Verkkovärtsin äideille onnellisuutta!
Minun äitini nukkuu nurmen alla Pälkjärven kalmistossa ja kasvatusäitini Kiihtelysvaarassa.
Paavo kakkulainen Olarista
Verkkovärtsin äideille onnellisuutta!
Minun äitini nukkuu nurmen alla Pälkjärven kalmistossa ja kasvatusäitini Kiihtelysvaarassa.
Paavo kakkulainen Olarista
”Mitä muistoa muistelen rakkaimmin?
Oman äitini hauta on siellä”.
Näin lauletaan pälkjärveläisten kotiseutu-
laulussa jota pääsemme taas viikon kulutta
laulamaan perinteisellä Valkovuokkomatkallamme
Pälkjärvelle.
Kauniisti tulee kaikumaan myös suvivirsi
Pälkjärven entisen kirkon portaiden raunioilla…
Noita kellokukkia ei ole joka paikassa – vain harakanhattuja
näkyy useimmiten. Mirja
Aurinkoista ja hyvää Äitienpäivää!
Äitini Aini Mirjam Orvokki Järvinen, 9-lapsisen perheen vanhin, syntyi Värtsilässä Kenraalinkylässä 12.5.1924. Hän täytti eilen 88 v., virkeä, omatoiminen vanhus. Tänään ohjelmassa hyvää ruokaa ja hautausmaalle isoäitiä muistelemaan ym.
Kiitos ihanasta kuvasta!
Paavon ja Tellervon lienee helppo samaistua Lauri Pohjanpään vuonna 1930 kirjoittamaan runoon Lapsuuden maa
Ja se metsä oli maailman sinisin
ja vehrein se nurmikkorinne.
Ja usein vielä unissani vaellan
ma kauas, kauas sinne.
Ja siellä oli maailman kauneimmat
ne sinipunakukkaiset pellot.
Ja niin heliästi helise ei kirkonkellot
kuin siellä ne sinikellot.
Ja ma muistan ne koivut ritvaiset
siellä viheriäisessä haassa.
Ei missään niin valkeita koivuja kasva
kuin kaukana lapsuuden maassa.
Ja koivujen läpi ei milloinkaan
niin taivas loistele seessä.
Sen alla yhä unissani vaellan
ja mulla on silmät veessä.
Runo on täydellinen kuvaus omasta lapsuudenmaastani Kiihtelysvaaran Raatevaarassa.
Ne nousevat lapsuusmuistot nuo,
ne aukee maailmat armaat,
näen silmät mä äitini lempeän taas
ja taattoni hapset harmaat.
Elä murehdi turhia, äitini mun,
me tullaan, tullaanhan kyllä,
me tulemme poskin niin lämpimin,
meill’ onhan villaista yllä,
ja jos kylmäksi jää
sormi yks tai tää,
sun suukkosi kyllä sen lämmittää.
Eino Leino
Mirjallekkin tiedoksi, että kuvani on kissankelloista. Ne on
kuvattu Kalaallit Nunaat maasta, eli Ihmisten Maasta, yleisemmin
Grönlantin Ilulissatin kaupungin jäätikkövirran varrelta.
Suuri Tarhuri on ne sinne kasvattanut !
Kyllä Paavo tunnistin sinun kissankellosi – ei vain tainnut silloin oikein tuo muistin kehveli pelata niin keksin jotain
sinnepäin. Terv. Mirja
Lähetä vain paljon kukkien kuvia sillä pidän niistä ja odotan kun kielon kukat taas rupeavat kukkimaan aivan meidän pihassakin.