Kirkkaana päivä ja ilta

Sata vuotta sitten syntyi Pälkjärvellä Erkki ja Eeva Konstigin perheeseen seitsemäs lapsi, joka sai kasteessa nimekseen Jenny Maria. Hänen kotinsa oli aivan Puikkolan Hovin tuntumassa, tarkempaa sijaintia Jenny ei enää muista. Jenny on nähnyt monet mailmassa sadan vuoden aikana tapahtuneet myrskyt, tuulet ja tyvenet. Hänen syntyessään Suomi oli osa Venäjän keisarikuntaa, joten Jenny on elänyt kaikkien itsenäisyyden ajan presidenttien aikakaudella.

Korkealta näkee kauas. Jenny-neito maisemia ihailemassa. Kuvanottopaikka oli päässyt Jennyltä unohtumaan. Voisikohan se olla Kuhavuori Sortavalassa? Kuvan omistaa Jenny Lötjönen.

Marraskuussa 2011 kaksi Pälkjärven ”tyttöä”, Jenny Lötjönen (os. Konstig) ja allekirjoittanut, tapasivat toisensa kuulakkaana sunnuntaipäivänä Jennyn viihtyisässä kodissa Tohmajärven Kotipihassa. Jennyn tytär Kaija Raatikainen oli mukana tapaamisessamme. Sain häneltä Jennyn toisen tyttären, Tarja Meriläisen, äitinsä satavuotisjuhliin tekemän historiikin, jota käytän tämän tarinan kantavana runkona. Jennyn kauniita nuoruuskuvia katsellessani mielessä alkoi soida Larin Kyöstin sävelletty runo ”Tula tuulan tula tuli tei”, siksi käytän sen säkeitä otsikoissani.

Mesimarjani, pääskyni pulmuni mun

Konstigin perheessä oli kaikkian kymmenen lasta, joista neljä kuoli muutaman päivän tai muutaman vuoden ikäisenä. Jennyn isä kävi töissä Puikkolan Hovissa jossa hän teki erilaisia maatilan töitä. Jennyn äiti hoiti kotona lapsia ja karjaa. Myös Jennyn enot ja täti, jopa äitikin, olivat jossain vaiheessa työsuhteessa Hoviin. Ilmeisesti Jenny itsekin oli siellä hyvin nuorena, mutta niitä aikoja hän ei enää muistele.

Jennyllä ei ollut tilaisuutta käydä koulua, lukemaan hän oppi kotona äidin opastuksella, äitikin on siis ollut lukutaitoinen. Nuoremmat sisarukset olivat kuitenkin saaneet käydä Kurikan kansakoulua, ja olin aistivinani, että Jennyä harmitti vieläkin kun hänellä ei ollut siihen ajallaan mahdollisuutta.

Jenny kertoili lämmöllä lapsuutensa ja nuoruutensa marjastusreissuista. Oli metsämansikoita, mustikoita ja aivan erityisen paljon mesimarjoja. Sitä, kuka marjat sitten keitti ja säilösi, ei Jenny enää muistanut, mutta hän aprikoi että äiti sen puuhan lienee tehnyt.

Kuva nuoresta Jennystä on otettu Savonlinnan reissulla, missä Jenny kertoo käyneensä isänsä kanssa. Kuvan omistaa Jenny Lötjönen.

Ja tulkohon hallat ja harmit ja muut

Kun Jenny oli 17 vuotias hänen isänsä kuoli ja äiti jäi yksin perheen lasten kanssa. Noihin aikoihin Jenny oli ”sisuuntunut” ja sanonut äidilleen että nyt hän lähtee etsimään töitä muualta! Niinpä hän oli kävellyt Pälkjärveltä Värtsilään. Jenny kertoi kuinka joki oli ylitettävä veneellä, tosin maksua vastaan. Värtsilään tultuaan Jenny marssi suoraan apteekkiin, ja apteekkari Helveen perhe ottikin hänet oitis lastenhoitajakseen. Myöhemmin Jenny toimi sisäkkönä ja autteli myös apteekin töissä. Silloin tällöin Jenny käveli toistakymmentä kilometriä Pälkjärvelle kotiväkeään katsomaan, saattoipa hän joskus sattumaan hevoskyytiinkin. Jenny oli apteekkarilla töissä kaikkiaan seitsemän vuotta. Jenny viihtyi siellä erittäin hyvin sillä hän sai olla kuin kotonaan.

Oma onni se yhtehen vei

Vuosi 1935 oli Jennyn elämässä surun ja ilon vuosi. Hänen äitinsä Eeva siirtyi Tuonpuoleisiin, mutta samana vuonna Jenny avioitui Väinö Lötjösen kanssa. Vihkiminen tapahtui pappilassa ja vihkikahvit juotiin pullan kanssa kotona, vieraita ei paikalla ollut.

Tästä alkoi maatalon miniän ja emännän arki. Jenny meni miniäksi Lötjösen taloon Värtsilään (Vanhaan) jossa hänen miehensä teki myös verhoilijan töitä. Samassa taloudessa asui aviomiehen äiti toisen miehensä kanssa.

Talvisodan alkaessa Jenny odotti jo toista lastaan (kaksosia). Evakkomatka alkoi ja perheen tie johti sukulaistaloon Tervavaaraan. Välirauhan aikana Väinö kävi vielä hoitamassa maatilaansa Värtsilässä. Sitten Jenny ja Väinö Lötjönen ostivat asuintilan Tohmajärven Tikkalasta joten perhe säästyi toisesta evkkomatkasta. Värtsilän tila jäi sodan jälkeen Neuvostoliiton puolelle. Paikka oli löytynyt vielä kahdeksankymmentäluvulla kun Jenny ja Väinö olivat päässeet siellä käymään.

Mitä toivoisin minä muuta

Tunti vierähti nopeasti kun teimme aikamatkaa Jennyn lapsuuden ja nuoruuden muistoihin Pälkjärvellä ja Värtsilässä. Rupattelun lomassa Jenny nyökäytteli välillä päätään hyväksyvästi ja totesi että: ”Oikein”! Kun olin poislähdössä, lähti Jenny samassa ovenavauksessa ulkoilemaan tyttärensä saattelemana. Mutta mikä on pitkän iän salaisuus? Jennyn tyttäret pohtivat voisiko se olla raskas työ maatilalla, positiivinen elämänasenne, hyvät geenit, terveellinen elämäntapa, vai kaikki ne yhdessä? Jenny itse totesi että sehän se salaisuus on kun jaksaa elää ja muistaa hengittää!

Tellervo

Share

10 comments for “Kirkkaana päivä ja ilta

  1. Tellervo on kirjoittanut raikkaan tarinan Jennystä!

    Keväiset terveiset Jennylle ja hänen lapsilleen. Asuimme Kaijan
    kanssa Joensuussa naapureina. Lisäksi olette pikkuserkkuja ed.
    mennelle miehelleni.

    Mukavaa kevättä!

  2. Tellervon kirjoittama tarina Jennystä on kuin herkin siveltimen vedoin maalattu taulu, joka säteilee voimaa ja valoa.

    Tämä kunnioitusta herättävä elämäntarina on luettavissa myös juuri ilmestyneestä Pälkjärveläinen lehdestä.

    Lämpimät terveiset ja kiitokset Jennylle ja hänen lapsilleen.

  3. Kauniin romanttinen kuva – aah.MirjaSisko

  4. Kiitokset Tellervolle ihanasta Jenny Lötjösen 100-vuotis historiikista. Entisajan suosikkisäveltäjäni Oskar Merikannon siivin hienoa luettavaa.

    Sattuipas hauskasti, kun vanhan Värtsilän Työväen näyttämö esitti vuosina 1936-1937 Teuvo Pakkalan kirjoittamaa
    ja Oskar Merikannon säveltämää näytelmää ”Tukkijoella”. Sitä varten Jennyn aviomies Väinö, teki mahtavan, miehen vetävän tuohikontin. Puhuttiin sen olleen Suomen suurimman.

    Lötjösillä oli Notkolla iso maatalo, jota kaksi veljes0tä asutti toinen toisessa ja toinen toisessa päädyssä. Kipaisin siellä usein kylässä, kun yläkerrassa asui vuokralla Onni-enoni vastavihityn vaimonsa kanssa.

    Jennyn nuoruuskuvista voi päätellä,että hän oli nuorena kaunis nainen. Hyvä maku Väinöllä!! Eikä ihme, jos jälkipolvesta löytyi kaunotar, Miss Suomeksi asti! Nuoruusajan kauniit piirteet ovat jennyllä edelleen tallella, huomasin kun viimeksi tavattiin.
    Terveitä vuosia jatkukoon vielä runsaita!

  5. Kaustan nettiyhteys oli vuorokauden jumissa
    ja itsekin olin eilisen päivän Ilmakan valkovuokkoja
    ihailemassa.

    Hieman jännitti kuinka lukijat ovat ottaneet
    vastaan haastatteluni satavuotiaasta Jennystä.
    Haastattelu on tehty jo viime syksynä Pälkjärveläinen
    lehden toimituskunnan pyynnöstä. Samalla sovin Jennyn
    ja hänen tyttärensä kanssa jutun julkaisemisesta
    Värtsissä samanaikaisesti kun kevään Pälkjärveläinen
    ilmestyy. Sopivasti sattuivat samalle päivälle!

    Kauniita terveisiä olette lähettäneet Jennylle. Kyllä,
    Jennyn nuoruudenkuvat ovat ihania ja jälkipolvesta
    löytyy Miss Suomikin.

    Aikamoinen sattuma, että kuvat toivat mieleeni sävelmän
    joka on näytelmästä Tukkijoella, ja Hilkka Partasen
    kommentista selviää yllättäviä yhteyksiä myös Jennyn
    aviomieheen kyseisen näytelmän tiimoilta.

    Kiitokset myös toimitukselle. Jennyn nuoruuden kuvat
    ovat päässeet oikeuksiinsa!

  6. Kiitokset Tellervolle hyvin tehdystä jutusta Anopistani ei se
    hänen elämänsä taipale ole aina ollut niitä helpoimpia.Kovaa
    työtä erikoisesti sodan jälkeinen aika, mutta nyt on jo ollut
    aikaa vähän hengähtää.Mutta usein kun muistellaan jo elettyä
    elämää niin nämä asiat tulevat esille.
    Kiitokset:Myös vaimoltani Ritvalta.

  7. Lämmin kiitos Tellervolle tästä hienosta kirjoituksesta naapuristamme Jenny Lötjösestä! Tässä on aitoa tunnelmaa, ja tarina tuo Jennyn elävästi mieleeni.

    Terveiseni yli 100-vuotiaalle Jennylle!

  8. Lämpimät kiitokset kaikille jotka huomioitte äidistäni Jenny Lötjösestä kirjoitetun elämäntarinan,jonka Tellervo niin kauniisti kirjoitti.

    Terveisin Kaija

  9. En tunne kertomuksen merkkihenkilöä, mutta kirjoitus on niin kaunis, että on pitänyt lukea se jo moneen kertaan. Suuret kiitokset kauniista ja kunnioittavasta artikkelista.

    Sydäntä lämmitti myös kytkennät Tukkijoki- laulunäytelmän lauluun ”Tula tuulan tuli tuli tei”

    Hilkka Partanen mainitsee sitä esitetyn 30 -luvulla vanhassa Värtsilässä. Kuuluimme Hilkan kanssa myöhemmin erääseen joensuulaiseen kuoroon ja esitimme Tukkijoki- näytelmää lukuisat kerrat. Kaukaisin esitysmatka tehtiin Petroskoihin ja Kizin saarelle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *