Ajoreitti Hämeenlinna – Värtsilä oli jo tuttu. Matka taittui mukavasti. Jatkokin sujui. Koko syksyn ajelimme hyvässä yhteisymmärryksessä, Pompannappi ja minä. Mutta sitten tulivat talven ensimmäiset lumituiskut.
Menimme Luukkaisen Elinan kanssa konserttiin Joensuuhun. Kotiin päin ajellessa alkoi sataa lunta ja tuulla, ei kuitenkaan haitaksi asti. Iloisesti matka eteni konserttitunnelmissa. Lähestyessämme Värtsilää lumisade kuitenkin yltyi tuulen myötä melkoiseksi tuiskuksi. Uudenkylän suoralla se oli muodostanut nietoksia poikki tien. Purin hammasta, painoin kaasua ja urhoollisesti Pompan nappi selvitti nietoksen toisensa jälkeen. Patsolaan päin ajo ei sujunutkaan yhtä hyvin. Taisi jo väsymys painaa. Nietokset saivat auton heittelehtimään, ja yksi isompi viskasi auton tien sivuun lumikinokseen. Nyt olisi tarvittu lapiota, mutta eihän minulla ollut kuin pieni rikkalapio. Kello lähenteli puolta yötä. Läheinen talo oli pimeänä. Kävin pihalla katsomassa, olisiko missään lapiota. Ei ollut. Palatessani autolle näin lähestyvän auton valot. Helpottuneena menin keskelle tietä heiluttelemaan. Auto pysähtyi. Siinä olin valokeilassa, mutta kukaan ei tullut ulos. Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen kuljettaja kuitenkin nousi autosta ja menin selittämään tilannetta. Hän totesi, ettei pysty auttamaan, kun ei ole hinausköyttä. Huomasin, että autossa istui kolme riskiä miestä. Rohkaisin mieleni ja ehdotin:” Tehän jaksaisitte vaikka nostaa tuon pienen auton tielle.” Jähmeän alun jälkeen iloiseksi yllätykseksi näin tapahtui.
Sankariteko! Muistelen heitä kiitollisin mielin.
Mitä opin tapahtuneesta?
Lisää auton varusteisiin lapio ja hinausköysi.
Arja-Leena
Värtsin toimittaja arvelee, ettei pompannappi ole tuttu kaikille lukijoille. Jos olet aivan ymmällä asiasta voit klikata pompannappeihin tästä.
Niin se Siperia opettaa. Kiitosa Arja-Leena mukavasta tarinasta.
Semmoinenhan se ”Pompannappi” eli Fiat 600 oli. Pieni mutta pippurinen. Tuo numero 600 tarkoitti moottorin mahtavaa kokoa. 600 senttilitraa eli reilu puoli litraa. Nykyisissä moottoripyörisskin pitää olla yli litran moottorit. Muuten niitä pidetään mopoina.
Pompannapin moottori oli takana ja lämmitti takapenkkiläisten ahterit ainakin pitemmillä matkoilla suorastaan hikisiksi.
Eräällä työtoverilla Tohmajärvellä oli pompannappi ja kerran tultuaan joltain suunnistusreissulta valitteli, että mikähän lie kun auto ei oikein jaksanut vetää. Ryytyn Emppu kysyi oliko sulla auto täynnä? No ei ollut muita kuin minä ja reppu. ”No eihän se repun kanssa” -sanoi Emppu
Minulla oli luunvärinen ja ystävälläni punainen pompannappi aikoinaan. Kummallakin teimme Lapin matkoja, hyvin mahtui kolmenkin hengen kimpsut ja kampsut mukaan kun katolle lisämyssykkä narutettiin.
Jopa rekka ohitettiin ja hirmuinen pärinähän siinä kävi, kuin mehiläisparvi olisi surruuttanut.Olispa kiva tietää, mitä miettivät rekan ratissa;)Tämä ohitus oli koitua kohtaloksi, kun alamäessä tuli poro tielle, eikä takana tulevan raskaan ajoneuvon takia uskallettu tehdä hätäjarrutusta. Poro sai pökkäyksen takapuoleensa, ja kaverini auto pienen merkin etumukseensa.Suurempaa vahinkoa ei onneksi tullut kumpaankaan osapuoleen.
Edesmennyt Eero Lavikainen totesikin sitten myöhemmin,kun jo ajelin seuraavalla, vähän suuremmalla Datsun 100A:llani, että olet vaihtanut autoa. Mie turhaan olen pinkaissut ojan taakse karkuun, kun olen luunvärisen auton havainnut tulevan. Se siitä ajotyylistäni sitten.
Kerran olimme Lapista tulossa, oli vissiin ensimmäinen pitempi keikka pompannapilla, kun bensa loppui. Liruutimme varakanisteristakin kaiken menoveden tankkiin ja aloimme katsella seuraavaa huoltsikkaa. Jouduimme yöpymään pakon edessä, kas kun Shell-huoltsikoita ei sattunut kohdalle. Majapaikan isäntä totesikin siihen, että kyllä siihen autoon käy bensa kuin bensa, olin nimittäin kuvitellut tuoreena autoilijana, että aina täytyy olla saman merkin bensa-asema. Siihen aikaan Lapissa oli huoltoasemia tosi harvassa.
Olen sanonutkin nuoruutta muistellessa, että kyllä Taivaan Isällä on täytynyt olla aina ylimääräinen enkelipartio lähettää mukaan, kun allekirjoittanut on matkalle lähtenyt. Lahjaksi saadut matkaikonit autossani muistuttavat vieläkin näistä nuoruuden hurjasteluista.
On kokemusta pompannapista sillä 70 luvun vaihteessa oli käytössämme kyseinen auto jota tehtiin Italiassa sekä Espanjassa
meillä oli kuumaverinen Italialainen.Näissä oli suuria eroja
laadussa Italian versiossa oli vähemmän vikoja.Ajelilimme kyseisellä autolla Helsingin ja Pohjois-Karjalan väliä usein
kyllä siinä kuljettaja kuumeni myös usein niinkuin autokin
kun yritit esim:rekasta ohitusta niin piti olla vähintäin kahden
kilometrin suora että pääsit ohittamaan.Muuten auto toimi ihan
hyvin ei ollut mitään suurempaa näppi vikaa.Takapenkin alla oli
säätövipu josta sai kesäajaksi pois lämmön muuten siellä olis
voinut vaikka paistaa kananmunia.Seuraava kansan- auto oli 127
jossa oli jo edistyksellistä tekniikkaa mum:etuveto.Fiat ei ollut laadun suhteessa verrattavissa esim:Saksan autoihin mutta
hinta oli työmiehen pussille sopivampi.Kun jouduin työnipuolesta
seuraamaan autojen kehitystä yli 30v niin se on huima mutta vika
määrät ovat myös kasvaneet uuden elektroniikan myötä.
.
Pompannappi on minullekin tuttu auto.Olen omistanut kaksi pompannappia.Viininpunaisen ja tummavihreän.Keski-Suomessa tuli käytyä pompannapilla.Seuraavat autot olivatkin sitten 127Fiat.Kelpo kulkupelejä kaikki.
Isälläni oli jonkin aikaa sellainen keltainen, jossa ovet muistaakseni aukesivat edestä päin. Ihana auto!
Isäntä hommasi minulle jostakin Rääkkylän puolesta vuoden -58 mallisen bensa-Mersun. Kun meikäläinen 150cm-varrella siunattu ihminen painoi jarrua, oli painuttava lähes kokonaan kojelaudan alle. Siinä sitten sai tiirata puitten latvoista, missä tie menee. Hiukan tietysti taas liioittelen, mutta ei ollut minun mittojeni mukaan sitä autoa suunniteltu. Tottelevainen se oli.Kun kaasua painoi, se meni eikä meinannut. Onneksi bensa oli silloin vielä halpaa.
Rauli Badding Somerjoki vuonna 1970 Bensaa suonissa
http://www.youtube.com/watch?v=umVNbTeV6hA
Eräässä autojen nopeuskilpailussa =kansankielellä rallissa oli kerran mukana punainen ”Pompannappi” Autoluokka oli varmaankin RC eli Rally Cross, jossa autot pitää olla vakioautoja noin päällisin puolin. Moottoria sai kyllä viritellä enemmän tai vähemmän. Samassa kisassa myös oli 4-vetoiset turbot. Tähän Fiat 600 koriin oli saatu sijoitetuksi niin iso moottori että se ylsi takaa miltei tuulilasiin asti. Sillä oli hirmuinen lähtönopeus. Oli isojen turbojen kanssa vähintään yhtä hyvä. Auto pääsi pitkässä pudotuspelissä lähelle A-finaalia. Olisiko ollut B- tai c-finaali kun joku ”pikkujuttu” keskeytti kisan. Olisiko etuakselin katkeaminen tai jotain muuta pientä. Enpä ole nähnyt toista niin hätäistä pompannappia
Rauli Badding oli ja on ihana laulaja (nimenomaan laulaja).
Tais jäädä mulla menemättä Kiteen konserttiin tänä iltana.
Sielläkin on hyvä laulaja – Erkki Räsänen. Pitäis houkutella hänet
tänne lähemmäksi laulamaan (vaikka Vlä-päiville). Ottaisko joku tämän hyväksi vinkiksi. Mirja Pusa