolla kahden päivän
Kuopion reissullakin muistan käyneeni vain
yhden kerran syömässä jossain ruokabaarissa.
Kaikki muu oli kyllä ekstraa, sillä uuden
Pohjois-Karjalan läänin maaherran tytär oli
juuri muuttanut Kuopiosta luokallemme, joten
jotain tästä gloriasta taisi heijastua meihin
muihinkin.
Luokanvalvojamme luona Kiteellä saimme
kylmää kaakaota, mikä tuntui tietenkin
hienolta.
Koska hän itse poistui yöksi naapuriin
niin lieneekö meillä muuta sapuskaa ollutkaan,
en ainakaan muista.
Mertalammella palelin telttareuhkanassa koko
yön, mitään alusia tai makuupusseja ei tietenkäään
ollut, varusteenani taisi olla vain harmaa,
reunoiltaan raidallinen viltti.
Muistan hyvin nuo juhlat. Olin esiintymässä miesten joukkuevoimistelunäytöksessä ja sattumalta jouduin aivan pääkatsomon eteen. Harjoituksissa kaikki onnistui huyvin, kun säestys tuli levyltä, mutta itse esityksestä meinasi tulla suuri fiasko!
Säestäjänä olikin soittokunta, joka oli sijoitettuna suuren tulostalulun alle pääkatsomosta katsoen vasemmalle. Kun esitys alkoi, huomasimme kauhuksemme, että musiikki kuului meille myöhemmin kuin meistä katsoen oikealle laidalle. Keskijonojen täytyi vain syrjäsilmällä yrittää seurata oikealla olevien jonojen voimistelua ja koettaa tehdä liikkeet samassa tahdissa musiikista välittämättä. En pysty arvioimaan, miten selvisivät kaikkein kauimpana orkesterista olleet jonot?
Hienosti kerrottu tarina. Saatan kuvitella matkan.
Mekin olimme kerran luokkaretkellä Helsingissä. Vesi oli todella
pahaa, eikä vessat vetäneet Kallion kirkon suunnalla olleessa
majapaikassamme. Siellä lienee tarjottu jotain keittoa ruuaksi,
josta ei jäänyt mielikuvaa. Rahavarat olivat niukkaakin niukemmat.
Majoituimme samassa luokkahuoneessa tamperelaisen ryhmän kanssa,
ja nokkapokkaa tuli, emme nukkuneet ollenkaan. Se on moro!
Kaiken kukkuraksi muutamat pojat olivat olivat ottaneet ilmeisesti kotoaan viinaa, joka näkyi linja- automatkan päätteeksi heidän käytöksestään. En muista, että mitä siitä seurasi.
Ootko Alpo keskirivissä toinen oikealta?
Takarivissä oikealta vasemmalle (?): Tikan Tarmo, Piiroisen Lassi, Arja-ope??? Monta ”naamaa” on kyllä tutun näköisiä, vaan ei tule nimiä mieleen, vaikka kuinka aakkosia takoisi takaraivossaan. Olin tosin tuohon aikaa Värtsilässä vain lomilla. Ierikka
Takarivissä oikealta
Tarmo Tikka (varmaankin), Lassi Piiroinen, tyttöjen valvojana Näverin ? Uudesta kylästä. Koti lienee ollut siinä missä oli sahalaitos nykyisellä Venäjän rajalla. Uudenkylän maamiesseuran talon kohdalla. Katsokaas mikä Lassilla on kädessä
Minusta Alpo on livistänyt pois tästä kuvasta. Jos hän on tässä,
veikkaisin eturivissä toinen oikealta.
Kiitoksia tähänastisista mukavista kommenteista. Erittäin mukavaa kun löytyi yksi, joka on ollut ihan oikeasti itse mukana.. minulta kun se loppuhuipennus jäi väliin.
Kuvan keskirivissä on muuten viisi (5) henkilöä, jotka asuvat tälläkin hetkellä Värtsilässä. Vieläpä hyvin lähekkäin. Kolme rinnakkain olevaa asuu parinsadan metrin säteellä ja kaksi muuta noin kilometrin säteellä.
Ketä he mahtavat olla?
Veljeni,joka on kuvassa mukana,tunnisti kaikki henkilöt.
Takarivissä vasemmalta: Pesosen Kirsti,Koljosen Eeva,Näverin Raili,Piiroisen Lauri ja Tikan Tarmo.
Keskirivissä vasemmalta: Turusen Eira, Majoisen Leena, Hassisen Liisa,Piiroisen Riitta,Piiroisen Valto,Turusen Esa,Niirasen Veikko,Rummukaisen Alpo, Kallion Martti.
Eturivissä vasemmalta: Kontion Pirjo(etunimi saattaa olla väärin),Kakkosen Kaija,Hassisen Leila,Murasen Terttu,Sippolan Ahti,Leinosen Pertti,Malisen Pentti,Kakkosen Arvo.
Tyttöjen sukunimet ovat varmaankin muuttuneet vuosien saatossa.
Veljeni mukaan kuvan henkilöistä seitsemän asuu edelleenkin Värtsilässä.
Minunkin teki mieli Helsinkiin suurkisoihin,mutta vanhempani asettivat ehdon: Joko suurkisat tai oppikouluun pyrkiminen.Valitsin oppikoulun enkä ole katunut.Helsinkiin ja vähän kauemmaksikin olen elämäni aikana sitten päässyt.
Sirkka
Kiitos tunnistusavusta Sirkka ja teit ihan oikean valinnan.
Minä olisin veikannut eturivin vasenta tyttöä Soikkelin tytöksi. Tuota minun vierellä olevaa ajattelin, että olisiko Niirasen Teuvo vai Veikko? En tiedä. Kovin ovat pieniä ja laihoja.
Mutta ihmettelen edelleen tuota Lauri Piiroisen kompassia. ! Oliko siellä jotain suunnistukseen liittyvää, en muista
Alpo
Alpo, olen odottanut, että vastaisit 17.8 esittämääni kysymykseeni.
Sain kyllä siihen vastauksen Sirkan tämäniltaisesta kommentista. Eli tunnistin Sinut joukosta.
On hienoa, että Suurkisoihin -56 osallistujista Värtsilän nuorista on säilynyt kuva.
Meitä oli Kaurilan ja Patsolan poikia (Kaurilan Kisan) jäseniä mukana vuonna 1947 I Suurkisojen joukkueessa 29-30.6.1947 luultavasti 10-15 poikaa. Matkan junaili Kisan pj. Reino Parkkulainen.
Matka sujui hyvin ”härkävaunun” puulaverilla. Ei ollut patjoja,ilmeisesti vain huopa, mutta silti nukutti hyvin. Muistan hämärästi pääjuhlan voimistelunäytöksen stadionilla ja sitä edeltäneet harjoitukset pallokentällä, mutta en paljon muuta, en edes ”vilua ja nälkää”.
Tiedätkö Aarre tai kuka tahansa, millä perusteella nämä Suurkisa edustajat on valittu? Olen kovasti ihmetellyt, miksi vain Patsolan koululaisia, eikä ainuttakaan lasta mistään muusta Värtsilän koulusta. OLen kuullut, että Uuden Värtsilän koulusta olsi ollut joukkue, mutta varmaa tietoa ei ole.
OLiko tämä v 1947 Kaurilankoulun vai urheiluseuran joukkue
Aikaisemmassa kommentissa Unto Kortelainen sanoo olleensa v56 kisoissa miesten voimistelujoukkueessa. Olisi kiva tietää mikä oli lähettävä seura. Akekin saattaisi tietää
Uudesta-Värtsilästä on ollut koululaisia -56 kisoissa,- kertoi Timo Koffert mukana olleena, mutta en muista sen tarkemmin. Jospa lukijoista joku osaisi tarkentaa.
Alpoaatokelle kerron tiedoksi, että vuoden 1956 Suurkisoissa voimistelin Pyhäselän Reiman joukkueessa. Seura oli pieni kyläseura, jonka kotipaikka oli Niittylahdessa.
Kiitos Unto. Mietin tuota meidänkin joukkuetta; saattoihan sekin olla Värtsilän Kisa – urheiluseuran puuhaama koska vanhimpina oli Kisan aktiiveja eikä opettajia
Vielä Suurkisoista. Vuoden 1947 suurkisoihin osallistumisesta teki päätöksen Kisan kokous. Niissä järjestelyissä koululla ei ollut ”osaa eikä arpaa”. Pojat päättivät joko itse tai vanhempiensa luvalla osallistumisestaan. Meistä useat olivat jo vuonna 1944 armeijassa olleita.
Seuran historiassa todetaan seuraavaa: ”v:n 1946 kokouksessa tehtiin suunnitelmia tulevalle 1947 vuodelle, joista merkittävin oli vuoden 1947 Suomen Suurkisoihin osallistuminen”.
Olin suurkisoissa 1956,meitä oli kaksi poikaa Kurkimäen Kisailijoist Kuopion läänistä.Olihan se meistä mahtavaa kun pienestä kylästä päästiin pääkaupunkiin edustamaan omaa seuraansa.Kylmä oli päivä,mutta jännitys piti meitä lämpimänä.
Hauskaa oli!
Heikki Soijärvi
Hienoa kun osuit näille sivuille. Vieläkin puistattaa kun muistan miten kylmää oli.
Muistatko sinä tai joku muu, oliko siellä silloin jotain muuta ohjelmaa?? Minä vieläkin ihmettelen tuota Lauri Piiroisen kädessä olevaa kompassia. Lieneekö siellä ollut muutakin ohjelmaa kuin voimistelua.
Olin Kouvolan Torniomäen koulussa kun voimistelun opettaja Kalervo Homan,kysyi kiinnostaiko lähteä suurkisoihin Helsinkiin,totta kai kiinnosti kymmenvuotiasta,sain kotoa taskurahaa,majoitus oli Helsingin normaalilyseolla,paperi patjoilla,sadan pojan yksiössä.Vettä sati kaatamalla,ja huulet sinisinä hiippailtiin,joku pääsi jonkun hienon tädin takin alle sateen suojaan.Kova reissu tulipahan tehtyä.sen koommin en ole kuullut matka seralaisista sanaakaan.Aikaa on mennyt 58 vuotta että ollaan jo jonkulaisia veteraaneja.terv,Jomppa.
Terve vaan Jomppa. Kiva tavata ”veteraania” vaikka näin sähköisen lehden sivuilla. Mietin tässä kuinkahan näinä päivinä suunniteltaisiin vastaava tapahtuma. Nyt pitäisi varmaan olla lämmittelyasut päällä tai muuten syytettäisiin eläinrääkkäyksetä. Kaikkea hyvää toivottaa Alpo
suurkisat 1956 eturivin vasemmalla oleva tyttö olen minä seija soikkeli nyk. nykänen
Minulla on kuvia marssista. Isoisäni kuvaamia, olen laittanut muutaman näistä jakoon: https://flic.kr/s/aHsjXz2kck