Sääperi ei enään tulvi

Kuva on otettu Sääperin etelärannalta kohti pohjoista. Nykyään ei pääse tieltä näin helposti kalaan. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla. (kuva: Saima Kontiaisen albumista).

Kevät on vetistä aikaa. Tosin tänä päivänä ei niin vetistä kuin takavuosina, kuten oheinen valokuva kertoo, joka oli innoituksena tähän juttuun.

Tulvat olivat Värtsilässäkin jokakeväisiä riesoja, jotka huuhtelivat ravinteita pelloilta ja olivat hankaloittamassa kevättöiden alkamista. Tosin oli niistä hyötyäkin: Toivo Lintunen kertoi, että pelloilla olleiden heinälatojen ympäristöt olivat parhaita haukipaikkoja.

Nykyään Sääperi on säännöstelty järvi. Kukkolammenpuron ja Onkilammen puron vedet ohjataan 1960-luvulla ja 1970-luvulla korjattujen valtaojien kautta Jänisjokeen. Ohimennen tulkoon kerrotuksi, että majapaikkoja muualta tulleille työmiehille oli 1970-luvulla vielä niukasti Värtsilässä. Niinpä työmaista vastaava mestari ja kaivinkoneenkuljettaja yöpyivät ja ruokailivatkin meillä kotona. Mestarin nimi taisi olla vielä Pato-oja, joka sopikin tällaisen työmaan mestarille. Maanantai-iltaisin olimme tämän mestarin kanssa klo 20 visusti television äärellä, kun siltä ainoalta näkyvältä kanavalta tuli amerikkalainen rikossarja Frank Cannon. Ojamestari oli myös kiinnostunut historiasta ja hän iltojen mittaan kertoili lukemistaan kirjoista. Kävimme välillä aika korkealentoisiakin keskusteluja, ainakin minun mielestäni.

Kaivinkoneenkuljettajan nimeä en muista, mutta hän kävi kuin kello. Heräsi aamulla säännöllisesti. Hän asusti ja evästeli meillä maanantaista keskiviikkoaamuun, jolloin matkusti kotiin Joensuuhun palaten jälleen majoitukseen torstai-iltana. Perjantaina hän lähti sitten viikonloppuvapaalle. Työmaalle hän kulki jalkaisin. Hän taisi laskea joka kerta askeleet valtatien haarasta meille kotiin. Jos en väärin muista, niin niitä kertyi 960-970 askeleen väliin. Hän oli tosin pitkä mies, joten askelkin saattoi olla tavallista pitempi. Hänen kuljettamansa kaivinkone oli myös melkoinen nähtävyys. Kauha liikkui vaijereiden varassa ja mukavuuksia ei kuljettajan kopissa ollut. Lasi ei huurtunut, kun lämpötila oli kopissa sama kuin ulkopuolella.

Viimeisimmät muutokset järjestelmään tehtiin 1990-luvulla. Nyt Sääperiin voidaan ohjata näiden purojen vesiä parantamaan järven veden laatua. Siihen ovat vaikuttaneet myös peltojen salaojitus ja muutama vuosi sitten tehdyt toimenpiteet, kuten hoitokalastus ja kaislojen niitto. Näiden toimenpiteiden tuloksellisuudesta voisi varmaan osakaskunnan puheenjohtaja Jussi Raerinne kertoa joskus tarkemmin.

Kaikki nämä toimenpiteet yhdessä ovat varmasti olleet vaikuttamassa siihen millainen Sääperi on tänään. Ei pelkästään veden laatuun tai kalakantaan, vaan myös linnustoa ja muutakin eläimistöä ajatellen. Oma muistini yltää jostakin 1960-luvun alkupuolelta, ja en muista Sääperin linnuston olleen niin monipuolinen kuin nykyään. Tosin vaihteluita esimerkiksi lokkikannassa on ollut selvästi havaittavissa, mutta takavuosina oli vaikkapa hanhen näkeminen suuri harvinaisuus, sama koski joutsenia ja kurkiakin. Kalasääksen upeaa taitavuutta kalan saalistamisessa näkee nyt kesäisin lähes päivittäin. Piisamien katoaminen on hämmästyttänyt, vaikka en muuten moista epeliä ihastelekaan.

Sääperin takavuosien tulviminen on siinä mielessä mielenkiintoinen ilmiö, että ne johtuivat Jänisjoesta. Tälläkin hetkellä voi esimerkiksi Haponojan sillalta nähdä, kuinka joen vesi on järven vedenpintaa korkeammalla. Normaalista virtaus kävi järvestä jokeen, mutta veden noustessa joessa virtaus muuttui. Samalla Kukkolammenpuro ja Onkilammen puro sekä monet muut pienemmät purot purkivat sulamisvesiään järveen. Jotta vedenkorkeus pysyisi hallinnassa, on pitkin joenvartta pitänyt rakentaa pumppuasemia. Ne on rakennettu aikana, jolloin vielä peltojen pitäminen tuotannossa oli tärkeää. Tänä päivänä ympäristönäkökulma olisi ehkä merkittävämpi maatalouteen verrattuna.

Omaan lähiympäristöönsä sokeutuu helposti. Muualta tulevat ihastelevat joki- ja järvimaisemaa, joka on meillä täällä Värtsilässä aivan äärellä. Ensimmäisenä tulee tietysti mieleen maisemien ja luonnon hyödyntäminen vaikkapa matkailun, retkeilyn tai erästelyn avulla. Mutta tämä ympäristö on enemmänkin kuin vain jokapäiväinen toimeentulo. Siinä on jotain pysyvää, muuttuessaankin ikuista: tämä joki, järvi ja nämä vaarat ovat olleet ennen minua ja minun jälkeeni ne jäävät. En ole saanut niitä omikseni, vaan ne ovat lainassa, niinhän taidetaan vanhassa intiaanilegendassa sanoa

 

Share

29 comments for “Sääperi ei enään tulvi

  1. Alpoaatos
    7.5.2012 at 22:12

    Hyvä kun vihdoin aletaan nähdä jotain hyvääkin siinä, että Sääperin järvi ei tulvi. Siinä meni monta vuosikymmentä kun vedenkorkeuden säännöstely nähtiin enimmäkseen ikävänä asiana. Puhuttiin, että järvi on pilattu eikä kaloja voi syödä. En kalastanut Sääperissä niihin aikoihin kun se “oli pilattu” joten en osaa ottaa siihen kantaa.

    Joka keväthän se tulvi ja Sääperiin tuli joen kautta suuret määrät kaloja kutemaan.

    Eräänä Helatorstaina suuren tulvan aikaan tuli voimakas etelätuuli ja ajoi jäämassat pohjoisrannalle. Jäät hajoittivat monia hirsisiä heinälätoja. Hirret ajelehtivat nykyisen Ilomantsintien varteen.

    Meidän verkkolato oli lautarakenteinen ja kesti jäitten puserruksen. Lato siirtyi kokonaisena lähelle Laamasen taloa. Jään hankaama jälki oli noin metrin korkeudella. On siinä ollut tulvavettä kerrakseen.

  2. Erkki Lintunen
    7.5.2012 at 22:38

    Ennen kuin Haponojaan rakennettiin sulku, pääsi ojaa pitkin Sääperille veneellä. Oli vain tarkasti soudettava keskellä, etteivät airot sattuneet rantapenkkaan. Siitä mentiin monta kertaa järven yli Kejosen rantaan ja sitten jalkaisin Kukkovaaran suuntaan marjoja poimimaan. Kerran olin onkimatkalla Irtolan rouvan isän, Ustinoffin papan kanssa. Hän komensi omalla suomenkielen taidollaan: “Huoppa, huoppa!” Ja minä huopasin. Pappa oli oikein lupsakka vanhus.

    Isäni taas muisteli, kuinka lahnat uivat suurina parvina Neuvostoliiton puolelta Jänisjokea vastavirtaan, ja selkäevät vedenpintaa halkoen tunkeutuivat Haponojan kautta järvelle kutemaan. Monet tosin jäivät ennen Haponojaa isoihin jokirysiin. Silloin tuli kalaa ihan pietarinsaaliina, tai ainakin topinsaaliina.

    Haukijakin nostettiin ylös. Suurin isäni saama hauki painoi 12,5 kg. Mätiä oli ennen punnitusta valunut veneen pohjalle ehkä kilon verran. Hauki nostettiin rysästä kalloon isketyllä pokoralla, jonka isä sai lainaksi rannan reunalla puukuormaa lastamassa olleilta automiehiltä.

    Ierikka

  3. Sakari H
    7.5.2012 at 23:16
  4. Heino Turunen
    7.5.2012 at 23:30

    Pitäneekö paikkansa kertomus Sääperin kalnasaaliista minkä olen kuullut, että parhaimpina aikoina on ajettu hevospeli kuormittain kalaa lähialueen syötäväksi.
    Voi olla paljon mahdolistakin lahnan osalta ainakin. Sitähän “ennen vanhaan” pyysivät silloin, kun parhaiten saivat, eli keväällä. Sitten suolasivat ja kuivasivat ja kala -aterioita riitti hamaan tulevaisuuteen.

  5. Markus Kontiainen
    8.5.2012 at 0:48

    Kyllä varmaan kalansaaliit ovat ennen olleet isommat. Vielä 1960-luvulla ja 1970-luvullakin Jänisjoesta sai lahnaa juuri näihin aikoihin sen verran, että kevään aikana ehti savulahnaan kyllästyä. Sitten yht’äkkiä lahnasaaliit pienentyivät 1970-luvun lopulla. Muistan kun parina keväänä, olin silloin lukiossa, olin Toivo Lintusen kaverina soutamassa rysillä, niin ei lahnoja ei tullut ykköskappaleita enempää. Siihen se kalainnostus sitten loppuikin. Jänisjoki on myös ollut hyvä rapujoki, mutta rutto vei ravut mennessään niin ettei ole kuin muisto vain.
    Lahnaa on Sääperissä ollut myöhemminkin. Kutuaikaan on saanut seurata miten rantavesissä on pärskynyt kun lahna on pyrkinyt kudulle (tai siksi sitä toimintaa olen kuvitellut).
    Säännöstelystä vielä sen verran, että minun ymmärrykseni ei riitä käsittämään sitä, miten järven tila voisi olla parempi, jos se kerran tai kahdesti vuodesa tulvisi pelloille. Ymmärtääkseni ravinteita huuhtoutuisi melkoisesti samalla järveen. Salaojitus on myös vähentänyt huuhtoutumista, näin ainakin viisaammat ovat selittäneet. Yhteiskunta on myös pistänyt rahaa järven kunnostamiseksi. Minusta on ollut mielenkiintoista seurata Sääperin kanssa samassa projektissa ollutta Outokummun Sysmäjärveä, joka sekin on puhdistumassa kaivoksen jätealtaasta takaisin järveksi, jossa linnut viihtyvät ainakin muuttomatkoillaan. Minusta ollaan menossa hyvään suuntaan.

  6. Erkki Lintunen
    8.5.2012 at 8:31

    Muistelen lahnalaumojen pienentymisen johtuneen siitä, että rajan toiselle puolelle olisi joko rakennettu tai syntynyt itsestään joku este. Paikaksi epäiltiin keskustaan jotavaa rautatiesiltaa. Mäne ja tiijä! Ierikka

  7. Eero-Matti Lintunen
    8.5.2012 at 11:04

    Kyllähän vesi nyt järvessä tosi korkealla on! Vaikka rantapajukoiden välissä soutelisi ja puikkelehtisi. Hauki on kutemassa ja jo monin paikoin kutenutkin, lintuja järvellä näkee nyt runsaasti, joutsenia isolla puolella parisenkymmentä. Kaulushaikara on alkanut puhallella pulloon rantaruovikossa.

    Kalaa järvi on alkanut antamaan verkoilla mukavasti; haukea, isoja ahvenia, kunnon särkimötkylöitä, lahnan läpykkää ja kiloisia ruutanoita mutta kuhat ikävä kyllä loistavat poissaolollaan.

    Eilen kauhasin kovassa tuulessa verkosta 3kg hauen, suurin ahvenkin painoi yli puolen kilon. Uistimeen ei hauki vielä ota mutta nautinto oli eilenkin illalla uistella peilityynellä järvellä ja ihailla vaan kevään kukoistusta!

    Kalaa järvessä on, kesän myötä toivottavasti myös niiden pyytäjiä.

  8. Erkki Lintunen
    8.5.2012 at 13:17

    Eero-Matti, olet perinyt sukumme kalamiesten geenit. Tuntuu hyvältä. Isäsi kulki jo pienenä pentuna taskussaan muttereita ja matoja. Jatka tästä! Ierikka

  9. Mirja Pusa
    8.5.2012 at 20:55

    Enään? MirjaSisko

  10. Jussi Raerinne
    11.5.2012 at 12:12

    Markus viittaa kirjoituksessaan allekirjoittaneen rooliin Sääperin kunnostustoimien arvioinnissa. Kunnostushanke suunnitelmineen toteutettiin kymmenvuotiskaudella -99 eteenpäin. Toimin silloin (en enää nyt) sekä osakaskunnan että hanketyöryhmän puheenjohtajana. Hankkeen mahdollisti omalta osaltaan kuntaliitosraha ja siihen sisältyi venevalkamien rakentaminen, ohijuoksutusväylien kunnostus- ja muutostyöt sekä hoitokalastus. Tälle hankkeelle oli sopivana jatkumona lintuvesihanke, joka toteutettiin yhdessä mainitun Sysmäjärven kanssa.

    Tulokset puhuvat puolestaan; järvi on mielestäni hyvässä kunnossa. Vesi on kirkasta, rehevöityminen on vähentynyt ja kalansaaliit etenkin laadullisesti parantuneet. Rehevöitymistä on toki huomattavasti vähentänyt myös maatalouden nitraattidirektiivien / ympäristötukiehtojen täytäntöönpano.

    Eero-Matti mainitsee kuhan kadonneen Sääperistä. Kuhaistutukset suoritettiin vv. 1994 – 2006. Laji kasvoi ja menestyi, istutukset lopetettiin koska tehtiin varmoja havaintoja luonnonkudusta. En yritä leikkiä asiantuntijaa, mutta epäilen syyn kuhakatoon olevan yksinkertaisen: hyvässä kunnossa oleva järvi! Sääperi on matala vesi, keskisyvyys n. 2,5 m. Nyt kun vesi on huomattavasti puhdistunut ts. näkösyvyys suurentunut, kuha valonarkana kalana ei enää voi kunnolla menestyä. Erityisesti pienen poikasen silmä ei kestä liikaa valoa. Kuha tarvitsee veden joka olisi ympäri vuoden mahdollimman lämmintä, hapekasta ja sameaa; siinä yhtälö, joka ei Sääperissä (enää) toimi. Tästä ei kannattane olla erityisen harmissaan, niin hyvä kala kuin kuha onkin. Jänisjoesta niitä saa, ken tarvitsee.

  11. Eero-Matti
    11.5.2012 at 12:58

    Myöskään minä en yritä olla asiantuntija:) Mutta Jussi voisi korjata jos olen väärässä. Havaintoni mukaan kunnon kevättulvasta Jänisjoella seuraa yleensä hyvä kuhakesä?

    Eli tämän teorian mukaan kala korkealla vedellä pääsisi nousemaan Jänisjärvestä helpommin jokeen.

    No, onko sitten näin sen näyttävät sitten seuraavat kuukaudet niin uistin-, siima- kuin verkkomiehillekin.

    Sääperin veden kirkkaudesta… On totta että vesi on nykyisin kirkasta verrattuna takavuosiin. Olen ihmetellyt syvään juurtunutta uskomusta monilla että järven kala ei ole syötävää, varsin keskikesällä. Haluan kyllä kumota tämän väitteen. Kala on hyvää läpi vuoden eikä niissä edes heinäkuun helteillä ylimääräisiä makuja huomaa. Lahna maistuu välillä mudalle järvestä kuin järvestä pyydettynä.

  12. Jussi Raerinne
    11.5.2012 at 13:30

    Minäkin odotan Jänisjoelle normaalia runsaampaa kalakesää, ehkä jopa vuosiksi eteenpäin koska tämä tulva auttaa tietenkin kalan luontaista nousua huomattavasti. Esteen muodostaa matalan veden aikana käsittääkseni Venäjän puolella jokeen “unohtunut” sillan raunio, joka on turottunut vuosikymmenien aikana melko kiinteäksi padoksi. Minäkin tein osakaskunnan valtuuttamana aikoinaan aloitteen tämän esteen poistamiseksi: TE-keskuksen kalatalousbiologi V-M Kaijomaa vei edelleen asian suomalaisjäsenen T. Kotkasaaren välityksellä rajavesikomission käsiteltäväksi. Jatkosta en tiedä, Tikan Oiva kamppaili myös asiasta aikanaan eversti J.Panovin myötävaikutuksella; projekti olisi vaatinut hirvittävän paperisodan, vaikka tehtävään sopivat Mantsisen koneet olivat jo valmiina asemissa.

    Minäkään en ole koskaan huomannut Sääperin kaloissa minkäänlaista makuvirhettä, mainittua evästä olen syönyt ympäri vuoden kuitenkin jo 1970-luvulta lähtien. Onhan ehkä voinut joskus vielä aikaisemmin olla hellekesinä jotakin vesikasvin vivahdetta, mutta lähinnä kuittaisin nämä jonninjoutavat makupuheet Antti-pappani sanoin: “Se on huono lintu, joka omaan pesäänsä paskantaa!”

  13. Eero-Matti
    11.5.2012 at 16:53

    Olen kuullut “huhuja” että jos vain puuttuva raha löytyisi niin tänäkin kesänä saataisiin ostetuksi teho(hoito)pyynti Sääperille.

    Olisi kyllä hieno asia toteutuessaan, saisimme samassa yhteydessä myös lisävalaistusta monia meitä askaruttaneeseen kuhakysymykseen.

    Toivon sydämestäni että puuttuva rahoitus jostain löytyy ja hanke toteutuu! Tuskin suuresta summasta enää kyse on. Hoitopyynti palvelee kaikkia niin rannan ihmisiä kuin vapaa-aikaa Sääperillä viettäviä vapaa-ajankalastajia läheltä ja kaukaa!

  14. Eero-Matti
    11.5.2012 at 17:38

    Jatkan vielä tätä juttuketjua yhden mielipiteen verran, sitten saakoon osaltani riittää… Jussin analyysiin kuhan “katoamisesta” Sääperistä uskaltaisin yhdeltä osin esittää eriävän mielipiteeni.

    Olen kalastanut kuhaa lähinnä uistellen lukuisilta eri järviltä niin Suomessa kuin Venäjällä.

    Nykyinen Sääperin veden kirkastuminen ei ole este kuhan menestykselle, täällä Pohjois-Karjalassakin on lukuisia vesiä jotka ovat selkeästi kirkkaampia kuin Sääperi ja kuha niissä menestyy erinomaisesti. Voisin mainita vaikkapa Höytiäisen missä paljonkin kalastelin asuessani Kontioniemessä 90-luvun alkupuolella, tosin silloin kuhakanta ei ollut niin vahva kuin nykypäivänä.

    Sen sijaan Jussin mainitsema Sääperin mataluus ja näkösyvyyden lisääntyminen takuulla vaikuttaa valoaran kuhan elinvoimaisuuteen.

    Kuhahan hakeutuu kesäkuukausina syvänteistä illan hämärtyessä saalistamaan lämpimiin pintavesiin. Laatokalla jonne tein yli 50 kalastusmatkaa vuosituhannen alkuvuosina tärkein apuvälineeni vetouistelussa oli kaikuluotaimen syvyysmittarin sijaan vesilämpömittari. Laatokalla kuha alkaa varsinaisesti ottamaan uistimeen vasta heinäkuun alkupuolella.

    Kun vettä saattaa olla satakin metriä veneen alapuolella, välivedestä pintaan nousseet kylmävesipatjat saattoivat heinäkuussakin viedä veden pintalämpötilan ainoastaan +5c asteeseen! Näistä pintavesistä oli turhaa kalaa silloin etsiä.

    Keskeltä aavaa Laatokan ulappaa saattoi löytyä pintavesialue jonka lämpötila oli ihanteellinen – +18c, silloin saatoimme saada useitakin kuhatärppejä samanaikaisesti!

    Sääperin kaltaisissa matalissa vesissä, riippuen kesän etenemisestä, saattoi kuhaa ilta-auringon laskiessa saada jo pintauistimeen toukokuun aikanakin, kunhan pintavesi vaan oli päivälämmössä noussut lähelle em. lukemia.

  15. Eero-Matti
    11.5.2012 at 17:51

    Heh… se tärkein sanottavani ylläolevasta viestistä unohtui!

    Sanoin jo viime kesänä muutamille järvellä kalastaville että kesän aikana joku tulee saamaan oikein kunnon jättikuhan, 5-7kg pötkylän joko verkosta tai uistellen! Se ei viime kesänä toteutunut vielä kenenkään kohdalle. Mutta uudistan näin kesän kynnyksellä saman väittämäni, tänä kesänä takuulla jotakuta onni potkaisee:)

    Perustan väitteeni sille että järvessä on ollut vielä muutama vuosi sitten kohtalainen kuhakanta, kaikki kuhat eivät takuulla ole vielä kadonneet. Istutuksista on aikaa ja kaikki tietävät että petokaloille Sääperi tarjoaa melkoisen aamiais-, lounas- ja illallispöydän – pientä roskakalaa riittää jättikuhien ja -metrin haukien kitoihin tonnitolkulla!

    Siispä… kireitä siimoja! Tulkaa Sääperille kalastelemaan! Meillä on hieno venevalkama ja grillikatoskin kaikkien iloksi!

  16. Jussi Raerinne
    11.5.2012 at 21:10

    Selitin asian aikaisemmassa kommentissani ehkä liian huonosti. Tietenkään veden kirkkaus ei sinänsä kuhaa karkota, vaan ongelma on se että riittävän hämärien olosuhteiden saavuttaminen on Sääperin kaltaisessa tosi matalassa järvessä mahdotonta. Vaikka syvimmässä seitsemän metrin montussa olisikin teoriassa ehkä kyllin hämyisää, siellä ei järven rehevyydestä johtuen ole välttämättä riittävästi happea.
    Mietiskelin päivällä tätä mainittua Höytiäisen kuharunsautta. Olen itsekin käynyt muutama vuosi sitten uistelureissulla tällä Suomen kuharikkaimmalla järvellä. Kaloja tuli pohjoistuulesta huolimatta kohtalaisesti, tosin pienenlaisia. Järvi on syvä ja vesi suhteellisen kirkasta, mutta ei mielestäni mitenkään erityisen kirkasta. Sielläkin on lahna tiettävästi lisääntynyt huomattavasti; kuha viihtyy lahnojen ja särkien paskomassa vedessä kuten Sääperissäkin takavuosina tapahtui.
    Kuinka suuria ovat (olleet) Sääperin kuhat? Suurin itse saamani on ollut 3,396 kg. Kala tarttui jään alla olevaan 75 mm verkkoon joitakin vuosia sitten.

  17. Koljosen Timppa
    14.5.2012 at 20:13

    Kun täällä näitä kalastuksen “eksperttejä” on niin kysympä mistä vois ruutanoita syöttikaloiksi yrittää? Tekis mieli pitkäsiimakalastusta kokeilla.

  18. Make
    14.5.2012 at 22:50

    Pahastalammesta pyydettiin ennen.Reke tietää.

  19. Eero-Matti
    15.5.2012 at 12:12

    Mie käytän joella pitkäsiimassani n.10cm särkeä täkykalana ja hyvin toimii, näitähän Sääperi on pullollaan…

    “Eksperteistä” ja ruutanoista en tiijä

  20. muistelija
    15.5.2012 at 14:54

    Nyt kun on lammenojassakin vettä, oliskohan ruutanoita. Aikoinaan sain ennätyssaaliin uudella merralla.

  21. Markus Kontiainen
    15.5.2012 at 15:56

    Tuo valokuva on muuten vuodelta 1959.

  22. anna käihkö
    15.5.2012 at 17:49

    Vieläkö sinulla, Eero-Matti, on tallessa ja käytössä ukkisi tekemä pitkäsiima? Saattoi olla muuten ukkisi viimeisin saalis elinaikanaan saada sillä pari mojovaa ankeriasta. Oli jännät paikat kun ei ukkisi ankeriasta ennen ollut nähnytkään eikä moisen tapoja tuntenut. Ilman naapurin asiantuntemusta olisivat saaliit saattaneet luikerrella pientareille ennen kuin ne saatiin seivästettyä seinälle ja lopulta pannulle.

    No, hauskaa sen saaliin kanssa oli, ja maukas oli ateria. Täkyinä muuten olivat navetan takaa kaivetut lierot.

  23. Eero-Matti
    16.5.2012 at 5:26

    Eipä ole siimaa tallessa.

  24. Sakari H
    16.5.2012 at 9:03

    En muista missä on Pahalampi. 50-luvulla ongiteltiin ruutanoita iskukoukkujen syötiksi pikkulammesta Hiidenvaaran itäpuolella tien takana olleesta pikkulammesta. Mikä lie nimeltään ja onkohan koko lampea enää jäljellä?

  25. Koljosen Timppa
    16.5.2012 at 13:31

    Virallinen Pahalampi näyttää olevan karttapaikan mukaan Kenraalinkylän suunnalla Lökölampien ja Patson Pitkien tuntumassa.Mutta Make varmaan tarkotti Hiidenvaaran alla olevaa putrakkoa.Lammen olemassaolosta ei tietoa.Tutkitaan lähiaikoina.

  26. Eero-Matti
    16.5.2012 at 14:00

    Siellä Kenraalinkylän suunnalla yksi ruutanalampi pitäisi olla kun olen asiasta aiemmin kysellyt. Hiienvaaran takana oleva lampi sensijaan on aika umpeenkasvanut, nyt kevättulvan aikaan siellä näytti kyllä vettä pilkistelevän puiden lomasta. Yksi pieni ruutanalampi on aikoinaan ollut siinä Tikan kaupan ja Varosen Eiran takana.

    Sääperistä ei täkyverkkoon ole pientä ruutanaa eksynyt, varmaan Lösönlahden suunta sitäkin tarjoaisi. Ruutanaahan muuten järvessä on välillä riesaksi saakka, 55m verkkoon kun saattaa eksyä kymmenen-kaksikymmentäkin liki kilon ruutanaa, alkaa verkko olla entinen pyydys.

  27. Make
    16.5.2012 at 15:59

    Timppa hei tarkoitin juuri sirä Kenraalinkylässä olevaa lampea. Ei kun kireitäsiimoja.

  28. Jussi Raerinne
    16.5.2012 at 17:09

    Meidän “ekspertti” on niin innokkaana levittämässä keväisiätuoksuja pelolle,ettei ole itse ehtinyt vastaamaan ja “ei viellä IHAN ekspertti” ei suostunut kirjoitushommiin.Jussi ja Erkki saivat ruutanoita Uudenkylänlammesta ja Ruutanalammesta.Rutjanlammessakin niitä Erkin tietojen mukaan myöskin olisi.t:sihteeriksi joutunut Paula

  29. Heino Turunen
    16.5.2012 at 23:20

    Täky ruutanoita “ennen vanhaan” Karhis Antin pyydyksistä käytiin hakemassa sen mikä tarvittiin Kaurilasta Rutjan lammesta, kun lähdettiin pyhäjärvelle kokemaan tosipitkiä täkysiimoja. Lampihan on sama, joka on mainittu VäKin Historiassakin. Sijainti Löppösten mailla olevan ns. entinen Kaurilan Kisan kentän viereinen muutaman aarin kokoinen lampi syvänne.
    Siiman koukkutapsit olivat varustettu isoilla ja vahvoilla kaksoiskoukuilla ja Pyhäjärvi ja Ätäskö antoi kalaa, jota saatiin jakaa puolelle Värtsilän kylää.
    “Itse en ole varsinainen intohimoinen kalamies, joten tämä tarina on varsin luotettava.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *