Eihän tuosta ole vielä vuottakaan, kun saapastelin römppäkeleissä ennakkoäänestämään. Tuolloin ounastelin, että saattaisin äänestää vahingossa Römpän ukkoa (kts Värtsi ”Römppäkelit”), jos en pitäisi varaani.
Tänä talvena on pitänyt nilippukelejä, ei tiedä onko talvi tulossa vai menossa. Niinivaaran rinteillä lenkkeillessä on saanut olla kävelysauvat mukana ja kieli keskellä suuta, ettei tekisi sitä kuuluisaa ilmaveiviä.
Männä viikolla liukastelin lähiympäristössä, ja kas kummaa, yksi kotikadun kortteliväli oli erittäin hyvin hiekoitettu, toisin kuin muut lähikadut. Eihän siinä mitään kummaa muuten, mutta kun kyseisessä korttelissa sattuu asumaan eräs nykyinen kansanedustaja.
Milleniumvuonna en äänestänyt jaloillani vaan pitkälläni. Olin ollut leikkauksessa edellisenä päivänä. En muista äänestämiskäyttäytymisestäni muuta kuin että yht’äkkiä sänkyni ympärillä oli lauma ihmisiä, jotka kysyivät haluanko äänestää. Vastasin heikolla äänellä, että en jaksa miettiä nyt yhtään numeroa enkä pysty oikealla kädellä vetämään edes viivaa. Eipä tuo haitannut, sitä vartenhan vaaliavustajat ovat, ja niin suoritin kansalaisvelvollisuuteni vasemmalla kädellä.
Erään päivän kalenteriin olin merkinnyt kaksi asiaa: ”Uusi passi ja Käy äänestämässä”. Sitten katsoin vaalikoneelta, ketä minun pitäisi äänestää. Kone ennusti aivan eri tavalla kuin kuvittelin. Ketä tässä siis pitäisi uskoa, konetta vai itseään? Kenelle minä myöntäisin passin vaativaan pressan virkaan? Kunpa osaisin ennustaa kuten säärohveetta Römpän ukko, joka tuumi kun räystäs tippui hänen päähänsä, että kevät on tulossa. Että kuinka osasikin ennustaa. Niinpä ne vain tippuivat viime keväänä Yhteishyvänkin räystäät Värtsilässä ja nyt on koko rakennus tipotiessään.
En ole vielä kurkannut, onko ulkona nilippukeli. Jos lukija ei tiedä, millainen se on, niin Pälkjärven- ja varmaan Värtsilän murteessakin sillä tarkoitettiin liukasta jäätikkökeliä. Kirjassa ”Päläkjärven pätinäkuntoo” esimerkkilauseena käytetään lausetta ”Näin nilipulla pittää hevosen olla terävässä kengässä”.
Tellervo
Kyllä on ollut nilippukelejä minunkin asuinseuduillani. Kaaduin
omalla pihallani,kun ”talonmies” oli jättänyt pihan hiekoittamatta. Ei sentään pahasti käynyt. Tässä viimepäivinä
on sitten lunta tullut niin että jätin jo kainon toivomuksen
jonnekin ”yläkertaan”, että kiitos jo riittää vähäksi aikaa.
Hauskasti kirjoitettu tämä nilippukeli- juttu!
Täytyypä minunkin käydä siellä vaalikoneella.
Pääsen lukemaan kevään korvalla Päläkjärven pätinäkuntoo. Kaipa sitten viimeistään selviää pätinäkuntoo-sanan merkitys. Jos ei sitten selviä nopeammin Värtsin avulla.
Miepä jo lukasin, saattoi jäädä jotain väliin -minulle oli paljon tuttuja sanoja – en olisi uskonut. MirjaP
Sakarille tiedoksi, että pätinäkunta on kansanomainen sanonta suurperheestä.
Täällä etelärannikolla on ollut kuluneella viikolla sekä nilippu- että römppäkelit.
Tuppurakelejä
Tuppuraiseksi on keli muuttumassa täällä Niinivaaran
rinteessä.
Vaikka olenkin jo ennakkoäänestänyt, askelsin oikean
äänestyspaikkani ohi aamulenkillä. Askelmittari näytti
että Vaalihuoneistoon on 700 askelta kotiovelta.
Kilometreissä se on 0,54 ja kaloreissa 2 709.
Kaiken tämän katsoin askelmittaristani.
Jossain sanottiin, että Haavisto sai nostetta kun
vierailia Hakkaraisen luona. Kotikatumme kansanedustajan
pihassa näytti rauhaisalta, ei näkynyt yhtään pressa-
ehdokasta. Siinä on muuten huusholli kekkiillä paikalla,
vinosti vaalihuoneistoa vastapäätä!
Ovensuu-gallpppia en käynyt tekemään, eikä äänestys-
kopista ulostulevien vaatetuksen väristäkään voinut
mitään päätellä. Useimmat olivat kuitenkin ”tuulipuvuissa”.
Mukaan otetut koirat rähinöitsivät hieman oven ulkopuolella,
muuten näytti rauhaisalta. Tien väristäkään ei voinut
mitään ennustaa, kaikkialla oli puhtaan valkoista.
Paluumatkalla huomasin, että eräs herrasmies tutki myös
askelmittariaan vaalihuoneiston sisäänkäynnin vieressä!
Saloissa hulmuavat siniristiliput virittivät minutkin
juhlatunnelmaan. Ajattelin, että onpa tuleva pressa
kuka hyvänsä, saamme elää itsenäisessä Suomessa!
Näihin kuviin ja tunnelmiin…