Miten ihmelääkäriksi tullaan?

Me kaikki olemme varmasti kuulleet ja lukeneet juttuja valelääkäreistä. Ehkäpä joku on ollut sellaisen potilaanakin. Jotkut keksivät esiintyä lääkärinä ilman koulutusta ja vaadittavaa pätevyyttä. Ala houkutteli luultavasti hyvän palkkauksen ja ammatin arvostuksen vuoksi. Jopa vuosikausia jatkunut menestys alalla oli mahdollinen, koska terveydenhuollossa on pula lääkäreistä. Valelääkärit vetivät roolinsa hyvin. Ehkä hapuilua vaativassa ammatissa huomattiinkin ja heille alettiin ohjata helppoja potilaita. Heikointa lenkkiä terveydenhoidossa tuettiin.

Ilmiö ei ole uusi. Seuraavassa tämänhetkinen suosikkini, Purhopirhiäinen, antaa muutamia pieniä ohjeita ihmelääkäriksi aikoville. Purhopirhiäisen ihmelääkäri on ollut varmaan kehityskelpoinen valelääkärin esiaste.

—————————————————————————————————————–

Lääkäriksi ei tulla kädenkäänteessä. Tavallisen lääkärin on opiskeltava puolen ikäänsä. Ihmelääkäriksi ei tulla ilman muuta. Sekin vaatii aikaa. Ihmelääkäriksi valmistuminen voi viedä aikaa kokonaisen päivän. Jopa, jos tahtoo oikein perusteellisesti valmistautua, pari, kolmekin päivää.

Ihmelääkärin on välttämättä oltava olevinaan ulkomaalainen. Muuten ei kannata yrittää. Hänen on siis keksittävä itselleen ulkomaalainen nimi. Esim. Conan Doyle tai Emile Zola tai Eugen Onegin. Kun lisäksi yrittää puhua suomea- mikä helsinkiläiselle ei tuota vaikeuksia- riittänee tämä yleisölle ulkomaalaisuudeksi. Sen jälkeen ihmelääkäri vuokraa vastaanottohuoneiston ja alkaa ottaa vastaan potilaita.

Potilaiden saamiseksi ei tarvitse turvautua sanomalehti- ilmoitteluun. Riittää, kun kerran kuiskaa kadulla yhdelle ainoalle vastaantulijalle: ” Siellä ja siellä (osoite) kuuluu olevan merkillinen ulkomaalainen ihmelääkäri.” Seuraavana päivänä on parisataa ihmistä jonossa odottamassa. Maksu potilailta… Ai, niin, olimme unohtaa sanoa, mitä potilaille on tehtävä.

Potilaalta ei saa kysyä, mikä häntä vaivaa. Ihmelääkärin mainetta tuottavin ominaisuus on, että hän potilaan sanomatta tietää potilaan taudin. Sopiva tauti on: vihamieliset virtaukset maksassa. Ihmelääkäri saa sen selville kurkistamalla potilaan korvaan. Tavallisesti ihmelääkärit näkevät taudin potilaan silmistä. Mutta korva- aukkoon ( josta näkee ihmisen sisään) on uutuus ja herättää sellaisena kunnioittavaa arvonantoa. Varsinkin, jos samalla naputtelee potilaan leukaa. Potilas voi ihmetellä, kuinka tauti on maksassa, vaikka hänellä on nuha ja päänsärky. ”Siinä näette! huudahtaa ihmelääkäri, nuha ja päänsärky ovat aina selvin todistus vihamielisistä virtauksista maksassa!

Vihamieliset virtaukset maksassa poistuvat, jos nauttii radiumvettä, jossa on vastavirtaista sähköä. Ihmelääkärillä on tätä lääkettä valmiina 250 g pulloissa. (Valmistusohje: vesijohtovettä.) Pullon hinta 100 markkaa. Hinta ei millään muotoa saa olla halvempi- silloin potilas epäilee lääkkeen tehoa, eikä huoli.

Itse lääkärinpalkkio on vapaaehtoinen. Ihmelääkärin on huomautettava, että alin vapaaehtoinen maksu on 50 mk ja että eräs potilas maksoi ainoastaan 40 mk, mutta kuoli seuraavana päivänä halvaukseen.

Jos ihmelääkäri haluaa erityisesti herättää hienompien piirien valtavaa ihailua, sopii hänen lisäksi opetella esim. jokin näppärä korttitemppu. Haltioituneena hänet silloin todetaan selvännäkijäksi, joka liikuttelee sellaisia sielullisia voimia. Ja maksut ovat sen mukaiset.

Maija- Liisa

Share

9 comments for “Miten ihmelääkäriksi tullaan?

  1. Voe hyvä ihme.

    Siinä onkin vastineilla hintansa eikä päin vastoin.

  2. Tavallisesti valmistuneittenkin lääkäreitten on oltava ihma-sellaisia. Tutki siinä luulosairaita ja pelkää hoitovirheitä.

  3. Viehätyin tuosta tautinimityksestä “vihamieliset virtaukset maksassa”.

  4. Helsinginkielinen – niiku – ihmelääkäri – sanoo – niiku maksua pyytäessään – niiku – kainosti – niiku – pyytäessään: “Maksa pois!”

  5. Olisikohan “vihamielisillä virtauksilla maksassa” jotain yhteyttä siihen,kun sanotaan että “sappi kiehuu”.

    Jos luulotautinen paranee valelääkärin vastaanotolla, onhan se ihme sekin.

  6. Kuunneltuani muutaman sairaskertomuksen muualta maasta tulin siihen tulokseen, että tasan ei käy onnen lahjat tasa-arvosta puhumattakaan. Pitää ensin katsoa netistä, mikä itseä vaivaa, lukea lääkitykset, sitten saada aika terkkarista. Siellä pyytää lääkäriltä se tietty respti, kun vaiva on tämmöinen.

  7. Olen huomannut saman ilmiön joidenkin tuttujeni kohdalla.

    Potilaan täytyy olla monella tavalla aktiivinen oman sairautensa
    suhteen. Hyvä on ottaa selville sairaudestaan tietoja, jotta voi
    esittää lääkärille oikeita kysymyksiä hoidon suhteen.

    Sairaudet eivät tullessaan tunne tasa- arvoa, kuten eivät säätkään.

  8. Kiinnijääneitä valelääkäreitä vaadittiin tuomioille, joka on tietysti sinällään aivan oikea menettely. Vähintään yhtä oikein ja yhtä tärkeää olisi kuitenkin pohtia suuressa mediassa sitä, miksi valelääkäreitä tarvitaan ja miksi heidän näyttää olevan kohtuullisen helppoa toimia virassaan vuosikausia kenenkään häiritsemättä?
    Luulen syyn olevan siinä, että heillä on aikaa ja kiinnostusta kuunnella potilaita. He eivät ole tehneet mainittavia hoitovirheitä eivätkä kiertäneet maata taalojen toivossa. Oikeiden lääkärien, näiden valkoinen takki avonaisena arvauskeskuksen huoneesta toiseen vaeltelevien virkamiesten arvovallalle on tietenkin paha kolaus, jos joku saa avun muualta.
    Kärjistin tarkoituksella tätä kommenttiani, mutta eiköhän siihen kuitenkin totuuden siemen sisältyne. Itsellänikin on valelääkärin pätevyys, päivitin sen vuoden alussa suorittamalla EA 2 – kurssin!

  9. Mutu- tuntumalta sanoisin, että valelääkärin yhtenä motiivina toimilleen on nimenomaan raha. Jos se olisi pelkkää auttamishalua
    ja lähimmäisen rakkautta, löytyisi toiminnalle muita kanavia.

    Potilaita on kuunneltava pakostakin ja paneuduttava asioihin, jos lääkärillä ei ole sairauksista tietoa enempää kuin valveutuneella potilaalla. Onneksi ei tullut pahoja hoitovirheitä. Tekemälläkin oppii!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *