Kuvat ovat vähän epätarkkoja ja värit haalistuneet, ajan patinaa, niinkuin muistoissakin.
Kouluviikon lopuksi oli usein satu- ja leikkituokio.
Tunnistatteko, mikä leikki on menossa? Se on säilyttänyt suosionsa vuosikymmenet. Ei ole kauaakaan kun lapsenlapsemme leikkivät sitä kavereittensa kanssa ja hauskaa näytti olevan.
Ollaan kevätretkellä, ei sen pidemmällä kuin Piilovaaralla. Kuvaa katsellessani alkoi hymy nykiä suupieliä. Värit ovat haalistuneet muttei leppoisa ja hyvä yhdessäolon tunnelma.
Tellukin näyttää päässeen mukaan.
Arja-Leena Törrönen
Kiitos Arja-Leena kuvasta jonka lähetit, oli tosiaankin veikeet ilmeet siinä luokkakuvassa. Minulla oli sellainen muistikuva että sinulla oli terrieri koira ja kuten tuosta alemmasta kuvasta näkyy, niin siinähän se koira on. Onko sulla lisää näitä kuvia, tosi kiva on katsella näin jälkikäteen näitä ”helmiä”.
– Hilkka
Morjens Jaatinen ent.Lehikoinen. Karstulassa on Värtsilästä siirtyneitä evakkoja. Lienevät sukulaisiasi? Eero
Onnellisia pienen koulun lapsia! Kontakti opettajan ja lasten välillä on silloin ollut välitön. Toisin kuin nykyisissä mammuttikouluissa, arvelen.
Arja-Leena, kun aloitit kirjoittelun tähän Värtsiin, mainitsit tapaamisestamme Loimalahden kesäkodilla Hämeenlinnassa. Olin silloin arka ja epävarma nuorisopastori. Kävin vaivojani valittamassa Otaniemessä oppi-isälleni Leino Hassisella. Hän antoi ankaran neuvon: jos nyt pakenet nuoriopapin töistä toisenlaisiin, niin siitä tulee tapa. Pää painuksissa matkustin bussilla Helsingin asemalle. Ja silloin nytkähti päänupissa: soita Sulo Karpiolle ja pyydä audienssia. Niin tapahtui. Poikatyön guru tarjosi kahvit ja loihti ilmaan työnäyn. Matkustin aivot kuumina Hämeenlinnaan ja aloin toteuttaa sitä. Siitä se alkoi Fågelin aika Hämeenlinnassa. Mutta sinä olit silloin Värtsilässä.
Nyt kysymys: onko Sinulla yhtään kuvaa Hämeenlinnan nuoren seurakunnan elämästä ja miten sitä muistat mahdollisesti edeltäjäni Laitisen Topin ajalta. Seminaarilaisiahan oli runsaasti mukana seurakunnan toiminnassa.
Hyvää kevättä ja kesän tuloa! Fågeli
Kuva, jossa lapset ovat piirissä,
toi mieleeni muiston Utran kansakoulusta
viisikymmentäluvun taitteesta.
Lauantaisin oli koulun päätteeksi luokan
yhteinen tunti, siinä esitettiin leikkejä
ja ohjelmaa.
Kun olin ekaluokalla, erittäin suosittu leikki
oli ”Prinsessa ruusu linnassa, linnassa
on pahan noidan pauloissa”… Piirin keskellä
olevaksi prinsessaksi pääsi aina joku vaaleahiuksisista
tytöistä jolla oli luonnonkiharat.
Sitten koitti päivä että minäkin sain olla
päivän prinsessana. Ojalan emäntä Pohjanmaalta
vieraili kotonamme. Hän oli erittäin taitava
ompelija, ja tekaisi kädenkäänteessä minullekin
viininpunaisesta kankaanpalasta leningin
jossa oli täyskello helma ja rivi pieniä
silkkirusetteja miehustassa.
Kun tulin kouluun tuo ”pyhämekko” ylläni
oli suosio taattu, jopa pojat äänestivät
minua prinsessaksi.
Kiitos kommentista.
Tuntui lohduttavalta lukea, että sinullakin oli aloitusvaikeuksia. Arkuus ja epävarmuus olivat hyvin tuttuja tunteita.Siellä Piilovaaralla kannon nokassa istuessani loihdin silmiini työvisioita. Hyvä niitä oli myös pohtia vinttikamarini hiljaisuudessa. Ja sitten taas uudella ponnella töihin.
Minulla oli nuorena vain sellainen pieni laatikkokamera, kuvatkin minikokoa. Siihen aikaan yleensäkin vähän kuvattiin. Tallessa on onneksi paljon hyvälaatuisia muistikuvia. Ne ovat kuitenkin aikaisemmalta ajalta. Topi Laitisen aikaan meidän ikäluokkamme alkoi tuntua jo vähän iäkkäältä rippikouluikäisten ja heitä vähän vanhempien joukossa. Muistaakseni silloin perustettiin Nuoret aikuiset-ryhmä.
Oli haikea siirtymävaihe.
Vuonna -98 ikäluokallamme oli tapaaminen Loimalahdessa. Mukana oli meidän aikanamme toiminut nuorisopastori Vähäkangas.
Kevätterveisin
Arja-Leena
Kuule Tellervo, me leikittiin naapurin leikkimökissä aika usein piirileikkejä mm. tuota ”prinsessa ruusu linnassa”. Poikia ei tainnut olla mukana, mutta se oli kivaa lasten tekemistä. Mirja
Arja-Leenan kysymykseen yläkuvaan liittyen: Arvaan, että siinä leikitään ”Piiri pieni pyörii..”.
Pieni vinkki kaikille entisille koululaisille ja opettajille: Kannattaa kirjoittaa muistiin lapsuus- ja kouluaikaiset muistot jälkipolvia varten.
Itse olen kuluneella viikolla saanut kootuksi omat muistoni 50-luvulta yhtenäiseksi tarinaksi. On siinä nyt 1½ vuotiaalla Ronjalla ihmettelemistä entisistä ajoista sitten kun joskus tulevaisuudessa lukee mummon muisteluksia.
Pienen otos koulumuistoistani julkaistiin Värtsissä 14.8.2011 otsikolla ”Tähdenvälejä koulutieltä”
Linkki suora linkki Lissun juttuun ”Tähdenvälejä koulutieltä”.
https://www.vartsi.net/2011/08/14/tahdenvaleja-koulutielta/
Lissu, olipa mukavaa luettavaa koulumuistelosi. Pitäisi varmaan noudattaa vinkkiäsi ja alkaa kirjoittaa lapsuusajastaan. Ehkä niitä muistoja alkaisi siinä samalla putkahdella.
Kuvassa leikitään Eläinsokkoa. Eläinten äänten matkiminen ja sokon arvuuttelu kirvoitti monet naurut.