Kylä nousi korpeen -jutun kommentissa Eero Tarvainen ihmetteli, mikä kumma noita ikäpolven miehiä riivasi, kun pukeutuivat valokuviin herrasmiesten tavoin. Eipä tainnut kunnon vastausta tulla.
Tässä pari valokuvaa sen ikäpolven neitosista ja nuorukaisista. On huomattava, että silloin oli sota- ja pula-aika, elettiin vuoden 1942-1943 kevättä, eikä joka vaateputiikki mainostanut alennusmyyntejä. Kuitenkin tilaisuuden tullen aina pukeuduttiin parhaimpiimme.
Poikakuvassa Olli ja Ake elivät silloin yhteistä toveruutta, joka alkoi Värtsilän keskikoulusta 1938. Se kesti talvisodan, evakon, oppikoulun Joensuussa, uittokesän Kangasjoella ja Jänisjoella, sähkötyötä Värtsilä-Yhtymällä ja vielä sotapalveluksen 1944. Sen jälkeen tiet erkanivat. Olli hukkui kalastusreissulla Inarinjärveen.
Nyt ei pidäkään paikkaansa se Värtsiläinen sanankasku, että rumat ne vaatteilla koreilee.
Kapaisin noita tuon ajan mekkoja kauppoihin. MP
Hilkka, Sirkka täti oli syntynyt 1925 eli oli sinun kanssa varmaankin samaa ikäpolvea. Setä Arvo oli myöhäisempää vuosikertaa eli s.1930.
Valokuvaus oli sen veran harvinaista, että kun kuvaukseen mentiin niin ykköset päälle. Se oli sen ajan tapakulttuuria.
Vanha valokuvaukseen liittyvä kansanparsihan kuuluu: Onko tukka hyvin ja kello näkyvissä?
Erään kerran ostin kengät marketista. Tapansa mukaan markettikengät eivät ole laatikossa. Kantaessani kenkiä ulkona kysyi vieras ukko, että valokuvaanko olet menossa?
En, kuinka niin?
Sinullahan on kengät kädessä.
Ajattelin, että näinkin tiukalla on saattanut olla taka-aikoina valokuvassa käynti.
Lukion toka luokkalaisilla on ollut
parhaimmat päällä näin vanhojen
tanssiaispäivänä. Tyttöjen tanssit
eivät tule kukkarolle halvaksi, eräskin
Hesassa haastateltu mainitsi, että
budjetti on kaikkineen noin 1 000 E.
Mukava yllätys oli, että kotisohvallakin
pääsi Kehruuvalssin tunnelmiin.
Telkkarin uutisissa tuli välähdys Tohmajärven lukiosta.
Siellä teemana oli ”Tuhkimo”. Liekö ollut
Värtsilän nuoriakin mukana?