Pyyntö tuli muistella ja oikein jäin miettimään, mitä sitä muistelisi. Ensimmäiseksi tuli mieleen tärkeä virstanpylväs, työuran aloitus.
Olin keväällä -56 lopettanut keskikoulun ja lukioon menosta ei ollut puhetta. Eiköhän se riittäne kun yksi pesueesta saisi ns. korkeamman asteen koulutusta niinä aikoina. Esikoisveli oli jo lukionsa aloittanut, jatkakoon siitä sitten.
Niinpä sitten kesällä, heinäkuussa, kun olin mansikkapenkkiä tyhjentelemässä, ajoi polkupyörällään naapuri, Jussi Pitkänen paluumatkallaan osuuskassan kokouksesta kotimme ohi. Pysäytti pyörän kohdalleni ja kertoi minut valitun osuuskassaan töihin. Hups! Tämän olivat isäni kanssa sopineet minulta liioin mielipidettä kyselemättä.
Osuuskassan talo. Kuva: Mirja Varonen
Kassan rappusilla edeltäjäni Hilma Partasen (ent. Sahlsten) kanssa. Kuva: Mirja Varonen.
Minä pikkusiskoltani kyselemään, että mikä se semmoinen osuuskassa on? Hänellä oli kokemusta koulusäästämisestä. Hän valisti minua; ”sinne viedään rahaa ja saadaan säästömerkkejä. Ja siellä käy kaikenlaisia herrojakin.” Siinäpä sitä oikin infoa kerrakseen.
Koitti sitten se ensimmäinen työaamu ja todistus kassissa ajelin sateessa Kaurilaan kassalle ja jouduin johtajan puhutteluun. ’Paljonkos sitä on neiti Varosella ikää?’ 15 v. ’No neiti on kyllä niin nuori, että voinen sinutella.’ ( Ei sinutellut, kolmas persoona oli johtaja Saukkosella käytössä jatkossakin, – herrasmies! )
Eikä koulutodistusta katsonut silloin eikä koskaan. Naapuri-Jussi oli nimittäin johtokunnan puheenjohtajana sanonut ”takaavansa sen tytön”, se riitti suositukseksi. Tosin silloin piti hommata takuut oikein paperillakin. Vanhemmat ja pari naapuria antoivat kirjallisen takuun tytön puolesta. Ne sitten kymmenvuosittain piti uusia, kunnes aika muuttui ja järjestöön perustettiin vakuusrahastot.
Varsinainen ensimmäinen työpäivä oli Värtsilän kunnantoimistolla, jossa Hilma Partasen ohjauksessa aloitin maitotilien jakamisella. Niitä olikin siihen aikaan satamäärin, maitoauto toi tilipaperit ja tarvittavan rahan meijeriltä tullessaan maitoja keräämään. Setelit olivat niitä ”lehmännahkan” kokoisia, joten tilit olivat tosiaan käsinkosketeltavia, kun isännät niitä kokosivat lompsiinsa. Sinä päivänä sattui yläkerran kokoushuone (kassan sivutoimipiste), olemaan kunnan kokouskäytössä, joten me saimme vain pöydän nurkan käyttöömme kirjanpitäjän huoneesta. Hilma kun oli nyt saanut apulaisen, katsoi voivansa lähteä kahvittelemaan kirjanpitäjän kanssa yläkertaan ja jätti minut yksin hoitelemaan tilien jakoa.
No huh huh! Ikinä eläessäni en ollut sellaista rahamäärää nähnyt, saati käsitellyt. Ihme ja kumma että kassa illalla täsmäsi. Lienee tämä rahanlaskenta sattumalta ollutkin erikoislahjakkuuteni.
Lehtileike. Osuuskaupan johtokunta vuonna 1962. Kuva: Mirja Varonen.
Johtaja Saukkosella oli tapana tulla ”häsläämään” samalle kassalle. Mutta jos illalla joskus oli kassassa vajetta, eikä syytä löytynyt, hän kyllä heti kouraisi takataskustaan lompakon ja sanoi, ettei tästä tämän kummempaa, tasataan ja sillä hyvä.
Hyvät muistot jäi tästä ensimmäisestä esimiehestäni. Muutaman vuoden kuluttua hän jäikin sitten eläkkeelle. Suoritettuaan ajokortin 65 vuotiaana, he muuttivat Helsinkiin Alina-vaimon kanssa.
Kerran olin kyydissä P-Haagassa, kun hän persoonallisella tyylillä siellä ajeli, se reissukin jäi kyllä ikimuistoon.
Tästä se lähti ura urkenemaan, 40 vuodeksi töitä riittikin samalla paikalla.
Terveisin Mirja Varonen
Alla vielä muutamia vanhoja Värtsilän Seudun Osuuskassan lehti-ilmoituksia.
Värtsilän Seudun Osuuskaupan lehti-ilmoitus. Kuva: Mirja Varonen.
Kuva: Mirja Varonen.
Hyvinpä olet mansikkapenkit hoitanut ja lanttumaat harventanut, kun olet noin vastuunalaiseen virkaan päässyt.
Onkos tämä osuuskassarakennus se joka viime syksyllä Yhteishyvän entisenä kauppana purettiin?
Hauskasti kirjoitettu muistelus, piti muutaman kerran ääneenkin hörähtää.
Tämä rakennus on Kaurilassa. Osuuskassan talohan jäi rajan taakse ja kassan omaisuus oli evakossa Nurmossa. Kassa toimi sitten historiikin mukaan Selkäkylällä Janne Piiroisen talossa kolme vuotta ja Kaurilassakin lienee ollut parissakin eri talossa, kunnes ostivat tämän talon kauppias Irtolalta. Se on remontoitu ja nykyään Marita ja Kari Vornasen kotina.
Sivutoimipiste oli vanhan kunnantoimiston kokoushuoneessa, kunnes v 58 saatiin oma huone alakerrasta holveineen, siinä toimittiin 9 v.
V. -67 helmikuussa valmistui uusi toimitalo Värtsilään, Kaurilasta vaihdettiin pääkonttori siihen, sivukonttori jäi vielä muutamaksi vuodeksi Kaurilaan. Pankin 25 vuoden evakkotaival oli lopulta päättynyt.
Kiva kuulla tätäkin historiaa. Onkin minulle aivan uutta tietoa minulle. Ei olisi pahitteeksi vaikka tuntisi tätä lähihistoriaa enemmänkin.
Tämä minunkin suppea maailmankuva näyttää muotoutuneen niin, että kaikki alkaa silloin kun minä tulin ”mukaan kuvioihin”, eli siitä mistä muistini alkaa. Irtolan kauppa oli Lintusen vierellä ja piste. Osuuspankki siinä missä nytkin ja piste. Jne.
Ei heti tule mieleen, että nehän ovat ovat voineet olla olemassa jo aikaisemminkin. Elämää on ollut jo ennen minuakin.
Mirja, oli mielenkiintoista lukea muistelosi. Vaikka tulin Värtsilään -64, en muista ollenkaan kunnantoimiston sivupistettä, vain sen -67 valmistuneen rakennuksen. Sen sijaan muistan kun näin ensimmäisen kerran pankissa käydessäni sinut. Leenan näin koulun alkajaisjumalanpalveluksessa. Nuoria! Toivottavasti tutustumme! Toive täyttyi paremmin kuin osasin odottaakaan.
Olisi mukava lukea lisää kirjoituksiasi ja saada paikkailla hataria muistikuviaan.
Kyllä kai Sinulle palkkaa maksettiin, muistaakseni kunnan kassa toimi jo siellä, tai sitten minunkin muistini tekee tepposia jo 😉
Koska aikaa on kulunut tosiaan jo liki 50 vuotta noista tapahtumista, tuntuu itsestänikin joskus, että lieneekö ollut tottakaan, mutta totta joka sana.
Oi niitä aikoja!
Täytyy vielä yksi juttu muistella ensimmäiseltä vuodeltani kassassa, menin nostamaan äidin valtuuttamana postista lapsilisiämme. Postin Helmi ihmettelemään, että harvoin sama henkilö kuittaa sekä palkkaa että lapsilisää 😉
Mutta kyllä täälläkin Värtsissä kirjoittaneista moni on vähän yli kymppisenä joutunut jo melkoisiin työurakoihin osallistumaan.
Hyvää kevättä teille, kiva että löysit Värtsin, mukava verestää muistoja, eikö?
Hyvä kuvaus työurasta! Tuo on aivan totta,että melko nuoresta
jouduimme/pääsimme käymään pankki- ja apteekkiasioilla. Noikohan nykyään lapsille myytäisiin edes niitä hotapulvereita?
Oi oi niitä aikoja. Muistanpa tuon valistuspuheeni ja hyvinhän sillä pärjäsitkin:)
28.4.12 Yrjö.J – COMMENT
Värtsilän seudun OsuuskaSSA.
TERVERISET MIRJALLE, Ja kaikille kirjoittajille. Halun hiukan täydentää Värtsilän OK- historiaa.
Värtsilän OK,n toimitalo sijaitsi entisessä värtsilässä, parisataa metriä Ilomantsin tienhaarasta Patsolaan päin.Isäni J;J oli silloin
kassan johtokunnan jäsen taisi olla vara,pj. Kassan johtajana toimi Kurkela. Heillä oli samanikäinen poika -Seppo, jonka kanssa leikin, kunisäni istui konttorihuoneessa kokouksessa vakaidenmiesten kanssa.vuosi oli 1936 -tai 1937. Talvisodan jälkeisestä sijoituspaikasta en ole kovin varma,mutta luulen että kassa toimi Tohmajärven kassalla, siellä oli johtajana,- M PPutkinen( Joka yritti liittää värtsilän kassan Tohmajärven kassaan)
1942- 43 Siirtyi kassa Värtsilään. Oma virkatalo oli palanut. Kassa toimi – Koljosen talon nurkkakamarissa ja johtajana oli Toivo Saukkonen? I944 kassa rakennutti uuden virkatalon entisellepaikalle, siinä ehdittiintoimia vain runsas kuukausi, kun sota päättyi. Sodan päätyttyä 1944 toi johtokunnan puheenjohtaja Juho Pitkänen Kassa kaapit ja vähäiset tavarat kotiinsa.
Kassan asiat oli hoidettava ja Pitkänen hoiti niitä kotonaan. Pitkäseltä siirtyi kassa Janne piiroisen pieneen kamariin. 1940luvun lopulla puolella oli kassalla yleinen kokous, jossa piti päättää toiminnanjatkamisesta. Isäni oli silloin huonovointinen ja kehoitti minua menemään kokoukseen. Paikalle oli tullut -Tarkastaja -Pekka Vallius, hän pinosti kokousta liitospäätökseen Tohmajärven OK,n. Jäsenistö tyrmäsi hankkeen, ja tarkastaja antoi armoa muutaman vuoden,jonka aikana kassan tulee näyttää toimintakykynsä. Kassa sai sitten Kkaurilan osulasta, kivenheiton päässä olleesta mökistä toimitilan ja alkoi toimia.Johtajaksi palasi entinen johtaja Toivo Saukkonen. 1951 tulin valituksi johtokuntaan, edesmenneen isäni paikalle.
Ei mennyt aikaakaan kun taas vaihdettiin toimipaikkaa. Kassa muutti entisestä toimipaikasta noin vajaan puolen kilometriä Patsolaan päin, tien mutkassa olleeseen punaiseen taloon. KIassanjohtaja sai talosta myös asunnon Seuraava pysyvämpi muutos tuli, kun Sallisen veljekset – Sakari ja Reino laittoivat myyntiin,Kuvassa näkyvän uudehkon talonsa, jonka Värtsilän seudun Osuuskassa osti virkatalokseen.
Loppuosa onkin jo tutumpaa historiaa
Yrjö, J
Onnittelut tänään 80 vuotta täyttävälle MIrjalle!
toivottavat: Värtsi lehden toimitus ja Värtsilän Pitäjäyhdistys ry ja kaikki kyläläiset!
Muistelut pankinjohtajan ajoilta olisivat mukavaa luettavaa!
Minäkin olin kouluaikoina työelämään tutustumisjaksolla Värtsilän Osuuspankilla. Enkä tajunnut mistään mitään mitä siellä oikein tehtiin! 🙂 Mirja opasti muiden kanssa. Vornasen Maritalle samalla tässä terveiset!
Lainaakin antoivat, mm. ensimmäisen auton ostoon!
Tämä vanha Värtsin juttu Mirjaan liiittyen ajankohtainen linkittää:
https://vartsi.net/2012/04/20/olinhan-siella-minakin/
Paljon onnea Mirja !
Paljon onnea Mirja ja kaikkea hyvää !!
/ Asikaisen Riitta ja Erkki