Elämä rajan takana Vanhassa Värtsilässä soljuu verkalleen kuin vierellä virtaileva Jänisjoki. Talvi tulee sinne samaan tapaan kuin tänne muutaman kilometrin päähän Suomen puolelle.
Moskovan mainingit eivät rajan pintaan ylety, ei kuulu edes läheisen rajanylityspaikan kohina. Arki sykkii kuitenkin ilmeikkäänä, vaikka päivän valoisat tunnit ovat vähissä. Asukkaat rientävät töillään ja asioillaan, mutta kovin kiirettä ei tunnu olevan. Joulun läheisyys ei juuri näy kyläkuvassa.
Illan tullen sinertyvät Suomen puoleiset vaarat, jotka näkyvät kattojen yli Vanhan Värtsilän keskustaan. Rajan molemmin puolin levittäytyy talvinen tuulen tohina maisemaan, jota halkoo piikkilanka-aita.
Eipä ollenkaa hassumpi tuuma ottaa kuvia myös vanhan Värtsilän suunnasta uuteen päin. Sinne vain jonkin kerrostalon savupiipun päälle pitkäputkinen kainalossa lisää klikkailemaan, jos ei ole jo valmiiksi otettuja.
Olemme joskus reissullamme ottaneet tänne kotiin päin kuvan hyvin näkyi Patsolan mäen tie, mutta ei omaa kotia metsän sisällä –
olipas jännää. Terv. Mirja