Kemiönsaaren Taalintehdas lounaisessa Suomessa liittyy kiinteästi Wärtsilän historiaan. Tänne vanhaan vuonna 1658 perustettuun ruukin kylään on monen värtsiläisen perheen muuttomatka suuntautunut. Yksittäisten ammattimiesten muuttoja Taalintehtaalle Wärtsilästä on kirjattu jo 1800 luvun lopulla mutta suurempi muuttoaalto tapahtui 1944-1945 kun Wärtsilän oma tehdas jäi Neuvostoliiton puolelle. Wärtsilä yhtymä oli hankkinut Taalintehtaan omistukseensa 1938 ja näin ollen Wärtsilä Oy:llä oli tarjota työtä ja asuntoja Taalintehtaan tehtaalta kotinsa ja työnsä menettäneille värtsiläisille.
Toisen kerran useampi perhe värtsiläisiä muutti tänne luonnon kauniiseen ruukinkylään 1968 kun yhtiö lopetti Uuden-Värtsilän sulattimon toiminnan.
Stömman kanava
Taalintehdas on reilun 1500 ihmisen taajama Kemiönsaaren lounaiskolkassa. Saareen pääsee siltaa pitkin Strömman kanavan kautta. Ensimmäinen kanava Stömmaan on rakennettu jo 1840-luvulla. Kanava tarvittiin jotta suuremmat lotjat pääsivät malmilasteissaan karikkoisen ja matalan Strömman väylän läpi Teijon alueen ruukeille. Strömma on ainoita paikkoja Suomessa missä voi nähdä selvästi vuoroveden vaikutuksen meren virtauksiin ja pinnan korkeuteen.
Kuva: Jore.
Kuva: Jore.
Kemiö
Tie kohti Taalintehdasta kulkee Kemiön kirkonkylän ohitse. Kemiön saaressa oli ennen 2010 kuntaliitosta kolme kuntaa. Kemiö, Dragsfjärd ja Västanfjärd. Asukkaita koko saarella on 7500 ja kesäisin asukasmäärä kolminkertaistuu.
Kemiön kirkko. Kuva: Jore.
Kemiön kirkko on hieno. Se on rakennettu 1400-luvun puolivälissä ja on yksi Suomen vanhimmista kivikirkoista. Kirkon rakennustöiden muurarimestarina toimi Petrus Murator de Kymitto. Kirkon valmistuttua sama mestari pakkasi työkalunsa ja kävi rakentamassa 60 kilometrin päähän Turun tuomiokirkon.
Jatkamme matkaa huomenna. Kemiöstä Taalintehtaalle on vielä noin 25 km.
Jore
Joren juttu avaa uusia näkökulmia
nojatuolimatkailuun. En ole tullut koskaan
ajatelleksi että Taalintehdas ja Värtsilä
liittyisivät jotenkin yhteen.
Mukavaa päästä Joren opastamana Kemiön saarelle.
On tapana sanoa, että ”tie nousi pystyyn”, kun esim. jokin hanke kohtaa ylipääsemättömän esteen. Minulle näin tapahtui ihan konkreettisesti eräänä helteisenä kesäsunnuntaina Strömman kanavalla. Saapuessamme ystäväni kanssa kanavalle, silta oli hetkeä aikaisemmin noussut pystyyn ja jumittunut siihen. Edessämme oli muutama auto ja perässämme jono kasvoi koko ajan. Kului pitkästi toista tuntia, kunnes paikalle tuli henkilö, joka sai lasketuksi sillan alas ja matka pääsi jatkumaan Västanfjäärdiin. Melkoinen autojono siihen ennätti kertyä odotellessa. Sillan tuntumassa oli rakennus, jossa olevaan taidenäyttelyyn tutustuimme odotellessamme.
Eilen minulla oli tilaisuus tutustua Hollolan upeaan keskiaikaiseen kivikirkkoon, joka on rakennettu 1495-1510 välisenä aikana. Heinäkuussa saattaa olla vuorossa Kemiön kirkko.
28.6.-12 Taalintehdas.
Seppä Tauno Rantanen, tilasi sodanjälkeen tarvitsemansa takoraudan ”Taalista”,kuten hän sanoi.Luulen, että Värtsilänkirkon ulkoovien kahvat ovat -Taalin rautaa. Muistaakseni ne takoi, arkkitehdin piirustusten mukaan -Taunon poika, Lauri Rantanen.
Siellä olivat vanhempani seppinä kumpikin Veikko ja Helmi Rouvinen , välirauhan aikana.
Asuimme Saksansaaressa.
Maila
Terveiset Kemiön saarelta. Minulla oli tänään mahdollisuus tutustua Joren jutussa esiintyvään Kemiön upeaan kivikirkkoon.
Käynti ko. kirkossa oli merkityksellinen, sillä kaukainen esi-isäni on ollut Kemiössä kirkkoherrana muutaman vuoden 1700-luvulla ja hänet lienee ajan tavan mukaan haudattu kirkon lattian alle.
Sattui tarina silmiini, kun Seppä Rantasta etsiskelin. Yrjön J:n muistama pitänee paikkansa, Lassi-setä ne takoi. Näin isäni Ilmarikin muisteli aikanaan.