Taalintehdas, osa kaksi

Jätettyämme kauniin Kemiön kirkon matka taittuu vehmaiden saaristolaismaisemien läpi kohti Taalintehdasta. Kemiön kirkosta jäi mainitsematta että se on Pyhän Andreaksen kirkko joka on omistettu Neitsyt Marialle. Kirkon lasimaalaukset alttari-ikkunassa on lahjoittanut Kemiön oma poika Aamos Andersson.

Ruukin kylä

Taalintehtaan ruukki on siis perustettu jo 1600-luvun puolivälissä. Vanha masuunipaikka on masuunilammesta mereen laskevan puron rannassa. Meri, tammet, saarnit ja muut lehtipuut hallitsevat taajamakuvaa. Vanhat asuinrakennukset ja tehtaan monimuotoiset rakennukset muodostavat hyvin säilyneen viehättävän kokonaisuuden. Merenrannassa on tusinan verran vanhoja slagitiilestä rakennettuja hiiliuuneja. Näissä uuneissa valmistettiin koivuhaloista hiiltä. Halkolatinki kyti useita päiviä lähes hapettomassa tilassa uunin sisällä. Kun hiili oli valmista luukut avattiin ja hiili lapioitiin uunista pois käytettäväksi raudan sulatukseen. Perimätiedon mukaan hiililuukkujen avaamispäivänä ei kuivatettu pyykkejä ulkosalla. Koko kylä oli hiilipölyn vallassa.

Slagitiili

Monet Taalintehtaan rakennukset on rakennettu slagitiilestä. Tiili syntyi masuunin kuonasta. Kun masuunin latingista oli ensin valutettu sula rauta pois jäi masuuniin kevyempänä tavarana malmikivessä ollut kiviaines ja muu moska. Tämä valujäte otettiin talteen laskemalla se valumuotteihin.

Slagitiiliset hiiliuunit.Kuva: Jore.

Moskan jäähdyttyä se oli kelpo rakennusmateriaalia. Niin kestävää että kymmeniä slagi rakennuksia on edelleen hyväkuntoisina pystyssä lounais-Suomen ruukkialueilla.

Kuva: Jore.

Kunnostettu slagitiilitalo. Kuva: Jore.

Työväestön asunnot

Vanhat ruukinkylät olivat hyvin omavaraisia. Töissä käytiin tehtailla, urheiltiin tehtaan kentällä, käytiin tehtaan rakentamassa kirkossa. Maito, munat ja voi noudettiin tehtaan meijeristä. Noudetut eväät merkittiin kirjaan ja maksu vähennettiin suoraan palkasta.

Työväen asuntoja. Kuva: Jore.

Koti oli luonnollisesti myös tehtaan omistamassa talossa. Taalintehtaalla on vanhoja hienoja luhtitaloja jotka olivat työväestön asuntoja. Osasta on upea merinäköala, siksi niitä on nykyään muutettu paljon muualla asuvien vapaa-ajan asunnoiksi. Wärtsiläisten tultua kylään 40-luvulla heidät majoitettiin näihin taloihin.

Wärtsiläiset

Wärtsiläisten muutoista Taalintehtaalle on kirjoitettu valitettavan vähän. Olen peräänkuuluttanut värtsiläisiä paikallisten kauppojen ilmoitustauluille laittamillani lapuilla mutta toistaiseksi ei ole tärpännyt. Yksikään muuttaja tai heidän jälkeläisensä ei vielä ole ottanut yhteyttä. Elän kuitenkin toivossa koska tiedän värtsiläisiä olevan seudulla edelleen.

Hilkka Partanen, joka on kirjoittanut Värtsiinkin monta hienoa muisteloa Vanhasta Wärtsilästä, kertoi minulle käyneensä tapaamassa värtsiläisiä Taalintehtaalla sotien jälkeen. Toivottavasti voimme lukea siitä matkasta joskus Värtsin sivuilta.

Jore

Share

2 comments for “Taalintehdas, osa kaksi

  1. Nostanpa Jorelle hattulärsää ja kopautan kantapäitä yhteen omasta ja “luvallanne” muidenkin lukijoiden puolesta!

  2. Jorella on niin seikkaperäinen kirjoitus Taalintehtaan seudulta, että ihan menee hiljaiseksi. Isot kiitokset Sinulle!
    Minulle aivan tuntematonta niin Kemiösn seutu kuin Taalintehtaan historiakin.

    Olisikin mukavaa kun niitä värtsiläisten jälkeläisiä ilmoittautuisi vaikkapa mäille palstoille.

    Jore, millaisia nuo tiilet ovat. Onko ne kevyitä kuin nykyiset harkkotiilet vai miten kuvailisit niitä?

    Tätä kirjoittelen Värtsilässä mokkulayhteydellä. Värtsin tekstit avautuu, mutta kuvat vasta muutaman minuutin viiveellä tai eivät lainkaan. Mutta eipä tässä niin kiirettä..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *