Haastava murre

Olen yrittänyt muuntaa tuon Juho Juhonpojan pikku tarinan (Karjala-lehti 43/1970, liite 10) Pälkjärven murteelle, mutta totean samalla tehtävän olleen erittäin haastavan. Toivon kuitenkin, että muunnos olisi suurin piirtein oikea.

Värtsilän ja Pälkjärven murteet lienevät aikanaan olleet melko yhteneväisiä ainakin Matti Varosen joskus 1880-luvun alkuvuosina Tohmajärven, Pälkjärven ja Kiteen kielimurteesta tekemän laudatur-työn mukaan, sillä tutkimuksessa on mainittu vain muutamasta keskinäisestä poikkeamasta. Värtsiläkin kuului tuohon aikaan suur-Tohmajärven pitäjään.

Könösen kyiti

Monilla paikkakunnilla essiintyy sanontoja, jotka on syntynnä miärätyssä tilantteessa tai jonniih henkilöl lausumana. Niimpä aikonaam Päläkjärvellä ja jopa nuapurpitäjissäkkiip puhutiik ”Könösen kyijjistä”. Mistees sanonta Könösen kyiti os suannu alakusa, sitä monkaam pitäjäläinen ei tienny, sikspä kerronniit tässä sen oikkeen alakuperän.

Päläkjärven Ristselässä asu varakas muanviljelii – lautamies, Tahvo Könönen (1811-1889). Sill´  ol´ kuuluh hyvät hevoset ja sitäm mukkoo ajopelit. Kuh hiäl läht kirkkoon tai muiten kirkollen asijjoimmaan, sill´ ol´ tapana ottoo kyitiij jalankulukijoita niim paljon kur rekkeen tai kärriin mahtu.

Tästä kyivvin suannistaa immeiset rupesivat keskennääp puhummaa ”Könösen kyijjistä” ja ihek Könönenniik ol´ joskus leikillään sanonuk, kun sattu tuntematon kulukija: ”Outkos suanuk Könösen kyitii, ellet, nin nys sitä suat. Tulek kyitiin”.

Mutta valitettavastiv vuoskymmentev varrell´ ol´ käsitys Könösen kyijjistä muuttunna, sillä sitä käytettiim pelottelumielesä. Jos joku ei totellun, nin sitäv voittii uhatak: ”Ellet tottelek, annan siulle Könösen kyivvin”. Tätä olettamusta lisäs tietysti paikkakunnalla elänneen kiivasluontosen Könöse esmerkki, sillä heän ol´ kiivauksissaan antanna monelle immeisellek äkkipikasen kyivvin.
Mutt oikkii ”Könösen kyiti” ol´ lautamies Tahvo Könösen antama.

Juho Juhonpoika

Share

9 comments for “Haastava murre

  1. Äiti pälkjärveläisenä puhui aina lapsena oppimaansa murretta.
    Tuttua on. Jonkin verran se poikkeaa täällä Joensuun seudulla
    puhutusta.

  2. Ihan mukavii olj kummattii Könösen kyijjit, vuan eiköön sovita jotta huastetaan nää Itä-Suomen kielelliset ilimasut niinkun pittää, ja kirjutetaan niinku osataan. Muiten se suattaa männä kohta pilikun viiloomiseks.

    Ja eikähän ne enklantilaisetkaa ossoo kirjuttoo mitä huasaat, ei sitte sinnepäinkään. Ja eikä osook kohta suomalaisetkaa

  3. Englantia puhutaan maasta ja maanosasta riipuen aina kussakin
    tyylillään. Amerikkalaisten puhumana kuulostaa meidän savon murteelta!

  4. Kiitos Untolle murretarinasta!

    Saamme varmaan tulevaisuudessa lukea myös Pälkjärveläisestä näistä Pälkjärven murreasioita. Vai mitä Unto?

    Paljastettakoon Värtsin lukijoille, että tämä Juho Juhonpoika on sama henkilö, joka on kirjoittanut jouluviikolla Värtsissä julkaistun Orpopoikien joulun.

  5. Kiitokset Untolle ”kielinäytteestä”!

    Arvailen, että Juho Juhonpoika on sama henkilö
    jonka muisteluksen ”Orpopoikien joulu” saimme
    lukea Värtsistä muutama viikko sitten.

  6. Murre on ihan hyvä asia. Tuntuu niin kotoiselta. – Entä kirjakieli tai esimerkiksi kulttuuriaiheiset ohjelmat radiossa ja TV:ssa? – No, ne on niiku täynnä niiku kielioppivirheitä. Me kuullaa niiku subjekti ja verbi olis niiku eri lehdiltä. Elikkä: me puhutaan, me luetaan, me ollaan sitä niiku mieltä, että pitäisi olla enemmä niiku rahaa kulttuuri- niiku -tuotantoon, siis kulttuurille. Elikkä niiku suomalaisen kulttuurin niiku kehittämiselle.

    Joitakin aikoja sitten TV:ssa keskusteltiin suomenkielestä. Paikalla oli eläkkeellä oleva äidinkielen opettaja ja joku nuori mies yliopistosta, suomenkielen tutkija muistaakseni. Eläkeläinen puhu sujuvasti ja virheettömästi suomea. Ei yhtään tuntunut hienostelulta. Nuori mies lateli sellaista ”siansuomea” että alkoi suututtaa. Ihmettelin, millä oikeudella hän toimii yliopistossa ja nauttii työssään verotulojen antamaa turvaa. Meneillään olevissa vaalikeskusteluissakin jää usein miettimään, onko se ihan oikein, että ”siittä” vain ”mulle”
    ”puhuu” presidentiksi pyrkivät. Fågeli (ei millään amerikanenglannin honotuksella, vaan sujuvalla ruotsilla lausuttu suomenkielinen sovellus)

  7. Mikäs Erkkii häirihtöö siinä, jotta immeiset huastaat ommoo kielttään, eivätkä ylleiskirjakielen normiloihen mukasta kieltä, joka nyt ei ou melekkein kenenkkääk äitinkielj? Voisitko niin ikkään kerttuu, mittee tarkottaa sellanen käsite kunj ”kieljoppivirhe”? Oun ihe kieljtietteen opiskellii, eikä tällanen käsite kuuluk ommaan sanavarastoonj…

  8. Aikanaan suomen kielen ensimmäiset laatijat ottivat kieleen aineksia kaikista Suomessa puhutuista murteista ja niin saimme rikkaan äidinkielemme.

  9. Haastava murre. Huvitti alkuun otsikko, mutta nyt kun kommentit aukaisin niin selvisihän se. Savolaisittain kirjuutettuna ja puhuttuna se kuuluisi -Huastava Murre. Kun taas turkulaisten suosituin koirarotu on Turun Murre.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *